Lisää lähtöjuttuja, adios Shanghai...

Kiitos kaikille synttärionnitteluista, 23 vuotta ja matka jatkuu. Synttäreitä juhlittiin thaimaalaisen illallisen ja karaoken merkeissä, oli überkivaa :)

Täällä ollaan Shanghain helteessä (+38 tänään, jotain rajaa!) koitettu hoitaa viimeisiä matkajuttuja (vaihdettu rahaa, printattu vahvistuksia jne) samalla, kun pitää hyvästellä rakkaita ihmisiä.

Rahanvaihto kiinalaisessa pankissa oli myös kiva kokemus. Ensin yritetään löytää pankki, joka on auki lauantaina (niitäkin on). Lopulta kun päästään paikalle, viisi ihmistä alkaa hoitaa meidän asiaa. Samaa lomaketta pitää täyttää yhä uudestaan, koska he eivät ole varmoja miten se (heidän oma lomakkeensa) kuuluu täyttää oikein. Lopulta minulta kysytään "so do you want european dollars?". Vastaan, että ei kun USA:n dollareita. "where are you going?" vastaan, että aika moneen maahan. "so where are you from?" suomesta.. "oke oke, you write here". No, pääasia, että saatiin rahat vaihdettua ja vielä ihan ok kurssilla.

Parhaillaan on pakkausoperaatio menossa. Shanghaita ja tätä kokemusta tulee ikävä, mutta ei auta kuin mennä kohti uusia seikkailuja.

Päivitystä Hanoista tulee kunhan keritään.. pitäkää peukkuja.

Lähtöjuttuja ja reitti-info The Matkasta

Tänään lähetettiin China Postin hellässä (NOT) huomassa 4 laatikollista tavaraa Suomeen. Piti täyttää hulluna lappuja, ja postitoimiston naiset tarkisti joka ikisen vaatteen/kengän/laukun/kirjan erikseen. Sitten saatiin leimat paperiin ja 28 kg omaisuuttamme lähti seilaamaan kohti Suomea. Sormet ristissä, että se tulee perille. Halpaa moinen lysti ei ole :( .

Tänään pitäisi vielä saada vuokraennakosta loput rahat takaisin vuokraemännältä, ja sitten alkaa olla hommat hoidettu tämän maan suhteen. Vaikka on haikeat fiilikset, on jo oikeastaan ihan kiva vaihtaa maisemaa. Tänne pääsee aina takaisin jos siltä tuntuu. Kaipaan jo uusia ihmisiä, ruokia, tuoksuja ja katuja.

----

Kuten lupailin, tässä vähän infoa siitä mihin tie sunnuntaista alkaen vie:

Sunnuntaina lennämme Shanghaista Vietnamin Hanoihin, jossa on tarkoitus olla 3 yötä. Jos sää sallii, mennään Halong Baylle. Sitten pitäisi jatkaa rannikkoa etelään junalla, pysähtyä matkalla ehkä Huessa tai Hoi Anissa muutamaksi päiväksi. Sieltä jatketaan Ho Chi Minhiin eli Saigoniin, jossa pyöritään kolmisen päivää. Cu Chi Tunnels pitäisi katsastaa.
Saigonista jatketaan Kambodzan puolelle Phnom Penhiin. Pitäisi käydä ainakin Kuoleman kentillä. Ehkäpä suunnataan myös Sihanoukvilleen muutamaksi päiväksi. Sieltä pitäisi mennä pohjoiseen Siem Reapiin äimistelemään Angkorin temppeleitä ja chillaamaan. Lennämme 27. heinäkuuta Siem Reapista Malesian Kuala Lumpuriin.

Siellä seuraamme liittyvät Katja ja Jaakko, rakkaat ystävät (ja naapurit!) Vaasasta. Tarkoitus on KL:n valloituksen jälkeen vuokrata auto ja ajaa Malesian rannikkoa pitkin, ehkä eksyen rentoihin paikkoihin. Kierroksen jälkeen mennään Langkawin saarelle rentoutumaan.
Seuraava etappimme on Thaimaa, jonne pääsee suoraan kätevästi lautalla Langkawilta. Katja ja Jaakko menevät takaisin KL:n ja sieltä Suomeen.
Meidän on tarkoitus mennä Thaimaan Surat Thaniin, josta pääsemme lautalla itärannikon saarille Samuille, Pha Nganille ja Taolle. Siellä voi rauhassa levyttää loppuajan ennen kuin on raahauduttava Bangkokiin paluulentoa varten. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, elokuun 28.päivä laskeudutaan Helsinki-Vantaalle.

Laitan vielä lähtötunnelmista juttua ennen sunnuntaita.

We don't need no education

Viikko hurahti jonnekin! Yhtäkkiä loppukokeet, lukukauden lopetusseremoniat ym. kekkerit ovat ohi.


Kokeet olivat helpohkot ja kestivät vain kaksi päivää. Päästiin kumpikin helposti läpi. Lukukauden päätössseremoniassakin käytiin istumassa. Kansantasavallan politiikan mukaisesti tilaisuudessa jaettiin runsaasti palkintoja: Paikalla ehkä 35 ihmistä, ja palkintoja vähintään 50. Jokaisen tason jokaisesta ryhmästä palkittiin 3 parasta. Lisäksi palkittiin luokan "presidentit", eniten paikalla olleet, muuten vaan hyvät tyypit jne..
Palkinnot olivat laminoituja lappuja (kiinaksi, tietty) ja kaikenmoista hyötytavaraa: koulun nimellä varustettuja taskulamppuja, kyniä, paperipainoja, t-paitoja.. Jaskaa ja mua muistettiin valtavan suurilla koulun t-paidoilla.
Nyt ollaan saatu koululta kaikki viralliset todistukset (leimoineen tietty) ja paperit. Sen puolesta voitais jo poistua maasta. Vielä on kuitenkin viikon verran jäljellä, ja pitäisi hoitaa aika paljon asioita.

Eilen olimme erään suomalaisen virkamiehen kotona illallisella. Hän oli kutsunut meidän viiden hengen suomalaisporukan. Koko päivän oli satanut kaatamalla vettä, joten kesti jonkin aikaa ennen kuin päästiin perille. Hän laittoi superhyvää porkkana-omenasosekeittoa, perunoita ja HK:n sininen -kastiketta! Jälkkärinä Paulin (aivan loistava kahvilaketju) raparperipiirakkaa. Istuttiin iltaa aika pitkään, koska seura oli niin mainiota! Hän on tehnyt jo piiitkän uran ulkomailla eri puolilla maailmaa, joten poskettomia juttuja ja hauskoja kokemuksia on kertynyt kerrottavaksi.
Sieltä oli pakko jatkaa iltaa vielä karaokeen.

(kuvassa Wing Yu fiilistelee karaokessa..)

Tänään tosin ei ollut niin kiva herätä, kun huomattiin ettei lämmintä vettä tule. Sulake oli mennyt rikki eikä onnistuttu korjaamaan sitä itse. Onneksi ihme tapahtui ja puolen tunnin sisällä puhelias sähkömies lampsi korjaamaan sen. Ei meinannut millään häipyä, vaan olisi jutellut vaikka kuinka. Keittiön nurkasta katonrajasta valui vettä sisälle (kiitos runsaiden sateiden), ja aiheutti oikosulun. Täällä sataa joka vuosi samalla tavalla, mutta silti ei vaan osata tiivistää.

Pikkaisen alkaa kieltämättä kuumottaa jo viikon päässä häämöttävä The Reissu. Siitä lisää tulevalla viikolla, jaarittelen vähän tarkemmin reitistä ja sensemmoisesta.

Tropiikkia ja synttärit

Tällä hetkellä kesäkuun viileähköt (+25 c) ja sateiset säät ovat vaihtumassa trooppiseen kuumuuteen/kosteuteen/nihkeyteen. Ei paljon naurata, kun salilla pitäis huhkia +33 asteessa, eikä kaksi litraa (kivennäis)vettäkään auta. Tätä jatkuu syys-lokakuuhun asti, joten kannattaa miettiä haluaako matkustaa tänne tähän aikaan, jos viileä saunailma ei ole sinun juttusi.

(kuvassa meidän puhumisen opettaja Susu ja pieneksi kutistunut luokkamme)

Shanghain juhannus alkaa siis ainakin lämpimissä merkeissä. Muuta juhannukseen viittaavaa ei ole vielä näkynyt kuin ihana kännihuutopuhelu mökkeileviltä ystäviltä, kiitos siitä <3! Hymyilytti siinä vikan koulupäivän aamuna.. kyllä opettajakin vähän ihmetteli puhelua, kun laitettiin kaiutin päälle niin että kaikki kuulivat.
Täällä oleskelun loppusuoran huomaa paitsi koulun loppumisesta, myös siitä että eilen feikkimarkkinoilla tingin paremmin kuin koskaan (laukku 13e:n sijaan 4e). Juuri kun alan oppia, pitää lähteä!

Tällä viikolla synttärijuhlinnat jatkuivat: keskiviikkona Moeniesh täytti 20 vuotta ja kaappasimme sankarin kotoaan, ja kuljetimme hänet (tietenkin) intialaiseen ravintolaan. Juoni onnistui täydellisesti eikä hän voinut lopettaa hymyilemistä koko iltana!
Viikonloppuna pitää hieman opiskella ja ehkä käydä vielä tutustumassa yöelämään ;)


Hyvää juhannusta teille kaikille (sateesta huolimatta)!

(kuvassa joka-aamuinen taiji -harjoitus meidän kotipihalla)

Can I take your order, please?

Jos on sateinen päivä eikä jaksa poistua kämpiltä ja puhelinkin on liian kaukana, puhumattakaan jääkaapista, ratkaisu on yhtä lähellä kuin tietokoneesi (joka todennäköisesti ON lähellä, jos olet Facebook-addikti). MSN Messengerin kautta sapuskan tilaaminen onnistuu helposti samalla kun vaihdat kavereiden kanssa kuulumisia.

---

Maija (玛亚) sanoo:
Hello Jenny

Sherpa's--This is CSR jenny,how can i help you? sanoo:
hello，wait a moment

Sherpa's--This is CSR jenny,how can i help you? sanoo:
here we go

Sherpa's--This is CSR jenny,how can i help you? sanoo:
can u tell me your phone number u order before

Maija (玛亚) sanoo:
13601853701 and i have not ordered before

Sherpa's--This is CSR jenny,how can i help you? sanoo:
can u tell me your first name and your last name ,and address,nearest cross road

Maija (玛亚) sanoo:
my name is Maija, my address is Chi feng lu, nearest cross road is Zhong shan bei yi lu

Sherpa's--This is CSR jenny,how can i help you? sanoo:
ok wait a moment

Sherpa's--This is CSR jenny,how can i help you? sanoo:
which rest

Maija (玛亚) sanoo:
malone's

Sherpa's--This is CSR jenny,how can i help you? sanoo:
the delivery fee is 45 yuan and will take 1 hour and 15 mins,is that okey?

Maija (玛亚) sanoo:
it's ok

Sherpa's--This is CSR jenny,how can i help you? sanoo:
which item

Maija (玛亚) sanoo:
items 212 (teriyaki chicken salad) and 237 (chicken enchilada)
Sherpa's--This is CSR jenny,how can i help you? sanoo:
now the salad is 45yuan

Sherpa's--This is CSR jenny,how can i help you? sanoo:
for the enchilada u want to come with fires or wedges

Maija (玛亚) sanoo:
with wedges, please

Sherpa's--This is CSR jenny,how can i help you? sanoo:
okey~and total price is 175yuan

Maija (玛亚) sanoo:
that's correct

Sherpa's--This is CSR jenny,how can i help you? sanoo:
okey~u will receive your food about 1 hour and 15 mins

Sherpa's--This is CSR jenny,how can i help you? sanoo:
have a good night

Maija (玛亚) sanoo:
ok, thank you jenny! same to you :)

Sherpa's--This is CSR jenny,how can i help you? sanoo:
:)

----

Ja eikun odottelemaan ovikellon kilahdusta...
Hintaa tuli siis kuljetuksineen 16e kahden ihmisen sapuskoista. Ei paha, sanoisin.

