Kaupassa myyjä saattaa tulla heti sanomaan, ettei siellä ole minun kokoiselleni vaatteita, tai "oletpas sinä iso/pitkä/lihava/laiha/lyhyt". Samalla kun ilahtuu kiinalaisen kehuessa "oletpa todella kaunis", putoaa maanpinnalle hänen tokaistessaan heti perään"mutta kylläpä olet isokokoinen".

Osoittelussa, tuijottamisessa ja suoraan päin naama nauramisessa ei heidän mielestään ole mitään pahaa. Länsimaalaisena koen sen kiusalliseksi, etenkin alussa.
Tähän kaikkeen on kuitenkin totuttava ja yrittää olla ottamatta henkilökohtaisesti. Varmasti kiinalaisten mielestä länsimaisessa kulttuurissa on joitakin käsittämättömän töykeitä ja epäkohteliaita tapoja. Täytyy yrittää löytää sopiva välimuoto kummankin kulttuurin välistä; molempien on tultava vähän vastaan.
Huomaan mieluummin shoppailevani kaupoissa, joista tiedän löytyvän helposti länsimaisten naisten kokoja, jotta välttyisin hervottomalta kikatukselta, jonka kuulen kertoessani kokoni. Yritän ymmärtää heidän reaktioitaan; eihän täällä joka päivä kävele vastaan vaaleaa pitkää naista, kai se on sitten kestettävä tuijotukset.
Ensi viikolla kokeillaan, kuinka halvalla täällä voi todella elellä: Päiväbudjettini maanantaista perjantaihin on 50 rmb eli n. 5e. Katsotaan kuinka käy (ja onnistuuko).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti