Koulua ja sairaalareissu

(kuvassa läheisyyttä metrossa ruuhka-aikana)

Koulussa edetään kovaa vauhtia, vaikka ei edelleenkään ole kirjoja (tai no on yksi, koska ruotsalaiset vaihtoi ryhmää ja myi kirjansa meille) ja on vasta ensimmäinen viikko. Ollaan jo opittu hurja määrä sanoja ja seitsemän kirjoitusmerkkiä. Enää 293 jäljellä siis tälle lukukaudelle... Ei siis mikään kevyt paketti tää kurssi. Meillä ei ole mitään muita kursseja kuin kiinan kieltä, mutta se riittää pitämään sopivan kiireisenä. Tunneilta ei oikein voi olla pois nopean etenemitahdin vuoksi ainakaan näin alkuvaiheessa.

Pääsin tutustumaan kiinalaiseen sairaalaan tänään! Korvani tulehtui ekalla Kiinan-viikolla, eikä se täällä kosteissa oloissa ole parantunut millään. Lähdettiin sattumanvaraisesti valittuun sairaalaan (Shanghai First People's Hospital) taksilla. Päädyttiin ensin jonnekin paikallisten puolelle, mutta meidät ohjattiin ystävällisesti toiselle puolelle, jossa onneksi puhuttiin lontoota. Odotin 10 minuuttia ja pääsin heti fiksun lääkärin luo, joka määräsi mulle antibioottikuurin ja jotain rasvaa. Sain lääkkeet heti mukaan ja sairaalan VIP -kortin, ja lasku oli yhteensä 21,4 € (josta VIP-kortin osuus 10 €). Koko hommaan meni n. 45 minuuttia! Jälleen hyvä esimerkki kiinalaisesta tehokkuudesta.
Kuvassa näette übermodernit laitteet..

Säät tuntuu vaan paranevan; tänään auringonpaistetta ja 13 astetta. Viikonlopuksi on luvattu samanlaista. Nyt ohjelmassa karaokea, stay tuned.
Alakuvassa hollannikkaita ja pari finskiä tänään lounastauolla.

Tervetuloa senkin vaihto-opiskelija!

Eka kouluviikko on päässyt alkuun, ja on ollut ihan mielenkiintoista. Eka oppitunti alkoi sillä, että meidät opetettiin tunnistamaan väärät setelit.. Siellä oltiin kaikki sataset kädessä ja opettaja piirteli taululle muistisääntöjä, että mistä kohtaa setelissä olevaa Mao Zedongin kuvaa pitää rapsuttaa. Meidän ryhmässä on me kolme suomalaista, seitsemän ruotsalaista (Örebrosta), kolme hollantilaista ja kaksi ranskalaista. Opiskellaan joka päivä pari tuntia ensin puhumista ja kuuntelua ja sitten lukemista ja kirjoittamista. Tähän mennessä ne on kyllä olleet ihan samanlaisia tunteja. Toistetaan paljon opettajan perässä ja opettajat pyytää kaikkia lukemaan taululta yksitellen. Kuvasta näätte, ettei oo mitkään hirveän modernit tai tilavat opiskelutilat.


Ollaan yritetty hommata kirjoja, mutta tuntuu aika mahdottomalta. Jonotettiin koulun jälkeen 40 minuuttia kirjakauppaan, eikä niillä ollut enää kirjoja alkeiskurssilaisille. Tietenkään täällä ei voi olettaa, että koululta tulis tieto (koulun omaan kirjakauppaan!) että montako opiskelijaa on tulossa kurssille. Kirjat pitäis tulla perjantaina, jos ne muistaa tilata niitä. Siihen asti luetaan vihkoistamme. Opettajat on hyviä ja suostuvat puhumaan englantia. Toinen on paljon rennompi ja toinen taas aikamoinen kuumottaja.

Alkeiskurssilaiset on jaettu aika moneen pieneen ryhmään, mikä on toisaalta hyvä, koska pienessä ryhmässä oppii enemmän, mutta toisaalta kanssakäymistä muiden ryhmien kanssa ei ole. Me kaikki suomalaiset ollaan samassa ryhmässä, joten muita kuin oman ryhmän opiskelijoita on vaikea tavata, tai siis sitä varten täytyy nähdä vaivaa.

Kuvassa ollaan lounaalla koulun jälkeen korealaisessa paikassa hollantilaisten kanssa.

Saatiin jopa operaatio vesilasku päätökseen: Yritettiin mennä pankkiin maksamaan sitä, mutta ei onnistunut. Joku ystävällinen nainen näytti laskussa olevaa vesifirman toimipisteen osoitetta, joka sattui olemaan ihan lähellä. Ei oo merkit vielä ihan hallussa, mutta tunnistin naisen puheesta kadun nimen ja lähettiin kelkkomaan sinnepäin. Löydettiin tunnin etsimisen jälkeen se paikka jostain sivukujalta, jonne ystävällinen vartija meidät ohjasi kun kysyttiin tietä. Ei mennyt korkoja eikä mitään maksua, mutta hirmuinen vaiva 2,7€:n laskun takia.

Koulunaloitusjuttuja

Koulunaloitusseremoniat torstaina sujuivat ilman kulttuurishokkia. Rekisteröityessäni kouluun tuntui suorastaan luonnolliselta, että ensimmäisellä tiskillä täytetään pari lomaketta, toisella otetaan passista kopio, kolmannella täytetään kolmas lomake jne. Kuudes tiski olisi ollut kiinan kielen tasokoetta varten, mutta opettaja huomasi hyvin pian, ettei ole epäselvyyttä siitä että kuulun alkeiskurssille. Kymmenennellä tiskillä tarkistettiin, että olin käynyt kaikilla edellisillä.

(kuvassa tutkitaan ruokalistaa ja arvaillaan pikkukuvista, mitä sitä söis tänään)

Lopuksi saimme opiskelijakortit, joihin otettiin kuva. Tätä varten oli pikkuinen kone, johon laitettiin tyhjä opiskelijakortti, ja kortti tuli nimellä ja kuvalla varustettuna minuutissa koneen toisesta päästä ulos! Ehdotan, että Vaasassa harkitaan samanlaisen koneen hankkimista.
Käytiin myös koulun salilla, ja hankittiin puolen vuoden jäsenyys (50€) saman tien. Vähän tuotti vaikeuksia kirjoittaa nimeni jäsenyyslomakkeeseen kiinaksi, mutta ei se oo niin tarkkaa. Sali on ok, puolet kuntopyöristä ja juoksumatoista toimii, mutta siellä on todella kylmä, kylmempi kuin ulkona! Täytyy siis pysyä liikkeessä ettei tuu kylmä, eikä jumppatopeissa oo paljon asiaa sinne.

Tänään orientaatiopäivässä kokoonnuimme auditorioon, jossa meille luettiin koulun sääntökirjaa kolmella kielellä (kiina, englanti, japani): tärkeitä kohtia, kuten "kuinka haet stipendiä", "kuka voi hakea stipendiä", "stipendiluokitukset" jne. Lisäksi meitä kierrätettiin ympäri kampusta ja näytettiin kaikki paikat. Päivän paras anti oli uudet ihmiset. Vaihtareita on mm. Koreasta, Japanista, Ranskasta, Hollannista, Ruotsista, Puolasta... Ja yhden tahitilaisen tytön tapasin myös. Kohta ollaan lähdössä ulos hollantilaisten kanssa.

(ja taas ruokakuva! tää hirmuinen grillimättökasa maksoi alle 3e juomineen per naama ja sisälsi grillattua kanaa, possua, lammasta, maissia, sieniä, valkosipulia, munakoisoa, herneitä, leipää...)

Yritettiin maksaa tänään vesilaskua, mutta se osoittautui vaikeaksi. Täällä laskut voi maksaa pikku marketeissa (paitsi puhelinlasku puhelinyhtiössä) kassalla. Meidän lasku oli kuitenkin erääntynyt vuokranantajan muistamattomuuden takia jo joulukuussa, eikä sitä voinut maksaa enää marketissa. Vuokraemäntä lupasi antaa meille rahat, jos kävisimme maksamassa sen vesiyhtiöön. Meille ei kuitenkaan selvinnyt, missä vesiyhtiö sijaitsee. Kysyimme kadulla parilta nuorelta kiinalaiselta, jotka lähtivät näyttämään meille tietä vähän matkaa. Käveltyämme 2,5km huomasimme, että firma menee pian kiinni ja vielä on vaikka kuinka pitkä matka. Päätettiin yrittää alkuviikosta uudestaan, ens kerralla mennään kyllä taksilla. Yksinkertaisetkin asiat voi olla todella monimutkaisia täällä.

Shanghai Museum + Suzhou

Päivät on menneet pikavauhtia ja loma lähenee loppuaan. Eilen vietettiin vielä kyldyyripäivä tutustuen Shanghai Museumiin paikallisen kaverimme kanssa.