Sinne ja takaisin

Rankka mutta tosi hauska viikonloppu takana jälleen. Perjantaina tuli taas semmoinen hetki, jolloin tunsin olevani jossain ihan muualla kuin Shanghaissa: irkkubaari tupaten täynnä hulluna huutavia oranssiin verhoutuneita hollantilaisia (ja vihaisenkatkeria sinipaitaisia ranskalaisia). Kyse on tietenkin jalkapallosta! Tunnelma oli mahtava, ja tuli hassu fiilis, kun huomasin kellon olevan paikallista aikaa kolme aamuyöllä ja huomaan huutavani riemuissani Hollannin puolesta. Ei se ilo ja mahtava peli voi olla hymyilyttämättä.

Matsin loputtua satoi kaatamalla, mutta hollantilaiset juoksivat läpimärkinä tulvivilla kaduilla ja huusivat onnesta. Saimme pyydystettyä taksin, ja kotona nukkumassa olimme seiskan maissa aamulla.
Lauantai-iltana ohjelmassa oli neljän suomalaiskaverimme synttärit. Pojilla on aika iso kämppä ja vieraita oli parhaimmillaan varmaan nelisenkymmentä. Me hankittiin kaikille omannäköiset kakut.. Oli hullun hauskaa, kiitos vaan vielä sankareille :) sunnuntai meni rauhassa Heroesia katsoessa.


Viimeistä kouluviikkoa viedään tällä hetkellä. Loppukokeet on juhannuksen kunniaksi ensi maanantaina ja tiistaina. Täällä tuskin kokkoja näkyy, mutta grilliruokaa on onneksi saatavilla. Lisäksi pitäisi hommata joillekin onnekkaille tuliaisia.

Hetkiä, jolloin en tunne olevani Shanghaissa, tulee eteen vähän väliä. Mutta en tiedä mikä voisi olla tyypillistä Shanghaita? Lounas dumpling-kantapaikassamme? Shoppailua lemppariostarillani? Ihana, edullinen laukku palkkiona raivokkaasta tinkimissessiosta? Elekielikeskustelua talomme vartijoiden kanssa? Kaikkea sitä, ehkä.
Elämä toisessa maassa täysin vieraassa kulttuurissa ei aina tunnu helpolta. Täällä tulee joka päivä eteen tilanteita, joissa tunnen itseni tyhmäksi, koska en ymmärrä mitä minulle puhutaan tai en toimi täällä vallitsevien normien mukaan. Siitä huolimatta viihdyn täällä. En tietenkään samalla tavalla kuin kotimaassani, jossa ei edes tarvitse ajatella jokapäiväisestä elämästä selviämistä, mutta tässä äänien ja hajujen kakofoniassa... joka yllättää minut jollain tavalla joka päivä. En haluaisi asua täällä viittä vuotta, tämä puoli vuotta riittää hyvin. Olen oppinut arvostamaan hyväosaisuuttani, koulutustani ja arvokkaita ihmissuhteita. Ehkä olen myös oppinut arvostamaan kiireettömyyttä ja lepoa.

Toivon, että muistaisin tämän, kun palaan Suomen helppoon arkeen ja kylmännihkeisiin syyssateisiin teidän rakkaiden ihmisten luo.

It's all about money

En tiedä, kuinka moni teistä loppupeleissä uskoi 50 rmb:n päiväbudjettini onnistuvan, mutta voin kertoa jo tässä vaiheessa, ettei siihen ihan päästy :D.. Mutta nyt kun rahasta puhutaan, niin voisin kertoa paljonko sitä kului maanantaista torstaihin ja mihin kaikkeen sitä oikeastaan meni.

Maanantai: Dragon Boat festivalin vuoksi tämä oli vapaapäivä, joten arkipäivän kulutus ei oikeastaan ole mahdollista.. koko päivän satoi vettä, joten siivosimme kotona ja kävimme kaupassa ja salilla. Perustarvikkeet viikoksi Carrefourista maksoivat n. 8 e/hlö. Nyt kuvien lataus tökkii, mutta lataan ne kun saan sen toimimaan. Länsimaalaiselle meidän ostoksissa ei ole mitään ihmeellistä (juusto-kinkku-hedelmiä-leipää jne), mutta kiinalaiset aina tuijottavat meitä ja ostoskorejamme aina kuin viimeistä päivää, ei hajuakaan miksi. Lisäksi ostin ison pullon piilarinestettä, 4 e. Illalla meni Element Freshissa13 e illalliseen.Tarvitsin viikottaisen salaattini!
Maanantai yht.25 e

Tiistai: Koulupäivä ja takaisin ruotuun. Lounaaksi 0,30 e:n dumpling-keitto. Muuten meni hyvin, mutta illalla meille tuli kiinalaisia ystäviä kylään, ja oli meidän vuoro tarjota heille illallinen lähiravintolassa. Kumpikin pulitimme 10 e. Lisäksi nettilasku tulla tupsahti postiluukusta, ja siihen meni minulta 6,5 e (yht. 13 e)
Tiistai yht. 16,8 e

Keskiviikko: Lounas muslimiravintolassa 0,7 e. Illalla kävimme viemässä serkkuni luokse Pudongille hääkuvia ja yhden matkalaukun, joten oli pakko ajaa taksilla sinne (mutta Jaska maksoi). Meille tarjottiin loistava illallinen hyvässä ravintolassa, joten siitä ei huolta. Taksimatka kotiin yöllä kustansi 6 e. Keskiviikko yht. 6,7 e.

