Safe n sound

Tähän aikaan meidän pitäisi olla Bangkokin sykkeessä, shoppailemassa vikoja halpisteepaitoja ja kopiolaukkuja. Mutta ei, tässä sitä istutaan porukoiden luona, Suomen "kesä"päivästä nauttimassa pieni kulttuurishokki päällä.

Juttu meni niin, että keppihyppelijällä ei ollut juuri asiaa Bangkokin kokoiseen kaupunkiin, joka ei suoraan sanoen ole liikuntarajoitteisten paikka... sen enempää kuin Thaimaa muutenkaan. Kun Jaska sai hienosti Open Water Diver -kurssinsa päätökseen (hehkutusta kuulee vielä pitkään), lähdettiin lauantaiaamuna Samuin kautta kotimatkalle. Piti yöpyä Samuilla yksi yö, ja sieltä lennettiin Bangkokin kautta Suomeen. Koska Jaska oli nimetty mun saattajaksi, eikä turistiluokassa ollut tilaa, jouduttiin molemmat lentämään bisnesluokassa (koska mun piti saada jalka suoraksi ja lepoasentoon). Mua myös työnneltiin pyörätuolissa sekä Samuin että Bangkokin kentällä. Saatiin siis astetta miellyttävämpi kotimatka!

Suomi toivotti meidät tervetulleeksi 15 "lämpö"asteella ja vesisateella. Kun olin juonut hanavettä, syönyt mm. karjalanpiirakoita, mustikkapiirakkaa, äidin kanakastiketta ja perunaa, olo oli vähintään epätodellinen. Yhtä aikaa on ihanaa ja kamalaa, outoa ja tuttua palata takaisin. Yhtä aikaa kaikki ja ei mikään on muuttunut.
On ihanaa puhua omaa kieltä ja saada oikeasti tietää, mitä jalalle kävi, ja kysyä neuvoa kaupassa, lukea lehtiä ja kuunnella radiota... mutta huomata, että suosikkiradiojuontaja on vaihtunut, meikkisarjat uusiutuneet, yritysten logot muuttuneet ja rakennuksia on tullut lisää.

On hienoa olla taas täällä, mutta pikku pikku matkakipinä on vielä kytemässä. Ei mene kauaa, kun yllätän itseni selailemasta tarjouslentoja. Siihen asti: zaijian, tam biet, lia suhn hao-y, selamat tinggal, lah gorn. Eli näkemiin!

Taolla taas!

Terveisia Ko Taon parantavien tuulien, lempeiden chillout-savelien ja palmujen katveesta.
Paastiin viimein pois sairaalasta. Tulihan siella jo kolloteltya. Jalka tikattiin natisti loppuviikosta, nyt pitais tulla hienompi arpi. Nyt pitaa kavella kepeilla joku viikko, syoda rutkasti antibiootteja ja kipulaakkeita ja ottaa hyvin rauhassa.

Sairaalassa olo alkoi jo turhauttaa paitsi tekemisen puutteen vuoksi (leffakanavalla pyorii samat leffat monta kertaa paivassa, lehdet on parhaimmillaan 15 vuotta wanhoja ja juoksulenkille ei oikein paassyt), myos kielimuurin takia. Hoitajat osas parhaimmillaan vaan hymyilla natisti. Kun jotain yritti kysya tai selittaa, tuli vaan hammentynyt hymy tai sitte jotain kasittamatonta, josta voi paatella, ettei han oo ymmartanyt lainkaan mita puhun. Tammoset ongelmat on pienia esim. ravintolassa, mutta kun on kyse terveydentilasta, alkoi se nyppia aika lailla. Laakari ymmarsi jotenkin, mutta hanta naki ehka 5min paivassa ja silloinkin kovassa kiireessa. No, onneksi se on nyt ohi ja voi keskittya paranteluun taalla saarella.

Jaska paasee onneksi sukelluskurssille ennen ku lahdetaan taalta. Mulle se taitaa jaada viela 'things to do before you die' -listalle joksikin aikaa. Katotaan sitte mita Ko Taolla on tarjolla rammalle kopottelijalle .. ehka se on sitte aurinko ja banana shake.

Sairaan(hyvat)hoitajat

Ei mee lomailut aina niin kuin suunnittelee.

Paastiin Langkawilta viimein puolentoista paivan matkustuksen jalkeen perille Ko Taon pikkusaarelle. Kaikki oli taydellista: aurinko paistoi, saatiin halpa bungalow merinakoalalla, ilmoittauduttiin sukelluskurssille, syotiin hyvaa safkaa.. oltiin just lahdossa ostaan vetta ja kaymaan uimassa.
Meidan bungalowin terassin laudoituksesta puuttui yksi lauta kokonaan. Huomattiin se jo ku muutettiin, tietty ajatellen etta 'tota pitaaki sitten varoa'. Just ku oltiin lahdossa, astuin siihen mista puuttui se lauta. Jalka meni siita lapi saareen asti ja teki ilkeennakosen syvan haavan (kuviaki on todisteena, yak). Onneksi naapuribungassa asui suomalaisia, ja Ko Tao Diversin (jonne oltiin kayty jo ilmoittautumassa) Katja, joka on ensihoitaja, saatiin heti paikalle. Mut saatiin melko pian paareille ja autoon, ja kiikutettiin saaren pikkuklinikalle. Siella koipi kuvattiin ja sain roimasti kaikenmoista kipulaaketta ja antibiootteja. Jaatiin Jaskan kanssa yoksi klinikalle, josta meiat vietiin aamulla katamaraanilla tanne Samuin saarelle isompaan sairaalaan.