Odotellessamme häntä aamulla klo 11 museon edessä People's Parkissa fiinillä suihkulähdeaukiolla, meille tuli juttelemaan nuori pariskunta, jotka sanoivat olevansa opiskelijoita Xi'anista. Oltiin kuultu varoituksia paikallisista, jotka tulevat juttelemaan länkkäreille sanoen haluavansa harjoitella englantia, ja että "opiskelevat" jossain tai ovat lomalla Shanghaissa. Heidän tarkoituksena on viedä länkkärit johonkin superkalliiseen paikkaan, tyypillisesti teehuoneeseen, kadota paikalta ja jättää 2000RMB:n lasku... Ymmärtänette, että ei oltu kauhean innoissamme näistä tyypeistä. Olivat suunnilleen meidän ikäisiä ja tyttö opiskeli englantia (sitä ei kyllä huomannut) ja poika musiikkia (kehui suomalaisia kitaroita, ja nyt häiritsee mikä firma Suomessa tekee kitaroita??). Jaska vaihtoi pojan kanssa puhelinnumeroita ja myöhemmin tulikin viestiä "Yagxo (=Jakko) if u finish shanghai museum we can together going to book acrobatics tickets for tonight". Joo, ei sitten menty. En usko, että he välttämättä olivat huijareita, koska he ovat pitäneet yhteyttä tuonkin viestin jälkeen (ts. nähneet huijareiksi aika paljon vaivaa), mutta meillä oli parempaa tekemistä. Kuvassa poseerataan heidän kanssaan.

Shanghai Museum oli todella vaikuttava ja ISO! Ei ehditty 2½ tunnissa kiertää kaikkia näyttelyitä, mutta nähtiin kiinalaisia pronssiesineitä, huonekaluja, vaatteita, kolikoita, leimoja (tietenkin, kun byrokratiakin varmaan keksittiin täällä), kalligrafiaa jne, vaikka mitä parhaimmillaan yli 6000 vuotta vanhoja juttuja! Suomesta on vaikea löytää edes satoja vuosia vanhoja juttuja museoista. Paikallinen ystävämme tiesi tosi paljon museosta ja osasi kertoa mielenkiintoisia juttuja. Se on tosiaankin käynnin arvoinen, eikä 50 sentin opiskelijahintainen pääsymaksu vie ketään konkurssiin. Kiinalainen ystävämme tosin halusi välttämättä tarjota.

Museon ja lounaan jälkeen iltapäivällä käytiin ostamassa liput tämän päivän reissulle Suzhouhun, joka sijaitsee 80km Shanghaista länteen. Oltiin kuultu että junalippuja voi olla tosi vaikea saada ja että passit pitäis olla mukana, mutta niin se vaan kävi että käveltiin "English speaking service" tiskille ja heti saatiin liput. Kukaan ei kysynyt passeja missään vaiheessa, eikä lipuissa ollut edes nimiä. Edestakaiset liput vip-luokassa maksoivat n. 4,8€. VR vois ottaa oppia!


Tänään aamulla sitte suunnattiin hirrrmu aikaisin junalle (8.58). Matka kesti 40min ja juna oli tosi hyvä! Asemalla on kyllä hyvä olla ajoissa. Päivä oli tosi aurinkoinen ja lämmin. Suzhoun asemalla meidät tietenkin piiritti sen seitsemän taksi/tuktuk-kuskia, turistiopasta, rihkamamyyjää ja kerjäläistä. Taksijono oli tosi pitkä, joten ahtauduttiin tuktukiin, ja huristeltiin keskustaan muuta liikennettä väistellen. Jatkossa mentiin kyllä taksilla, koska liikenne oli sekopäisempää kuin Shanghaissa. Tuli myös meidän ensimmäinen tosi tosi läheltä piti -tilanne liikenteessä.

Suzhou oli kyllä virkistävää vaihtelua Shanghaille! Kanaaleja, puita, hiljaisia pikkukujia, valkoisia matalia taloja, temppeleitä ja puutarhoja... you name it. Käytiin myös Tiger Hillilla, isolla kukkulalla, jossa on sellainen mahtava kalteva torni ja puutarha, sekä ihme rumpuja joita paikalliset (ja kuvassa minä) hakkas karkoittaakseen pahat henget. Hienoin puutarhoista oli Humble Administrator's Garden (mikä nimi!), joka on myös Unescon maailmanperintökohde. Oli ihanaa hengittää välillä puhdasta ilmaa, nuuhkia puutarhan tuoksua ja maleksia uneliailla kujilla kanaalien vieressä. Suzhou tuntui olevan aidompaa vanhaa Kiinaa, jossa temppelit olivat oikeasti vuodelta 1118 eikä kuten Shanghaissa, jossa monet tuntuu tosi uusilta. Suzhoussa oli 5,17 miljoonaa asukasta, mutta siltä ei todellakaan tuntunut.