Tänään torstaina rahaa on mennyt lounaaseen (spagettia, 2 e), kosmetiikkatarpeisiin Watsonilla (6 e), mansikkajäähilejuomaan (0,5 e) ja kavereiden synttärilahjaan (1,2 e).Lisää rahanmenoa ei ole odotettavissa tälle päivälle. Torstai yht. 9,7 e

Maanantaista torstaihin rahanmenoa kertyi 58,2 e. Viikko oli melko tavanomainen, tosin heittoa päivien välillä ei yleensä ole noin paljon. Jos pysyy kotinurkilla eikä tee mitään, menee rahaa paljon vähemmän. Taksilla ajeluun, laskuihin ja keskustassa syömiseen menee eniten rahaa. Mutta niin se lienee Suomessakin. Oli kyllä ihan hyvä kirjata menoja ylös, sillä jotenkin tuntuu että vaikka kaikki on paljon halvempaa kuin Suomessa, rahaa menee siitä huolimatta enemmän.

Viikonloppu on jo luku sinänsä ;)

Sano se suoraan

Suomessa ei ole tapana töksäyttää suoraan tuntemattomille ihmisille mielipiteitään näistä. Kiinassa se on arkipäivää, ja siihen on ollut suoraan sanoen hieman totuttelemista. Kaikilla on oikeus kommentoida toisten ulkonäköä ja tapoja.
Kaupassa myyjä saattaa tulla heti sanomaan, ettei siellä ole minun kokoiselleni vaatteita, tai "oletpas sinä iso/pitkä/lihava/laiha/lyhyt". Samalla kun ilahtuu kiinalaisen kehuessa "oletpa todella kaunis", putoaa maanpinnalle hänen tokaistessaan heti perään"mutta kylläpä olet isokokoinen".


Osoittelussa, tuijottamisessa ja suoraan päin naama nauramisessa ei heidän mielestään ole mitään pahaa. Länsimaalaisena koen sen kiusalliseksi, etenkin alussa.
Tähän kaikkeen on kuitenkin totuttava ja yrittää olla ottamatta henkilökohtaisesti. Varmasti kiinalaisten mielestä länsimaisessa kulttuurissa on joitakin käsittämättömän töykeitä ja epäkohteliaita tapoja. Täytyy yrittää löytää sopiva välimuoto kummankin kulttuurin välistä; molempien on tultava vähän vastaan.
Huomaan mieluummin shoppailevani kaupoissa, joista tiedän löytyvän helposti länsimaisten naisten kokoja, jotta välttyisin hervottomalta kikatukselta, jonka kuulen kertoessani kokoni. Yritän ymmärtää heidän reaktioitaan; eihän täällä joka päivä kävele vastaan vaaleaa pitkää naista, kai se on sitten kestettävä tuijotukset.

Kaipa voisin sanoa heille samalla tavalla ilman, että he juurikaan loukkaantuisivat. Miltähän heistä tuntuisi, kun tokaisisin "hyi kun henkesi haisee, pesisit hampaasi joskus" tai "älä kaiva nenääsi" tai "englantisi on käsittämättömän huono". Todennäköisesti he eivät ymmärtäisi mitä sanon.

Ensi viikolla kokeillaan, kuinka halvalla täällä voi todella elellä: Päiväbudjettini maanantaista perjantaihin on 50 rmb eli n. 5e. Katsotaan kuinka käy (ja onnistuuko).

Hemmottelua, osa enmuistamikä

Kuten ehkä olette aiemmista jutuistani havainneet, eläminen Kiinassa Suomen opintotuella on varsin mahdollista (Suomessahan opintotuella ei pitkälle pötki). Paikallisiin verrattuna olemme rikkaita. En vaan meinaa millään uskoa, mihin kaikkeen sellaiseen täällä on varaa, mihin päin en Suomessa opiskelijana edes voi vilkaista.

Torstaipäivä oli sateinen, joten ei ollut muutakaan tekemistä kuin paeta iltapäiväksi spa:n uumeniin hemmoteltavaksi. Paikka oli sisustettu kauttaaltaan violetiksi, ympäriinsä oli valtavia tyynyjä ja divaaneja ja verhoja, jotta asiakkaat saivat yksityisyyttä. Otin syväpuhdistavan kasvohoidon (täällä saasteiden keskellä sitä tarvitaan) ja manikyyrin, hinta yhteensä 26e.
Tuolla hinnalla tunsi todella olevansa luksuspaikassa: henkilökunta puhui englantia ja saattoi joka paikkaan, auttoi töppöset jalkaan, kaiuttimista tulviva rentoutusmusiikki pakotti aivot narikkaan, luettavana oli englanninkielisiä juorulehtiä (joita en ole nähnyt kuukausiin!!) jne.
No myönnetään, että paikka oli täynnä juoruilevia expat-vaimoja, ja ehkä vähän kitschy, mutta jokainen nainen kaipaa hemmottelua silloin tällöin (=en edes jaksanut ottaa kuvia paikasta).

Tällainen on mahdollista halvan työvoiman maassa. Vaikka maksoin hoidoista paljon enemmän kuin jos olisin käynyt täällä meidän asuinalueella, en silti usko että maksamallani rahalla on mahdollista maksaa työntekijöille kunnollista palkkaa. Tällaisia paikkoja on kuitenkin pilvin pimein Shanghaissa, ja vaikka valitsisin kalliimman paikan (tukeakseni työntekijöitä tmv), ei raha silti todennäköisesti mene työntekijöille itselleen. Toisaalta, täällä "kunnollinen palkka" ei tarvitse olla yhtä suuri kuin Suomessa, koska täällä tulee toimeen vähemmälläkin, etenkin jos ei käytä rahojaan moisiin turhuuksiin.

Tullessamme ulos hemmottelun jälkeen mieli oli virkeä ja sain taas uutta voimaa taksin metsästykseen iltapäiväruuhkassa ja jonotaisteluun Carrefourissa.

Viikonlopuksi suuntaamme serkkuni häihin Shenzheniin! Tiedossa on hauska viikonloppu; ehkä toinenkin spa-vierailu ja hyvät bileet :)

Olympialaisista

Kiinaa koetellaan nyt aika lailla. Olympialaisiin ja viimeaikaisiin tapahtumiin liittyy mielenkiintoisia juttuja ja outoja yhteensattumia.

Olette ehkä kuulleet, että Sichuanin provinssin maanjäristys oli voimakkuudeltaan 8.0 richteria ja se tapahtui 88 päivää ennen olympialaisten alkua. 8 on kiinalaisten onnenumero: 8.kerroksen asunnot ovat muita kalliimpia ja puhelinnumerot, joissa on numero 8, ovat nekin kalliimpia ostaa.

Olympialaisten maskotteihin liittyy niin ikään erikoisia juttuja:
- Vihreällä maskotilla, Ninillä, on päässään leija. Leijat liittyvät kiinalaiseen Shandongin kaupunkiin... ja sattumalta juuri siellä sattui noin kuukausi sitten se vakava junaonnettomuus.
- Oranssilla maskotilla, Yingyingilla on päässään antiloopin sarvet. Antiloopit viittaavat Tiibetiin, joka on mellakoiden vuoksi ollut poliittisesti arka aihe Kiinassa tänä keväänä.
- Huanhuan, punainen maskotti kantaa päässään soihtua.. olympiasoihdun kivinen matka maailman ympäri ei liene jäänyt keneltäkään huomaamatta.
- Jingjing, panda-maskotti viittaa Sichuaniin, jossa pandoja asuu paljon. Ja juuri Sichuanissa sattui tuhoisa maanjäristys.

Jäljellä on vielä Beibei, kalannäköinen maskotti kuvassa vasemmalla. Kala viittaa mereen, mutta toivottavasti ei Shanghaihin.

Vaikuttaa siltä, kuin maskotit toisivat suorastaan pahaa onnea Kiinalle.

Suomi-juttuja, Wild Animal Park ja peruslauantai

Keskiviikkona oltiin Suomen pääkonsulin asunnossa opiskelijaillassa. Tilaisuus oli siis järjestetty kaikille Shanghaissa opiskeleville suomalaisille (tai kaikille niille, joihin konsulaatti sai yhteyden). Tarjolla oli ihanaa sapuskaa: salaatteja, oikeaa mozzarellaa, tomaatteja, leipiä, kaikkia lihoja, lasagnea, perunoita (jotka tekivät kauppansa!) ym. Jo ihanasta alkupalapöydästä tuli täyteen... ruoka oli ihana sekoitus Suomea ja Kiinaa.
Myös asunto oli mahtava, upeat näkymät Huangpu -joelle, suomalaista designia, valtavat ikkunat.. Meitä opiskelijoita oli paikalla noin 70. Meidän porukan pojat oli pukeutuneet komeasti, James Bond oli paikalla smokissaan kuten kuvasta näette..
Ilta oli onnistunut, ja meidän porukka sai jatkokutsunkin! Konsulin luokse myöhemmin keväällä syömään HK:n blå -kastiketta.




Suuri osa tapaamistamme ihmisistä oli lähdössä pois Shanghaista parin viikon sisällä, joten emme tavanneet ketään uusia hengailukavereita. Onneksi oma lähtö ei ole vielä ajankohtainen. Jäljellä on puolitoista kuukautta, ja sekin tuntuu tosi lyhyeltä ajalta. Pikku hiljaa lähtö kuitenkin konkretisoituu: eteisessä on pahvilaatikko Suomeen lähetettäviä tavaroita varten, huomaan tekeväni listoja pakattavista tavaroista ja etsiväni halpaa lentoa seuraavalle etapillemme, Vietnamin Hanoihin.
Samalla yritän tolkuttaa itselleni, että nauttisin vielä jäljellä olevasta ajasta ilman liikoja suunnitelmia tulevasta.

Lauantaina suunnattiin kaupungin toiselle laidalle Nanhuin alueelle villieläinpuistoon (2 tuntia bussilla!). Shanghai Zoosta jäi vähän ikävä maku, joten halusimme nähdä vapaana olevia eläimiä. Puisto oli suurempi kuin eläintarha. Siellä oli kaksi aluetta: toisella käveltiin ja eläimet olivat häkeissä, ja toisella ajettiin bussilla, ja eläimet olivat vapaina suurilla alueilla. Oli kuuma päivä, 29 astetta, ja maleksittiin ympäri puistoa rauhalliseen tahtiin. Lopuksi käytiin katsomassa merileijonashowta.


Puistosta jäi vähän parempi mieli kuin eläintarhasta, vaikka ei tuokaan mikään malliesimerkki ollut. Alan suhtautua aika ristiriitaisesti koko eläintarhasysteemiin: Vaikka toisaalta eläintarhojen avulla ihmiset voivat oppia paljon eläimistä ja niiden tavoista, eivät ne ole onnellisia tarhoissa pikkupikku häkeissään.
Illaksi reipastuttiin ja lähdettiin porukalla teppanyaki-ravintolaan ja sieltä Muse -baariin. Kokkimme oli hauska mies, kotoisin Pekingistä ja joi kanssamme useammankin maljan sakea... söimme mainiota ruokaa vatsat täyteen: sushia, sashimia, ostereita, jättirapuja, hyvää lihaa, parsaa jne; sai syödä ja juoda niin paljon kuin jaksoi 14 e:lla.

Tänään kaupunki saa hengähtää helteen alta; tulee kunnolla vettä ja on mukavan viileää. Ollaan vietetty kaksin hiljaista sunnuntaita leffan ja pizzan merkeissä.

Ensi viikolla luvassa paljon touhua: keskiviikkona vieraita Suomesta, ja torstaina matkaamme isolla porukalla Keltaiselle vuorelle (Huangshan), joka on kuulemma Kiinan kuuluisin ja kaunein vuori.

Ei järise

Tiedoksi kaikille huolestuneille: kaikki on kunnossa täällä Shanghaissa. Emme havainneet järistystä millään tavalla, itse asiassa luimme siitä vasta uutisista.

Ollaan kuin ihmeen kaupalla vältytty aika monelta sattumukselta. Jos tämänpäiväinen maanjäristys olisi sattunut lauantaina, olisimme todennäköisesti vaikutusalueella, koska oltiin silloin vielä Xi'anissa aika lähellä Chengdua. Vain pari päivää Pekingin-junamatkamme jälkeen sattui paha junaonnettomuus läheisellä rataosuudella. Hong Kongissa tapahtui siellä ollessamme paha bussionnettomuus (en ihmettele; meidänkin bussikuski kaahasi kuin hullu).

