Beijing and back again, home sweet home.

Jälleen turvallisesti Shanghaissa, jee! Beijing on nyt koettu riittävän laajasti, eikä sinne tarvitse välttämättä enää palata. Saldona monta sataa kuvaa, upeita kokemuksia, nolla matkamuistokrääsää, kaksi väärää satasen seteliä ja hieman ärsyyntynyt olo.

Junamatka oli tosi onnistunut valinta: sängyt suht pehmeät, puhtaat lakanat, rauhallista... hytti oli vähän pienempi kuin perus ruotsinlaivan C-hytti, mutta mitä sitä nukkumiseen kummempaa kaipaakaan. Junasta löytyi pesutilat ja jopa toimivat vessat. Hintaakin tuli vain n. 50e. Suosittelen.
Aamulla päästiin enemmän tai vähemmän reippaina hotellille (Beijing ShaTan Hotel), joka osoittautui nimestään huolimatta hyväksi! Halpa (39e/yö/huone) ja siisti, aamupala sisältyi hintaan, hyvä sijainti Kielletyn kaupungin takanurkalla. Älkää tosin kuvitelko saavanne moista hintaa olympialaisten aikaan (200e).

Kävimme Kielletyssä kaupungissa ja Taivaan temppelissä.Tuli käveltyä todella paljon; varsinkin Kielletyssä kaupungissa tuntui, etteivät Pyhät Portit ja Taivaalliset Huoneet lopu ikinä. Tietysti keisari tarvitsi tilaa ympärilleen. Bell Museum oli todella vaikuttava. Illalla yritettiin päästä katsomaan Tian'anmenin aukiolle kun sotilaat auringon laskiessa laskevat lipun, mutta ei onnistunut. Olemme Shanghaissa tottuneet siihen, että taksin saa viidessä minuutissa, mutta Beijingissä siihen ei riittänyt 40 minuuttia. Päästyämme viimein aukiolle, sotilaat ajoivat meidät pois, koska aukio suljettiin. He ajelivat ympäri aukiota huutaen megafoniin, että menkää pois.

Lauantaina vuokrasimme tutun taksikuskin kautta minibussin kuljettajineen. Mr Li vei meidät muurille ja Ming-haudoille. Menimme Mutianyu:n (osa muuria), mikä oli hyvä valinta: ei liikaa porukkaa, mutta mahtavat maisemat ja kelkkarata alas! Vaikka olin käynyt muurilla yli 10 vuotta sitten, oli se taas yhtä vaikuttava... Ming-haudat olivat sen sijaan pettymys, ei mitään nähtävää.
Sunnuntaina menimme vielä Kesäpalatsiin, vaikka jalat olivat turtana muurilla kiipeämisestä. Kannatti mennä maisemien puolesta... kyllä keisarin kelpasi. Vuokrasimme 6 hengen polkuveneen ja ajelimme ympäri Kunming -järveä. Aurinko paistoi ja ihmiset olivat ystävällisiä.

Huono maku jäi sen sijaan paluumatkasta. Otimme Kesäpalatsista hotellille pimeän taksin (oma vika), jonka viritetty mittari näytti hotellille saapuessa (kiertelyn jälkeen) 13e (normaalisti 7e). Maksun jälkeen huomattiin vielä kaiken lisäksi, että takaisin saamamme setelit (20e) olivat väärennettyjä.

Kaiken kaikkiaan kaupungista jäi sellainen olo, ettemme olleet tervetulleita ja ettei ulkomaalaisista pidetä. Koko ajan yritettiin viilata linssiin. Taksin saaminen oli todella vaikeaa, sillä taksit eivät saa pysähtyä isompien teiden varsilla ja poliiseja on joka paikassa. Pienemmillä teillä taas ei takseja ole niin paljoa. Liikenne on paljon tukkoisempaa kuin Shanghaissa, ja tuntuu että vietimme paljon turhaa aikaa taksissa istuen. En voi ymmärtää, miten kaupunki aikoo selvitä olympialaisista. Meidän taksikuskeista yksi puhui pari sanaa englantia, loput eivät ymmärtäneet mitään... Harmittaa Kiinan puolesta, kun nyt olisi näytön paikka, mutta kohtaamamme ihmiset eivät ymmärrä, että hekin voivat hyötyä siitä että olisivat ystävällisiä turisteille. Suuri osa kisaturisteista näkee vain Beijingin, mikä on todella sääli. Kaikki kulttuuriperintö Beijingissä on mahtavaa ja ainutlaatuista, mutta ihmiset tekevät kokemuksesta ikävän.

Toisin sanoen ollaan todella iloisia paluusta Shanghaihin. Tänään aamulla teki mieli halata tutun dumpling-ravintolamme omistajaa, kun näin hänet koulumatkalla. Vapaita takseja oli paljon tarjolla, ja ihmiset hymyilivät ja heiluttelivat "Hellooooo!" kun ajoivat skootterilla ohitseni. Tuntuu hyvältä olla taas kotona.

...Mutta ei sitä kauaa kestä! Parhaillaan on menossa huima pyykki/siivous/pakkaaminen/purkaminen -show, koska keskiviikkona suuntaamme kohti uusia seikkailuja!
Hong Kong, here we come!

Ni shi bu shi faguo ren? Are you french?

Maailmalta kuuluu edelleen lisää uutisia Kiinassa tapahtuneista turisteihin kohdistuneista väkivaltaisuuksista ja erilaisista yhteenotoista. Täällä sellaisesta ei (tietenkään) ole lehdissä tai missään muuallakaan mitään mainintaa. Jaska sanoi, että hänestä tuntuu kuin ihmiset katsoisivat pahasti eivätkä enää niin hyväntahtoisen uteliaasti. Mä en tiedä, koska olen niin tottunut toljotukseen etten enää reagoi mitenkään.

Joka tapauksessa se, että täällä ei pidetä ranskalaisista vaikuttaa myös meihin, koska kiinalaisille ulkomaalaiset eivät merkitse välttämättä hyvää. Tänään viimeksi kotitalomme hississä meiltä kysyttiin, olemmeko ranskalaisia. No ei olla!
Huomenna illalla lähdetään yöjunalla Pekingiin. Toivotaan, että siellä nyt ei mitään suurempia sattumuksia paikallisten kanssa kävisi.

Saimme viimein meidän kauluspaidat... Räätäli tuli tuomaan ne koulun asuntolaan Jennyn huoneeseen, kun markkinoilla käydessämme niissä oli vielä korjailtavaa. Nyt ne istuvat tosi hyvin! Hinta 9e/kpl. Tarkoitus on teettää vielä ainakin talvitakki, mekko ja jakkupuku. Saa nähdä miten sitä Suomesta enää osaa tyytyä vaatekauppojen melkein-sopiviin vaatteisiin... Kun täältä saa halvemmalla mittojen mukaan tehdyt. Frakin ja puvun saa teetettyä 60e:lla.


Nyt on kokeet viimein ohi! Tämänpäiväisestä kirjoittamisen kokeesta (kyllä, niitä risuaita-laatikko-risuaita-mökki -juttuja) sain huijaamatta 98/100 pistettä, kun luokkamme ranskalaisoppilaat saivat huijaamalla 97 pistettä. Opettaja halusi tähänkin kokeeseen välttämättä kertoa osan kysymyksistä etukäteen, joten se ei tosiaankaan ollut vaikea eikä siis edes huijaamisen arvoinen. Opettajaa ei kiinnosta vaikka joku huijaa, koska jos emme pääsisi kokeesta läpi, hän menettäisi kasvonsa (=hän ei olisi hyvä opettaja). Voidaanko ottaa tämä käytäntö myös esim. kirjanpidon tentteihin?



Kuvassa Jaska ja Mauri (Moenieshin suomalainen nimi) kokeen jälkeisellä kaljalla riisikakun kera.
Nyt lähdetään juhlistaan kokeiden loppumista to the track... eli radalle! Hollantilaisille kavereille on aina hauska kääntää suomalaisia sanontoja..

Loppuun vielä meidän kampusmaisemaa asuntolan parvekkeelta:

Pari kesäistä päivää

Joinakin päivinä tuntuu, että kesä on jo täällä... ja toisina tulee taas suorastaan Helsinki/Vaasa -fiilis, kun tuulee 16m/s ja sataa vaakasuoraan.
Tiedoksi ny kuitenki kaikille, että tänä vuonna aloitin flipflopien käytön huhtikuun puolivälissä! Mites siellä?

Keskiviikkona oltiin piknikillä koulun asuntolan nurmikolla. Haettiin takakujan ruokamarkkinoilta leipää, nuudeleita, kanaa, lihaa, tuoretta ananasta... täydellistä! Tietty piti olla myös oppikirjat mukana, että näyttäis siltä ku opiskeltais ahkerasti välikokeeseen.

Lauantaina sitte seistiin vesisateessa hampaat irveessä grillibileissä, koska oli tehty Päätös siitä, että lauantainahan grillataan, oli sää mikä hyvänsä. Ei vaan, hauskaa oli ja kiitos kaikille. Nyt aletaan olla siinä vaiheessa, että kiinalainen ruoka on kyllä hyvää, mutta ei sitä joka päivä jaksa. Kunnon grillattu liha tuli siis tarpeeseen. Tietty pöydässä oli myös itse tehtyä fisua ja vihanneksia, pastasalaattia ja punaviiniä.

Kuulin huonoja uutisia Suomesta. Ne saivat mut paitsi kaipaamaan ystävääni, myös miettimään, miten ihmisten tiet joskus eroavat pitkänkin yhteiselon jälkeen.. pitkäkin parisuhde kaipaa jatkuvaa hoitoa ja asiat on selvitettävä ajoissa. Olen itsekin kokenut saman, joten tiedän, ettei tilanne ole helppo. Ystävät ja perhe ovat kuitenkin aina lähellä ja valmiita tukemaan ja kuuntelemaan; nyt sitä tarvitaan. Lähetän paljon halauksia Suomeen.

Haluaisin myös sanoa ystävillemme, jotka lukevat tätä blogia: Vaikka emme pidä jatkuvasti paljon yhteyttä, ajattelemme teitä paljon ja haluamme kuulla, mitä teille kuuluu. Niin pienet kuin suuretkin uutiset luetaan innolla.

Wo shi (bu shi) la pu lan ren!

Niinhän se on, että miehet on komeimmillaan puvut päällä. Maanantaina kävimme uudestaan kangasmarkkinoilla hakemassa pojille teetetyt puvut ja mun mekon. Puvut istuivat täydellisesti, mutta mun mekossa oli vähän korjailtavaa. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen tulokseen. Kuvitelkaa mulle vielä rusketus jooko, niin mekko näyttää paremmalta.

Kaikkeen sitä joutuukin, osa 2: Tänään olin monien sattumien seurauksena mainostamassa armasta kotimaatani Shanghain matkatoimistoväen kokkareilla hienossa teppanyaki -ravintolassa Bundilla. Kyseessä oli siis Suomi-aiheinen matkailunedistämistapahtuma. Tehtävänäni oli toivottaa vieraat tervetulleeksi ja poseerata heidän kanssaan valokuvissa... lappalaisasussa. En ehkä Suomessa menisi aivan lappalaisesta (en ole lyhyt, tummahiuksinen tai pienisilmäinen), mutta täällä meni täydestä! Posket on aivan jumissa hymyilystä.. ja nauramisesta muutenkin. Oli hauskaa seuraa, suomalaisia mm. konsulaatista ja MEK:sta. Ohjelmassa oli puheita, kilpailuja (yrittäjien piti suunnitella matkaohjelma Suomen-reissulle 15 päiväksi) ja onneksi myös vähän ruokaa.

Viivyin sitten lopulta tapahtuman loppuun asti, ja palkitsin itseni Element Freshin marjasmoothiella ja salaatilla. Nyt täällä alkaa olla saatavilla todella hyviä ja aika edullisia hedelmiä kuten papaijaa, mangoa, duriania (hyi) ja omenabanaania (luitte oikein). Se tosin on vielä maistettavien listalla.
Ensi viikolla meillä on välikokeet. Ei juuri tärisytä, koska meillä on jo ollut vastaavanlainen "esivälikoe", joka oli helppo. Tähän vain tulee enemmän harakanvarpaita ja muistettavaa. Aika menee kauhean nopeasti.


Ja vielä lopuksi: Suuren suuret synttärionnittelut ja -halaukset rakkaalle isälle! (/Kapulle!) Zhu ni shengri kuaile!

Viikonloppua

Viikkoon mahtunut paljon tunteita laidasta laitaan, sekä ilon että surun kyyneleitä.