Huomenaamulla mennään rekisteröitymään kouluun ja sit alkaa uudet seikkailut.

Oleskeluluvat & Century Park

Kyllä! Nyt ne on täällä! Palattiin vielä kerran Shanghai Municipality Exit-Entry Administration Bureau'n linnaan hakemaan armaita passejamme ja niihin kiinnitettyjä vähintään yhtä armaita oleskelulupia. Kyllä hymyilytti. Nyt saadaan matkustaa myös maan rajojen ulkopuolelle vapaasti.


Tämän jälkeen mentiin lepuuttamaan hermojamme (tai se oli tarkoitus) Shanghain suurimpaan puistoon, Century Parkiin. Meidän kamerasta oli akku lopussa (tietenkin), joten kestänee hetken ennen kuin saadaan kuvia tänne. Sanotaan kuitenkin, että kiinalaisten mielestä puisto on mikä tahansa paikka, missä on puita. Kaikissa puistoissa täällä on asfalttitiet, tässä jopa pari liikenneympyrää, feikkiranta palmuineen, "The Bright Lake"-järvi, jonka vesi muistutti Kolera-altaan veden kaunista väriä sekä turistibussit. Niiden kyydissä pääsi kätevästi katsastamaan koko puiston, eikä tarvinnut suotta rasittaa jalkoja kävelemällä. Keskellä puiston rauhaa oli lapsille tarkoitettu huvipuisto vuoristoratoineen, ja kovaäänisistä pauhasi jatkuvasti kiinalainen huilumusiikki... että näin.

Allaoleva kuva on vanhasta kaupungista Yu Gardenin liepeiltä. Ihan muutama ihminen siellä kiinalaisen uudenvuoden aikaan.


Rentouttavan puistokokemuksen jälkeen mentiin Shanghai Science & Technology Museumin metroaseman vieressä sijaitseville feikkimarkkinoille. Todella paljon kauppoja, ja tehtiin ihan hyviä diilejä, vaikka se vaatikin Jaskan osalta vähän huutamista keskellä käytävää (myyjä huusi ja riuhtoi Jaskaa takaisin kauppaan, koska ei tietenkään halunnut keskustella hinnasta liikkeensä ulkopuolella). Loppujen lopuksi syntyi molempia miellyttävä hinta Jack&Jonesin takista. Lähtöhinta oli 880 RMB, ja lopulta hampaiden kiristelyn jälkeen 115 RMB.

Viikonloppuna kävimme toisilla, paikallisten suosimilla feikkimarkkinoilla Baoshan Roadin liepeillä. Oltiin ainoat länkkärit paikassa, ja kerjäläisiä/rampoja piisasi joka kadunkulmassa. Ihmisiä tungeksi joka suuntaan, eikä huvittanut oikein ostaa mitään. Illalla tutustuimme Shanghain yöelämään Pudongin puolella, tosin taisi mennä enemmänkin kotibileiden puolelle. Nyt vietellään viimeisiä lomapäiviä ennen koulun alkua.

Allaoleva kuva on näkymä meidän metroasemalta kaupungin keskustaan päin.

Shoppailusta + Shanghai Ocean Aquarium

Voisin kirjoittaa oman luvun kummastakin, mutta yritetään.

Shanghaissa piisaa ostettavaa n. 52 kertaa Helsingin verran. Ongelmana on se, mistä löytää halvimpaan hintaan parhaimmat tuotteet ja mistä kannattaa maksaa mitäkin. Kolmen viikon empiiristen tutkimusten jälkeen olen havainnut, että laukkuja, kenkiä, koruja, huiveja, sukkia, kelloja ja vöitä kannattaa ostaa feikkimarkkinoilta. Olen tehnyt tosi hyviä kauppoja (iso käsilaukku 7,5€) ja huonompia kauppoja (surkealaatuinen pashminahuivi 5€, kun oikea hinta korkeintaan 3€). Pitää vähän tietää hinnoista ja tuotteista, ettei jää harmittamaan. Tinkimisestä pitää kyllä kirjoittaa ihan oma juttunsa.. olen vasta harjoitteluasteella siinä, jotain hyviä diilejä saa aina välillä, mutta aina ei vaan onnistu vaikka kuinka yrittää.