Maailmalla aina sattuu ja tapahtuu. Kaikeksi onneksi ollaan vältytty pahemmilta luonnonmullistuksilta (Shanghain tammikuinen lumimyrsky oli riittävä kokemus), mutta paljon on vielä edessä. Kirjoittelin juuri tärkeitä puhelinnumeroita (mm. Suomen edustustojen yhteystiedot ym.) Kaakkois-Aasian reissuamme varten. Kaikeksi onneksi meillä on pelkkää hyvää sanottavaa Shanghain konsulaatista: mainioita tyyppejä!

Suomen konsulaatti järjestää keskiviikkona opiskelijaillan kaikille Shanghaissa asuville suomalaisille opiskelijoille. Sitä odotellaan innolla... ja toivotaan saavamme jotain Suomi-henkistä sapuskaa ;). Täällä kovasti seuraillaan myös lätkän MM-kisoja; kansallistunto aina kovasti kasvaa ulkomailla.
Shanghaissa suomalaisia on yllättävän paljon; heidät on helppo tunnistaa kadulla ja markkinoilla paitsi aksentista, myös pukeutumisesta ja käytöksestä. Ei siis pahaa sanottavaa, mutta tunnistan silti. Tänään bongasin kangasmarkkinoilta suomalaisia.. kävimme teettämässä kumpikin pitkät villakangastakit (40e), Jaskalle frakki (65e) ja mulle jakkupuku (takki, housut, hame yht 37e).

Huomenna juhlimme 2-vuotispäiväämme :)

Reissuvalmisteluja

Matkaajien ajatukset lipuvat pikku hiljaa jälleen kohti uutta määränpäätä. Kohteena on Xi'an, tuo ikuinen kaupunki (joka on yksi lukuisista Kiinan vanhoista pääkaupungeista). Sitä ennen piti kuitenkin hoitaa kuljetus kyseiseen paikkaan. Koska ollaan Kiinassa, mikään ei mene niin kuin suunnittelet.

(kuvassa matkatoimiston likkoja, jotka kiireisinä rupattelivat keskenään)

Koska olemme köyhiä opiskelijoita, halusimme junailla paikan päälle. Matka kestää miellyttävät 13 tuntia. MUTTA junassapa ei ole sänkyjä, ainoastaan kana sylissä -luokka ja kovat penkit (ja hintakin lähes 100e edestakaisin!). Köyhillä opiskelijoillakin on kipurajansa, joten yön viettäminen kovalla penkillä ei houkutellut. Löysimme halvat lennot, mutta parin tunnin sisällä niiden hinta oli tuplaantunut. Vaikutti siltä, että Ikuinen Kaupunki ei halunnut meitä vieraikseen. Kaiken lisäksi kenelläkään kuudesta köyhästä opiskelijasta ei ollut riittävästi luottoa kortillaan, jotta olisimme voineet ostaa liput netistä.

Käteistä sen sijaan piisasi, joten marssimme lippuja myyvään toimistoon. Englanninkielisen yhtiön toimistossa kukaan ei tietenkään puhu englantia, joten ystävällinen virkailija ojensi meille puhelimen, jotta voimme soittaa lipputoimiston varauspalveluun (ikään kuin sitä ei voisi tehdä kotona). Hirmuisen sähläyksen ja tunnin odotuksen jälkeen onnistumme tulostamaan liput JA maksamaan ne käteisellä.

(viimein saatiin rahat tiskiin! Jenny, minä ja Jennyn poikaystävä Aron)

Loppu on onnellinen: Xi'an kutsuu sittenkin huomenna! Lämmintä on mukavat 30 astetta ja seura hyvää. Tarinaa terrakotta-armeijasta (ja varmasti muustakin) luvassa sunnuntaina!

Ni shi bu shi faguo ren? Are you french?

Maailmalta kuuluu edelleen lisää uutisia Kiinassa tapahtuneista turisteihin kohdistuneista väkivaltaisuuksista ja erilaisista yhteenotoista. Täällä sellaisesta ei (tietenkään) ole lehdissä tai missään muuallakaan mitään mainintaa. Jaska sanoi, että hänestä tuntuu kuin ihmiset katsoisivat pahasti eivätkä enää niin hyväntahtoisen uteliaasti. Mä en tiedä, koska olen niin tottunut toljotukseen etten enää reagoi mitenkään.

Joka tapauksessa se, että täällä ei pidetä ranskalaisista vaikuttaa myös meihin, koska kiinalaisille ulkomaalaiset eivät merkitse välttämättä hyvää. Tänään viimeksi kotitalomme hississä meiltä kysyttiin, olemmeko ranskalaisia. No ei olla!
Huomenna illalla lähdetään yöjunalla Pekingiin. Toivotaan, että siellä nyt ei mitään suurempia sattumuksia paikallisten kanssa kävisi.

Saimme viimein meidän kauluspaidat... Räätäli tuli tuomaan ne koulun asuntolaan Jennyn huoneeseen, kun markkinoilla käydessämme niissä oli vielä korjailtavaa. Nyt ne istuvat tosi hyvin! Hinta 9e/kpl. Tarkoitus on teettää vielä ainakin talvitakki, mekko ja jakkupuku. Saa nähdä miten sitä Suomesta enää osaa tyytyä vaatekauppojen melkein-sopiviin vaatteisiin... Kun täältä saa halvemmalla mittojen mukaan tehdyt. Frakin ja puvun saa teetettyä 60e:lla.


Nyt on kokeet viimein ohi! Tämänpäiväisestä kirjoittamisen kokeesta (kyllä, niitä risuaita-laatikko-risuaita-mökki -juttuja) sain huijaamatta 98/100 pistettä, kun luokkamme ranskalaisoppilaat saivat huijaamalla 97 pistettä. Opettaja halusi tähänkin kokeeseen välttämättä kertoa osan kysymyksistä etukäteen, joten se ei tosiaankaan ollut vaikea eikä siis edes huijaamisen arvoinen. Opettajaa ei kiinnosta vaikka joku huijaa, koska jos emme pääsisi kokeesta läpi, hän menettäisi kasvonsa (=hän ei olisi hyvä opettaja). Voidaanko ottaa tämä käytäntö myös esim. kirjanpidon tentteihin?



Kuvassa Jaska ja Mauri (Moenieshin suomalainen nimi) kokeen jälkeisellä kaljalla riisikakun kera.
Nyt lähdetään juhlistaan kokeiden loppumista to the track... eli radalle! Hollantilaisille kavereille on aina hauska kääntää suomalaisia sanontoja..

Loppuun vielä meidän kampusmaisemaa asuntolan parvekkeelta:

Pari kesäistä päivää

Joinakin päivinä tuntuu, että kesä on jo täällä... ja toisina tulee taas suorastaan Helsinki/Vaasa -fiilis, kun tuulee 16m/s ja sataa vaakasuoraan.
Tiedoksi ny kuitenki kaikille, että tänä vuonna aloitin flipflopien käytön huhtikuun puolivälissä! Mites siellä?

Keskiviikkona oltiin piknikillä koulun asuntolan nurmikolla. Haettiin takakujan ruokamarkkinoilta leipää, nuudeleita, kanaa, lihaa, tuoretta ananasta... täydellistä! Tietty piti olla myös oppikirjat mukana, että näyttäis siltä ku opiskeltais ahkerasti välikokeeseen.

Lauantaina sitte seistiin vesisateessa hampaat irveessä grillibileissä, koska oli tehty Päätös siitä, että lauantainahan grillataan, oli sää mikä hyvänsä. Ei vaan, hauskaa oli ja kiitos kaikille. Nyt aletaan olla siinä vaiheessa, että kiinalainen ruoka on kyllä hyvää, mutta ei sitä joka päivä jaksa. Kunnon grillattu liha tuli siis tarpeeseen. Tietty pöydässä oli myös itse tehtyä fisua ja vihanneksia, pastasalaattia ja punaviiniä.

Kuulin huonoja uutisia Suomesta. Ne saivat mut paitsi kaipaamaan ystävääni, myös miettimään, miten ihmisten tiet joskus eroavat pitkänkin yhteiselon jälkeen.. pitkäkin parisuhde kaipaa jatkuvaa hoitoa ja asiat on selvitettävä ajoissa. Olen itsekin kokenut saman, joten tiedän, ettei tilanne ole helppo. Ystävät ja perhe ovat kuitenkin aina lähellä ja valmiita tukemaan ja kuuntelemaan; nyt sitä tarvitaan. Lähetän paljon halauksia Suomeen.

Haluaisin myös sanoa ystävillemme, jotka lukevat tätä blogia: Vaikka emme pidä jatkuvasti paljon yhteyttä, ajattelemme teitä paljon ja haluamme kuulla, mitä teille kuuluu. Niin pienet kuin suuretkin uutiset luetaan innolla.

Viikonloppua

Viikkoon mahtunut paljon tunteita laidasta laitaan, sekä ilon että surun kyyneleitä.

Perjantaina kävimme jättämässä viimeiset hyvästit ystävällemme ennen kuin hän lähti Suomeen. Meitä oli aika paljon, joten koulu järjesti meille bussikuljetuksen. Paikalla oli paljon ystäviä, muutama opettaja ja tietenkin koulun rehtori, joka halusi mainettaan kiillottaakseen esiintyä kuvissa konsulin ja meidän kanssa. Häiritsevää ja ärsyttävää käytöstä.
Lisäksi pidimme iltapäivällä hiljaisen hetken (samaan aikaan kun Suomessa pidettiin). Illalla oli väsynyt ja raskas olo. En ollut osannut varautua sellaiseen tunteeseen, vaikka tiesin, ettei asian läpikäyminen ole helppoa. Meillä oli suunnitelmia perjantai-illalle, mutta sillä hetkellä halusimme vain olla kotona hiljaa. Vaikka hyvästien jättäminen oli raskasta, oli tavallaan terapeuttista nähdä, että ystävämme sielu on nyt taivaassa.

Lepo teki todella hyvää. Lauantaina meillä oli tyttöjen päivä Jennyn, Wing Yun ja Miekon kanssa. Menimme ensin hierontaan. Tunnin kokovartalohieronta ei vienyt vararikkoon (2,5e), mutta jätti mustelmille.. Hullun voimakas likka kiskoi mua hiuksista, murjoi ikeniäni ja rutisteli korviani. Kai sitäkin voi hieronnaksi kutsua. Lisäksi naksuteltiin kaikki nivelet. Ainakin se teki tehtävänsä ja oli rento olo sen jälkeen.

Hieronnan jälkeen mentiin Miekon mahtavaan lukaaliin lojumaan ja puhumaan tyttöjen juttuja! Aika meni kuin siivillä, kun laittauduttiin rauhassa. Mieko asuu kahden ranskalaisen pojan kanssa, mutta tyttöjen illan kunniaksi heidät oli häädetty kotoa.
Miekon luota lähdimme teppanyaki-ravintolaan, jossa sai 14e:lla syödä ja juoda (myös alkoholia) niin paljon kuin halusi. Nälissämme hotkaistiin heti sushia, sashimia, lammasta, parsaa, sieniä, ostereita... niin paljon, että tunnin päästä piti siirtyä juomapuolelle. Kävimme vielä fiineillä drinksuilla Xintiandissa, ja sieltä menimme Attica -yökerhoon. Aluksi jumputus, savu ja kalliit hinnat eivät innostaneet, mutta kun r'n'b-puoli avattiin, alkoi homma luistaa.. Mainiota musiikkia, mahtavat näkymät Bundille, hyvä fiilis.. ilta oli toisin sanoen erittäin onnistunut!