Taa on tosiaan oikeen Hilton Hospital; kunnon hotelli, ellei olis sairaala. Ruokaa saa tilata listalta (ja se on hyvaa!), huone on iso ja Jaskalleki on oma sanky, kylppari kiiltavan puhdas ja koko ajan ramppaa hoitajat mittailemassa kaikkea ja antamassa laaketta. Netti pelittaa jne. Taalla on tapana etta kaikki potilaat on tiputuksessa..naihin letkuihin alkaa jo menna hermo. Taalla pitais olla viela muutama paiva, ja sitte riippuen koska pystyn kaveleen ni pitais menna takaisin Taolle.

Sukellukset jai nyt mun osalta, mutta oon tosi onnellinen siita, ettei mitaan murtunu, sain ihan loistavaa ensiapua ja -hoitoa (KIITOS Katja, Santtu, Ida ja tietty Jaska!) ja paranen tasta ihan varmasti. Nyt tuli lomaa lomasta, mutta se jatkuu muutaman paivan paasta.

Huristelua ja paristelya

Tanaan aamulla meita onnisti, eika sadellut. Paineltiin vuokraamaan skootteri paivaksi (5e) ja lahdettiin hankkimaan aamiaista.


Siina kun nautiskeltiin rauhassa hedelmia ja tuoretta leipaa, huomattiin etta kyllapas joku lahti meidan ajokin nakoisella skootterilla pihasta. Taalla on paljon samannakoisia skoottereita joten ei ajateltu asiaa sen enempaa. Syonnin jalkeen kuitenkin havaittiin totuus: joku turistilikka oli ihmeen kaupalla haipynyt meidan skootterilla ja jattanyt omansa meille. Meidan avain ei kuitenkaan kaynyt hanen pyoraansa, joten piti menna noyrana selittaan vuokraamoon etta lahti ajokki alta. Onneksi niita vaan nauratti (se turistilikan skootteri oli kans vuokrattu heilta) ja antoivat meille uuden pyoran.

Oli mahtavaa ajella upeissa maisemissa vuoristoisia sademetsia ihaillen ja pysahtyen valilla rannalle tai turistikohteita ihmettelemaan. Kaytiin Kuahin kaupungissa ostamassa lauttaliput huomiseen Thaimaan-lauttaan. Poliisiki pysaytti meidat kerran, mutta ku kuuli etta ollaan Suomesta, han toivotti vaan hyvaa matkaa :) hieno kotimaa meilla.

Talla kertaa Jaska sai olla kuskina koko paivan. Ma kokeilin ajaa, mutta en pystyny keskittymaan seka vasemmanpuoleiseen liikenteeseen etta skootteriin jollaista en oo koskaan ajanu. Joten sain vaan nauttia maisemista!

Talla kertaa kuvien latauskin toimii, joten laitoin teille erikoisannoksen Malesia-kuvia:

Jaakot herkuttelemassa durianilla.. Durian on Malesian kansallishedelma, joka haisee jarkyttavan kayneelta ja pilaantuneelta. Voitte ehka itse kuvitella maun.

Alakuvassa neidot kenkalaatikkorappanan vieressa vuorelle menossa (tai tulossa). Vikassa kuvassa ollaan veneajelulla mangrovemetsassa.

Langkawi

Langkawilla on nyt kaannetty kylkea, syoty ja juotu ja shoppailtu minimaalisesti. Taalla tosin voi tehda paljon enemmankin..
Malesialaiset ovat ymmartaneet, miten paljon turismilla voi tehda rahaa. He tekevat sen onneksi melko tyylikkaasti (toistaiseksi).
Langkawi on pullollaan turisteja varten rakennettuja ihmettelykohteita ja palveluja. On kylpyloita krokotiilipuistoa golfkenttaa ratsastusta norsuretkia kalliokiipeilya kajakointia kaarmepuistoa nakoalavuoria, you name it. Naita ei ole viela hairitsevan paljon, vaan taalla voi viettaa kohtuuyksityista rantalomaa ylellisissa resorteissa, joiden hinta ei ainakaan nain low seasonina paata huimaa. Poissa on kuitenkin pikkukylien eksotiikka, eika toivoakaan etta oltais kylan nahtavyys ainoina lankkareina..