Ellei tinkiminen innosta, voi suunnata kauppakeskuksiin. Niitä täällä piisaa vaikka millä mitalla. Useimmissa on länkkärimerkkejä (C&A, Vero Moda, H&M) ja aasialaisia merkkejä sekaisin. Pudongilla sijaitseva Super Brand Mall on varmaankin isoin, missä ollaan tähän mennessä käyty. 10 kerrosta eikä jaksettu edes kiertää kaikkia liikkeitä. Kenkien löytäminen suomalaiselle bigfootille (39, onko se muka iso??) tuottaa hankaluuksia! Feikkimarkkinoilta kyllä löytyy, mutta kauppakeskusten liikkeistä kun käy kysymässä niin ne vaan nauraa kun kysyn, löytyykö kokoani. Muutenkin tässä on nieltävä ylpeytensä ja ostettava paidat L-kokoa ja housut XL, kun ovat semmoisia taskuraketteja suurin osa kiinalaisnaisista.



Ihaninta shoppailussa täällä on edullisten hintojen (länkkärivaatteetkin on hitusen halvempia) lisäksi se, että täällä saa oikeasti palvelua! Koska työntekijöitä on niin paljon, heillä on oikeasti aikaa ja halua auttaa. Paikallisessa Onlyssa kolme myyjää kiikutti sovituskoppiini erilaisia farkkuja ja ehdotti niiden kanssa sopivia paitoja. Kaupat tuli. Suomessa joutuu aina raahaamaan koppiin maksimimäärän kaikkia kokoja ja malleja tai ottamaan kaverin mukaan hakemaan lisää kokoja sovituskoppiin, jotta löytäisi oikean mallin nopeasti.


Eilen kävimme Shanghai Ocean Aquariumissa. Se sijaitsee Pudongin puolella, ja menimme joen ali Bund Sightseeing Tunnelia pitkin. Kiinalaiset ovat kuulemma ihan mehuissaan tunnelistaan, mutta meitä se ei ainakaan vakuuttanut. Ei siis kannata maksaa mokomasta, kun metrolla pääsee halvemmalla. Pikku junanvaunussa mentiin tunnelissa, jossa oli välkkyviä valoja, ja maksettiin n. 4€. Itse merimaailma oli iloinen yllätys. 12€:n pääsymaksulla sitä jo odottaa saavansa jotain. Esillä oli 300 eri kalalajia, hylkeitä, pingviinejä.. ja hieno 155-metrinen tunneli ison altaan alla. Nähtiin haita (ja sopivasti myös niiden ruokinta), rauskuja ja iiisoja kilpikonnia. Ruuhkaa ei juuri ollut vaikka olikin ystävänpäivä, kun kiinalaisten lomat alkaa olla ohitse.



Koulu alkaa ensi viikon torstaina. Suunnitelmissa on vielä sitä ennen piipahtaa Shanghain ulkopuolella, käydä museoissa ja ehkä myös vähän shoppailla lisää. Stay tuned.
Ystävänpäivästä puheen ollen: vaikka se olikin eilen, hyvää ystävänpäivää kaikille ystävillemme Suomessa (ja maailmalla!). Teitä on ikävä! <3

Vanha kaupunki

Täytyy myöntää, aloin jo hieman tottua moniin asioihin: tuoksuihin, töniviin ihmisiin, tungokseen, asioiden hitauteen, ruokaan jne. Tuntui olevan vaikea keksiä, mistä kummallisuuksista voisin kirjoittaa. Tänään tehtiin onneksi retki vanhaan kaupunkiin, ja johan löytyi kummasteltavaa! Vaikka itse vanha kaupunki tuntuu olevan aika feikki muka vanhoine rakennuksineen ja turistimassoineen, on se silti virkistävän erilainen osa Shanghaita.. ja vähän toista kuin eurooppalaiset vanhat kaupungit.

















Allaolevassa kuvassa näkyy mukava pattitilanne: hullun kapealla ja piiiitkällä kujalla, jossa autot ei todellakaan mahdu ohittamaan toisiaan, on kaksi autoletkaa vastakkain. Kummat 20 autoa peruuttaa? Ei jääty katsomaan, mutta yleisöä oli paljon ja hienoja kiinalaisia (eikä ulkomaalaisia) kirosanoja säästelty ("you motherfucking scheisse")!





















Vanhan kaupungin täyteen ahdetulla kadulla ihmiset tungeksivat ja ukot kerääntyvät tiiviiksi joukoksi katselemaan jonkun helppoheikin myymää ihmepuhdistusainetta tai ties mitä vanhaa tavaraa. Myynnissä oli lusikoiden, pyöränrenkaiden, vanhojen partakoneiden ohella myös kommaritavaraa! Oli Ihan Pakko ostaa tietty se pieni punainen kirja.. Lisäksi myynnissä oli mm. isoja sammakoita, ankeriaita, kilpikonnia, ankkoja... mitä tahansa elukoita.

Vierailimme myös temppelissä, jonne viimeisiä lomapäiviään viettävät kiinalaiset kävivät tuomassa suitsukkeita, hedelmiä ja muita uhrilahjoja. Mietinkin että kuka hitto ne kaikki hedelmäkorit saa, joita täällä on joka kadunkulmassa myynnissä. Niin ja temppelin yhdessä isossa padassa poltettiin rahaa. Kaipa siellä koitettiin tehdä maailmasta vähän parempi paikka. Siellä olikin tosi hiljaista, vaikka oltiin ihan kaupungin ytimessä. Harmi ettei temppelissä saanut kuvata.
















Käveltiin siis vanhasta kaupungista Bundille, ja Nanjing Roadia pitkin aina Jing'an Temple -asemalle asti (lue: piiiitkä matka!) herkuttelemaan Brazil Steak Houseen. 11,8€:lla sai vetää pihviä, ankkaa, kanaa, lammasta ja kaiken maailman grillattua herkkua mitä maailmasta löytyy, niin paljon kuin napa vetää. Eikä niitä tarjoiltu edes mistään puolikylmästä buffetpöydästä, vaan kokit kävivät vähän väliä tarjoamassa juuri paistamaansa lihaa ja leikkasivat haluamani kokoisen palan. Oli todella hyvää, tämmöistä Suomeen ja äkkiä!

Ulkoilemassa + kotijuttuja

Hauskan eilisillan jälkeen tänään on mukava hissutella kotona. Olimme ensin intialaisessa Punjabi -ravintolassa, jolla oli tarjous all-you-can-eat&drink buffetista 8,8€. Siellä vierähti useampi tunti, viihdykettä tarjosi perinteinen intialainen tanssiesitys. Jatkoimme isommalla, varsin kansainvälisellä (suomalais-amerikkalais- ranskalais-taiwanilaisella) porukalla O'Malleysiin, josta vielä loppuillasta C's -baariin. Suurimmassa osassa täkäläisistä juottoloista on musiikki todella kovalla, drinkit joko todella halpoja (1,5€) tai sitten ihan armaan Suomen hinnoissa (6€). Vaikka taksikuski tuntui ajavan vähän kiertoreittiä kotiin, ei harmittanut, koska Bundin valot aamuhämärässä olivat huikean kauniit! Katseltiin auringonnousua kodin ikkunasta vielä ennen nukkumaanmenoa.




Kiinassa kyllä todella tarvittaisiin vähän rakennusinsinöörioppia. Rakentaminen on kyllä huippunopeaa; pilvenpiirtäjiä löytyy kuukaudessa monta uutta, mutta laatu on sitten toinen juttu. Meidänkin asunnossa seinät ja katto ovat niin ohuet, että monesti olen aamulla herännyt säikähdykseen, että liikkuuko tuolla toisessa huoneessa joku! Kaikenmoista rapinaa, ja suhinaa ja ihme ääniä piisaa. Ja tietenkin yksinkertaiset ikkunat. Asuntomme on juuri rempattu ja kalusteet suht uusia, lukuunottamatta törkeän vanhaa vaatekaappia ja lipastoa (no, ovet on sentään maalattu, tärkeintä lienee että kaikki näyttää uudelta).

Kuvassa meidän 24-kerroksinen kotitalo, jossa on 1-2 vartijaa itse talossa ja 2-4 vartijaa taloyhtiön portilla. Tosi turvallinen olo siis.



Henkilökuntaa piisaa joka paikassa muutenkin todella paljon. Vaatekaupassa kun etsin kokoani (tietenkin sitä suurinta, kun ovat täällä niin hiton pieniä kaikki), koko ajan joku kulkee joku perässäni viikkaamassa vaatepinoja ojennukseen. Tai sitten mennessäni kauppakeskuksen wc:n, neljä siivoojaa nojailee moppeihinsa ovella ja silti vessa on kamalan törkyinen. Kyykkyvessoihin en ole vielä törmännyt kuin parissa paikassa.

Kuvassa vielä O'Malleysissa seuraamme liittynyt arvokakkaasti liikkunut kissaotus, joka otti tyynesti torkut rugbymatsin pauhatessa taustalla. Miten niin on ikävä kissaa?

Vuodenvaihde + viimein pilvenpiirtäjiä

Eilen juhlittiin rotan vuoden vaihtumista. Tai kiinalaiset juhli, ja me kökötettiin kämpillä. Meitä oli etukäteen varoiteltu holtittomasta rakettien paukuttelusta, mutta lopputulos ylitti kaikki arvailut. Meteli alkoi alkuillasta ja kiihtyi silmittömäksi kohti puoltayötä. Rakettien pauke oli niin kova, ettei pystytty katsomaan leffaa kämpässä, ja normaali keskustelukin oli vaikeaa. Melkoinen sotatila päällä, siinä tunsi ittensä aika pieneksi. Nää hullut tähtäili autoihin, asuntojen ikkunoihin ja ihmisiin... autojen varashälyttimet vaan huusi pihalla. Siispä ei voitu muuta kuin ihailla raketteja ikkunoista. Välillä raketit nousivat 11.kerroksen tasolle, mutta onneksi ei osunut lämmityslaitteisiin tai ikkunoihin. Paukkuaroilla koirilla (tai ihmisillä) ei olis mitään asiaa tänne! Meininki jatkunee vielä tänään, mutta toivottavasti pienemmillä panoksilla.

Tänään oli mainio ilma, joten ängettin itsemme kaikkien lomailevien kiinalaisperheiden tapaan metroon ja ajettiin Pudongille ällistelemään pilvenpiirtäjiä. Kävimme JinMao Towerissa, joka on muistaakseni maailman 4.korkein rakennus (saa korjata, jos oon väärässä). Otettiin perinteisiä turistikuvia.

Todettiin, ettei tämä todellakaan ole jalankulkijoille suunniteltu kaupunki. Varmin tapa päästä kadun yli turvallisesti on tietenkin lyöttäytyä kiinalaisen perään. Suojateitä on harvassa. Ruuhka-aikaan suojateiden vieressä päivystää usein "traffic assistant", huomioliiviin pukeutunut mies tai nainen, joka puhaltelee pilliin ja katsoo, ettei kukaan kävele päin punaista tai seiso liian lähellä kadun reunaa. Enimmäkseen he haluavat päteä ja komennella, ja suuri osa kiinalaisista suhtautuu tyynen välinpitämättömästi heidän huuteluihinsa ja lampsii kadun yli, kun sopiva väli tulee.


Loppuun vielä päivän ruokavinkki: jos mietitte sopivaa paikkaa siankorvien, -sorkkien, -saparon tai nahan kuivattamiseen.. No Sehän hoituu samassa paikassa kuin missä tuuletatte vaatteitanne, eli kadunkulmassa. Ja illalliseksi tietenkin herkullista (jo kuollutta) kilpparia suoraan Metro-marketista.

Ikeassa ja muuta mukavaa

Maanantaina kävimme sairaalassa hakemassa terveystarkastuksen tulokset (terveen paperit saatiin) ja viemässä pysyvän oleskeluluvan anomukset maahantulovirastoon. Aateltiin, että se on joku suht iso harmaankalsea virastotalo, mutta sehän oli uutuuttaan hehkuva melkein-pilvenpiirtäjä!
Oltiin myös varauduttu jonottamaan tyyliin pari tuntia, mutta homma oli ohi puolessa tunnissa. Nyt meidän passit majailee siellä virastotalon kätköissä pari viikkoa, joten ei hirveesti reissata mihinkään.

Eilen illalla olimme serkkuni luona istumassa iltaa, ja päätimme aamupäivällä lähteä sieltä suoraan Ikeaan Caoxi roadille. Mitään kodinsisustuskampetta ei yllättäen tarttunut mukaan (koska kaikki oli samanhintaista kuin Suomessa), mutta käytiin syömässä lihapullia (ja salaattia + graavilohta) siellä! Maistui ihanalta, pakko myöntää. Ostettiin myös mm. suolakurkkuja ja kuningatarhilloa. Mikä ihme meihin fiksuihin ihmisiin menee täällä?