Tänään aamulla jatkettiin samalla fiiliksellä. Mentiin Sasha's:n brunssille. Tarjolla oli kaikkea, mitä teki juuri sillä hetkellä mieli (karjalanpiirakoita ja mustikkapiirakkaa lukuunottamatta): iiiihania erilaisia salaatteja, kuskusta, erilaisia lihoja, tuoreita croissantteja, sushia, tuorejuusto-lohirullia, paahtoleipää, hunajaa, rahkaa, marjoja, vesimelonia, mangoa, OIKEAA kahvia... en edes tiedä paljonko söin, kun 8 e:lla sai syödä ja juoda niin paljon kuin halusi. Täydellistä, NIIN hyvää. Taas yksi paikka, jonka haluaisin Suomeen! Juuri sellainen olohuone, johon voi mennä koulukirjojen kanssa lojumaan aamupäiväksi ja syödä siinä samalla.. siellä oli myös terassi, johon ei tosin tällä kertaa mahduttu kun meitä oli niin paljon.



Ensi viikolle on luvassa kaikenlaisia kujeita. Huomenna meen katsomaan miltä mekko näyttää, ja.. no, en paljastakaan vielä ;)

Touhuilua

Täällä mennään hiljaisissa tunnelmissa, vaikka ollaankin palattu opiskelujen pariin ja jokseenkin normaaliin arkeen. Ollaan oltu jopa tavallista touhukkaampia.
Maanantaina oltiin LuJiaBang Lu:n kangasmarkkinoilla, ja laitettiin tilaukseen vähän vaatteita... Jaskalle puku ja mulle mekko. Saa nähdä mitä tulee, kuvia tulee sitte viikon päästä. Puvusta piti pulittaa 48e ja mekosta 35e. Jos nuo on hyviä, meinaan teettää lisääkin vaatteita. Matka markkinoilta takaisin kotiin kesti varmaan tunnin iltapäiväruuhkan vuoksi, ja kuorsattiin koko porukka sen taksimatkan ajan.

Eilen olin Jennyn kanssa Super Brand Mallissa, koska ei (taaskaan) ollut mi-tään päällepantavaa! Vaikka ulkona satoi vettä, päästiin sisällä heti kesätunnelmaan ja mukaan lähti kesätoppeja, housut ja flipflopit. Päivän kohokohta oli kuitenkin loistava kreikkalainen salaatti, jonka söin kauppakeskuksen Element Freshissa. Saan täällä niin harvoin hyvän salaatin, että kokemus on hehkuttamisen arvoinen! Takaisin tullessa oli (jälleen) järisyttävä ruuhka, ja metrossa ei voi edes nukkua sitä matkaa niin kuin taksissa.

Tänään suuntasimme lounaalle Ikeaan. Osa porukastamme ostikin jotain, mutta lähinnä kiertelimme ympäriinsä huudahdellen "meillä on tuo hylly!" "niin meilläki!" "mulla on tämmöinen pöytä!"... ja kyllä, yllättävän monelta meistä löytyy Lack -pöytä tai hylly ja Benno -cd-teline. Ikean herättämää hienoista koti-ikävän tunnetta lievittää sää, joka on tuulinen ja sateinen kuin suoraan Suomesta. Niin ja on meillä vielä paljon hapankorppuja jäljellä, kiitos vain kaikille vieraille.

Huomenna reippailu jatkuu; ostoslistalla elektroninen sanakirja.
Päivän kuvat on meidän oppitunnilta. Opeteltiin laulamaan yksi suosittu kiinalainen biisi, ja jokaisen piti käydä luokan edessä laulamassa (voitte kokeilla itsekin os. http://www.youtube.com/watch?v=V_s6JVbDT00). Kaikkeen sitä joutuu.

Hen gaoxing renshi ni!

Maanantaina käytiin syömässä hienosti, teppanyaki -paikassa. Kokki siis valmisti silmiemme edessä 8 ruokalajin illallisen. Todella hyvää ja mainio palvelu, kuten yleensäkin japanilaisissa ravintoloissa. Jälkiruoka nautittiin Bundin ja Pudongin maisemia ihaillen.
Kiitos vielä vierailijoille!


Tänään oli niin mahtava (ja lämmin!) ilma, ettei opettaja hennonut pitää meitä sisällä, kun pyysimme nätisti, voisimmeko pitää toisen oppituntimme läheisessä puistossa, Lu Xun Parkissa. Ideana oli siis tutustua paikallisiin ja keskustella heidän kanssaan. Päästiin portista sisään ja heti oli lauma uteliaita (ja samalla voimistelevia!) vetreitä vanhuksia ympärillä. Kielitaidollamme ei voi vielä kertoa kovin pitkiä juttuja (saati sitten ymmärtää vanhusten murretta), mutta opettaja auttoi tarvittaessa(otsikon teksti tarkoittaa, että hauska tavata sinut).

Tapasimme mm. 86-vuotiaan papan, joka veti sujuvasti leukoja ja roikkui pää alaspäin kiipeilytelineessä, suomalaissyntyisen (vantaalaisen!!) australialaisnaisen, joka oli kiinalaisen ystävänsä kanssa lomalla Shanghaissa... ja eläkkeellä olevan vanhan herran, joka puhui sujuvaa saksaa ja oli matkustellut ympäri maailmaa (myös Suomessa). Lisäksi oli hauska, muka virallinen hierojatyyppi, joka halusi välttämättä esitellä osaavansa aakkoset ja numerot englanniksi ja japaniksi. Lisäksi oli paljon muita... täytyy mennä tuonne puistoon vielä, pitkään aikaan ei ole tunti mennyt noin nopsaan.

Tänään olin ensimmäistä kertaa elämässäni hääpukuostoksilla.... Ehei, en itseäni varten vaan serkkuni kanssa. People's Squaren metroasemalla oli yksi kokonainen käytävä täynnä hääpukuliikkeitä! Todella kauniita pukuja! Löysimme hyvän mallin, 1800 RMB eli n. 150 e, kuukauden päästä valmis. Ei siis kaada hääbudjettia vaikka ostaakin puvun omaksi.

Nyt vuorossa reippailua ja perjantaina tutustutaan Zhou Zhuangin kaupunkiin, joka on pienempi kuin Vaasa!