Perjantaina kävimme jättämässä viimeiset hyvästit ystävällemme ennen kuin hän lähti Suomeen. Meitä oli aika paljon, joten koulu järjesti meille bussikuljetuksen. Paikalla oli paljon ystäviä, muutama opettaja ja tietenkin koulun rehtori, joka halusi mainettaan kiillottaakseen esiintyä kuvissa konsulin ja meidän kanssa. Häiritsevää ja ärsyttävää käytöstä.
Lisäksi pidimme iltapäivällä hiljaisen hetken (samaan aikaan kun Suomessa pidettiin). Illalla oli väsynyt ja raskas olo. En ollut osannut varautua sellaiseen tunteeseen, vaikka tiesin, ettei asian läpikäyminen ole helppoa. Meillä oli suunnitelmia perjantai-illalle, mutta sillä hetkellä halusimme vain olla kotona hiljaa. Vaikka hyvästien jättäminen oli raskasta, oli tavallaan terapeuttista nähdä, että ystävämme sielu on nyt taivaassa.

Lepo teki todella hyvää. Lauantaina meillä oli tyttöjen päivä Jennyn, Wing Yun ja Miekon kanssa. Menimme ensin hierontaan. Tunnin kokovartalohieronta ei vienyt vararikkoon (2,5e), mutta jätti mustelmille.. Hullun voimakas likka kiskoi mua hiuksista, murjoi ikeniäni ja rutisteli korviani. Kai sitäkin voi hieronnaksi kutsua. Lisäksi naksuteltiin kaikki nivelet. Ainakin se teki tehtävänsä ja oli rento olo sen jälkeen.

Hieronnan jälkeen mentiin Miekon mahtavaan lukaaliin lojumaan ja puhumaan tyttöjen juttuja! Aika meni kuin siivillä, kun laittauduttiin rauhassa. Mieko asuu kahden ranskalaisen pojan kanssa, mutta tyttöjen illan kunniaksi heidät oli häädetty kotoa.
Miekon luota lähdimme teppanyaki-ravintolaan, jossa sai 14e:lla syödä ja juoda (myös alkoholia) niin paljon kuin halusi. Nälissämme hotkaistiin heti sushia, sashimia, lammasta, parsaa, sieniä, ostereita... niin paljon, että tunnin päästä piti siirtyä juomapuolelle. Kävimme vielä fiineillä drinksuilla Xintiandissa, ja sieltä menimme Attica -yökerhoon. Aluksi jumputus, savu ja kalliit hinnat eivät innostaneet, mutta kun r'n'b-puoli avattiin, alkoi homma luistaa.. Mainiota musiikkia, mahtavat näkymät Bundille, hyvä fiilis.. ilta oli toisin sanoen erittäin onnistunut!

Tänään aamulla jatkettiin samalla fiiliksellä. Mentiin Sasha's:n brunssille. Tarjolla oli kaikkea, mitä teki juuri sillä hetkellä mieli (karjalanpiirakoita ja mustikkapiirakkaa lukuunottamatta): iiiihania erilaisia salaatteja, kuskusta, erilaisia lihoja, tuoreita croissantteja, sushia, tuorejuusto-lohirullia, paahtoleipää, hunajaa, rahkaa, marjoja, vesimelonia, mangoa, OIKEAA kahvia... en edes tiedä paljonko söin, kun 8 e:lla sai syödä ja juoda niin paljon kuin halusi. Täydellistä, NIIN hyvää. Taas yksi paikka, jonka haluaisin Suomeen! Juuri sellainen olohuone, johon voi mennä koulukirjojen kanssa lojumaan aamupäiväksi ja syödä siinä samalla.. siellä oli myös terassi, johon ei tosin tällä kertaa mahduttu kun meitä oli niin paljon.



Ensi viikolle on luvassa kaikenlaisia kujeita. Huomenna meen katsomaan miltä mekko näyttää, ja.. no, en paljastakaan vielä ;)

Touhuilua

Täällä mennään hiljaisissa tunnelmissa, vaikka ollaankin palattu opiskelujen pariin ja jokseenkin normaaliin arkeen. Ollaan oltu jopa tavallista touhukkaampia.
Maanantaina oltiin LuJiaBang Lu:n kangasmarkkinoilla, ja laitettiin tilaukseen vähän vaatteita... Jaskalle puku ja mulle mekko. Saa nähdä mitä tulee, kuvia tulee sitte viikon päästä. Puvusta piti pulittaa 48e ja mekosta 35e. Jos nuo on hyviä, meinaan teettää lisääkin vaatteita. Matka markkinoilta takaisin kotiin kesti varmaan tunnin iltapäiväruuhkan vuoksi, ja kuorsattiin koko porukka sen taksimatkan ajan.

Eilen olin Jennyn kanssa Super Brand Mallissa, koska ei (taaskaan) ollut mi-tään päällepantavaa! Vaikka ulkona satoi vettä, päästiin sisällä heti kesätunnelmaan ja mukaan lähti kesätoppeja, housut ja flipflopit. Päivän kohokohta oli kuitenkin loistava kreikkalainen salaatti, jonka söin kauppakeskuksen Element Freshissa. Saan täällä niin harvoin hyvän salaatin, että kokemus on hehkuttamisen arvoinen! Takaisin tullessa oli (jälleen) järisyttävä ruuhka, ja metrossa ei voi edes nukkua sitä matkaa niin kuin taksissa.

Tänään suuntasimme lounaalle Ikeaan. Osa porukastamme ostikin jotain, mutta lähinnä kiertelimme ympäriinsä huudahdellen "meillä on tuo hylly!" "niin meilläki!" "mulla on tämmöinen pöytä!"... ja kyllä, yllättävän monelta meistä löytyy Lack -pöytä tai hylly ja Benno -cd-teline. Ikean herättämää hienoista koti-ikävän tunnetta lievittää sää, joka on tuulinen ja sateinen kuin suoraan Suomesta. Niin ja on meillä vielä paljon hapankorppuja jäljellä, kiitos vain kaikille vieraille.

Huomenna reippailu jatkuu; ostoslistalla elektroninen sanakirja.
Päivän kuvat on meidän oppitunnilta. Opeteltiin laulamaan yksi suosittu kiinalainen biisi, ja jokaisen piti käydä luokan edessä laulamassa (voitte kokeilla itsekin os. http://www.youtube.com/watch?v=V_s6JVbDT00). Kaikkeen sitä joutuu.

Ystävälle

En tiedä mitä sanoa.
On asioita, joita en uskonut kuuluvan vaihto-opiskeluaikaan... Yksi niistä on ystävän menettäminen äkillisesti.

Tuntuu epätodelliselta, että et ole enää kanssamme. Olit terve, iloinen ja aina valmis lähtemään mukaan reissuille. Sait paljon ystäviä, vaikka ehdit olla täällä vain vähän aikaa. Viihdyit Shanghaissa ja nautit elämästä täysillä; siksi tuntuu niin epäreilulta, että lähdit niin yhtäkkiä! Sairaskohtaus ei katso aikaa eikä paikkaa. Vielä edellispäivänä juttelimme ja sovimme yhteisistä menoista, emmekä kumpikaan tienneet, että se olisi viimeinen kerta kun näemme.

Täällä kaikki ovat kaukana kotoa, joten vaihtareista muodostuu tiivis yhteisö; kuin toinen perhe. Kaikille meille poismenosi tuli järkyttävänä shokkina, enkä voi kuvitellakaan, millainen järkytys se on rakkaillesi kotimaassa. Toivon heille valtavasti voimia ja jaksamista surun keskellä!

Torstai-iltana muistimme sinua kokoontumalla yhteen. Kynttilöitä, kukkia ja kortteja ja paljon ihmisiä, jotka halusivat tulla paikalle ja joilla on ikävä sinua. Kirjoittaessani sinulle kirjettä mietin, mitkä ovat ne oikeat sanat, jotka valita? Mitä sanoa?

Eilispäivä meni täysin sumussa, enkä ole nukkunut paljoa. Tänään oli tavallaan terapeuttista olla mukana hoitamassa käytännön asioita, kuten tehdä listaa tavaroista (ja valvoa, etteivät kiinalaiset näpistä mitään!), pakata ne ja viedä ne konsulaattiin.

Konsulaatin ikkunasta oli valtavan kaunis näkymä yli Shanghain. Uskon, että näet tällä hetkellä paljon kauniimman maiseman kuin kukaan meistä. Nuku hyvin.

Sinä iltana monta tähteä näin,
syttyi kirkkain tähti yllättäin.
Sitten kuulla sain sinun poistuneen
ja jäiseen tuulen henkäykseen
se loi timantiksi kyyneleen.
Kun taivaalle katson ja tähden nään,
muistan sinua, ystävää.
Kirkkaana muistosi säilytän,
tähtitaivaalle tuulessa terveisen lähetän.