Asioita, joista pidän Kiinassa:
Täällä voi onneksi unohtaa turhat muodollisuudet, kuten pöytä- ja käytöstavat tai small talkin (tai no jälkimmäinen on pakko unohtaa toistaiseksi, koska kielitaito on vähintään rajoittuneella tasolla). Etuilu, maiskuttelu ja röyhtäily on erittäin hyväksyttävää. Aluksi on hämmentävää, että voit oikeasti ottaa toisen juomaa/tupakkaa/ruokaa/vettä ilman, että tarvitsee edes kysyä. Toisaalta vapautuneeseen syljeskelyyn ja piereskelyyn en osaa oikein vielä suhtautua.


Kiinalaisen uudenvuoden pitäisi alkaa näinä päivinä. Kukaan ei oikein tunnu tietävän, mikä on "the" päivä, jolloin mennä kyttäilemään Bundille tai muualle isoja ilotulituksia. Ulkoa kuuluu kuitenkin jo nyt taukoamaton rakettien ääni ja sotameiningiltä vaikuttaa, joten näkee niitä raketteja täältä kodin ikkunastakin varsin hyvin. Paukuissa ei tosiaankaan säästellä ruutia, tuskin on mitään rajoituksia niin kuin Suomessa. Uutisten mukaan viranomaiset ovat tuhonneet 120 000€:n arvosta ilotulitteita, jotka eivät täyttäneet laatuvaatimuksia. Se ei ole paljon, mutta suurinta osaa ei edes tarkasteta.

Päätettiin seurata paikallisten esimerkkiä ja hamstrata vähän ruokaa kotiin. Jos kaikki menee ihan hulinaksi uudenvuoden aikaan, niin voidaan linnoittautua tänne katsomaan 50 sentin hintaisia dvd-leffoja (jotka pyörii siellä suomessa vielä teattereissa, ja osa ei oo vielä edes tullut..)

All above is true and there is no problem.

Eilen olimme anniskeluravintolassa porukalla nauttimassa happy hourista ja ohrapirtelöstä. Hassua, miten täällä voi kuitenkin halutessaan pärjätä pelkällä englannin kielellä. Voi elää kuplassa eikä tarvitse asioida kiinaksi lainkaan, jos valitsee asuinalueensa ja muut hommat oikein. Ravintolassa pystyi tilaamaan kaiken englanniksi ja näin enemmän länkkäreitä yhdellä kertaa kuin koko viikkona yhteensä! Juteltiin saksalaisten ekspatriaattien kanssa ja olivat innoissaan, kun kuulivat mun osaavan saksaa, ranskaa ja opiskelevan kiinaa! Työpaikka haussa ;) ei vaan, semmoista jutustelua vain. Ilta oli todella hauska!

Shanghaista saa kyllä ihan mitä vaan mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Kaipasimme yöruokaa Pudongilla serkkuni kotona, ja sitten vaan soitettiin että "neljälle ruokaa, tämä ja tämä osoite, xiexie". Hetken päästä ovikello kilahti ja siellä oli muovipussit täynnä ihan kaikenlaista safkaa: ranskalaisia, mozzarellatikkuja, kanansiipiä, possunlihaa, salaattia, toasteja, kastikkeita... ja aamullakaan ei tarvitse poistua kotoa, kun vaan soittaa ja tilaa vaikka pizzan (ja kyllä, englanniksi voi tilata).
Toisaalta Pudongin puolella (oikealla puolella jokea) on paljon hiljaisempaa, kauppoja on paaaljon vähemmän eikä muutenkaan oikein tapahdu mitään, joten noutoruokapaikkoja on pakko olla.

Tämä valtio osaa aina kyllä yllättää ihme jutuillaan. Tänään sunnuntaiaamuna olivat poliisiasemalta soittaneet meidän vuokraemännälle, että meidän on mentävä käymään asemalla. Olimme siinä vaiheessa ihan toisella puolella kaupunkia serkkuni asunnolla ja olisi ollut kiva jäädä viettämään sinne sunnuntaipäivää, mutta ei. Loppujen lopuksi pääsimme paikalle, ja piti kirjoittaa lause "all above is true and there is no problem" paperiin, jossa kerrottiin maahantulomme syy ja miksi emme ilmoittautuneet 24 tunnin sisällä poliisiasemalle, ja jossa sanottiin että olemme saaneet varoituksen liian myöhäisestä rekisteröitymisestä. Tästä lähtien, jos poistumme maasta, palatessamme meidän on aina käytävä ko. asemalla. Lisäksi allekirjoitimme 11 eri paperia.
Tämän jälkeen käytiin syömässä namiruokaa: sushia ja korealaista bibin-pataa tonnikalalla. Yht. 5e juomineen päivineen.

p.s. Tänään ekan kerran HIENO ja keväinen ilma, hahaa!