Liikkumiseen taalla tarvii jonkin kulkupelin. Taksit on yllattavan kalliita, joten ollaan liikuttu kenkalaatikoksi ristitylla vuokra-autolla (10e paiva) ja jalan. Tarkoitus on viela paristella skootterilla. Talla hetkella tosin saiden jumalat ei suosi meita, vaan kaataa vetta meidan niskaan. Jos tammoinen meininki jatkuu meidan jaljella olevat pari paivaa, jaa skootteriajelut varmaan valiin ja yritetaan keksia jotain muuta.

Kaytiin yhden paivan reissulla mangrove-metsassa. Ajettiin veneella metsan keskella joessa, nahtiin paljon trooppisia lintuja (ja varaaneja ja kaarmeita) ja merikotkia. Lisaksi vierailtiin lepakkoluolassa ja syotiin mangrovemetsan keskella ravintolassa. Itse retki oli pienoinen pettymys eika hintansa vaarti, mutta eipa noista voi koskaan etukateen tietaa mita saa.
Tanaan meidan armaat matkakumppanit lahtivat takaisin kohti Kuala Lumpurin syketta, ja me jaadaan viela pariksi paivaksi tanne ennen kuin lahdetaan Thaimaata kohti.

Roadtrip

Nyt kirjoittelen Penangin Georgetownista! Meidan pienoinen roadtrip on paattynyt kestettyaan nelja paivaa. Palautettiin uskollinen Proton Wira (joka jatti lahtemattoman jaljen Jaakkojen sydamiin) lentokentalle ja jalkauduttiin taas julkisten armoille.

Ollaan tosi tyytyvaisia roadtrippiin. Alkuhermoilun (ne ajaa ihan vaaralla puolella tieta!) ja totuttelun jalkeen ajo sujui hyvin, tiet oli hyvassa kunnossa ja kyltitkin melko selkeita. Jaakot ajoi, ja me naiset luettiin takapenkilla karttaa, mika osoittautui hyvaksi tyonjaoksi. Paatettiin ajaa lansirannikkoa pohjoiseen kohti Penangia, mista paasee hyvin lautalla meidan final destinationiin Langkawille.

Ekana paivana ajettiin Kuala Lumpurin lentokentalta (ei onneksi kaupungista) Selangorin provinssiin pohjoiseen, Kuala Selangorin pikkupikku-kylaan. Siella oli hieno majakka ja luonnonpuisto, seka paljon nalkaisia apinoita. Luonto oli lahinna palmuviljelmaa ja maasto tasaista. Tietyot aiheutti pari harhaanajelua ja harmaita hiuksia, mutta lopulta paastiin onneksi oikealle tielle.

Toisena paivana ajettiin pari-kolme tuntia Lumutin kylaan, josta paasi pikkuiselle Pulau Pangkorin saarelle. Kaytiin saarella uimassa ja maastopyorailemassa, mutta yovyttiin Lumutissa halvassa guesthousessa. Aamulla viidelta selvisi miksi se oli niin halpa: moskeija vieressa heratteli rukoilemaan. Seuraava paiva vei meidat vahan sisamaahan Taipingin kylaan Ipohin lahelle, jossa oli joku suuri muslimien karkelo menossa. Kaikki hotellit oli taynna, mutta onnistuttiin saamaan kuitenki hyva huone. Kaytiin myos yosafarilla elaintarhassa, ja oli kieltamatta makeen nakoista kun elaimet oli kerranki aktiivisimmillaan!

Tana aamuna ajettiin viimein tanne Penangille ja Georgetowniin. Taalta loytyy helposti budjettimajoitusta, nettikahviloita, matkatoimistot, halvat ravintolat, baarejakin (mita KL:ssa piti vahan haeskella). Kivantuntuinen ja rento paikka. Mutta ei me kauaa taalla ehdita vanheta, kun huomisaamuna suunnataan jo Langkawille lautalla.
Autolla ajelua Malesiassa ei siis suotta kannata pelata. Isoihin kaupunkeihin kuten Kuala Lumpuriin en suosittele ajamaan, mutta muuten se on melko iisia kun siihen tottuu. Myos bensa on puoli-ilmaista, saatiin tankki tayteen 12 eurolla. Myoskaan autonvuokraus ei ollut kallis, 100e vakuutuksineen, ja se saatiin jaettua 4 hengen kesken. Tarvitaan hyva kartta (ja kartanlukija) eika turhan kunnianhimoisia paivamatkoja.

Reissaaminen taalla on melko helppoa ja edullista. Joskin meille taa tuntuu kalliilta kun tultiin sikahalvoista Vietnamista ja Kambodzasta. Mieli tekis kayda Cameron-ylangolla, Perhentian-saarilla ja Tioman-saarella, seka tietty Borneolla, mutta jotain taytyy jattaa seuraavaan kertaan.

Ei sita tieda mita kujeita tassa viela keksitaan, mutta Langkawilta mennaan luultavasti Thaimaahan joskus ensi viikon lopulla. Saa nahda. Siella on tarkoitus on parkkeerata itsemme edulliseen resorttiin ja nauttia elamasta. Ehka myos kirjoittaa blogia.