Hemmottelua, osa enmuistamikä

Kuten ehkä olette aiemmista jutuistani havainneet, eläminen Kiinassa Suomen opintotuella on varsin mahdollista (Suomessahan opintotuella ei pitkälle pötki). Paikallisiin verrattuna olemme rikkaita. En vaan meinaa millään uskoa, mihin kaikkeen sellaiseen täällä on varaa, mihin päin en Suomessa opiskelijana edes voi vilkaista.

Torstaipäivä oli sateinen, joten ei ollut muutakaan tekemistä kuin paeta iltapäiväksi spa:n uumeniin hemmoteltavaksi. Paikka oli sisustettu kauttaaltaan violetiksi, ympäriinsä oli valtavia tyynyjä ja divaaneja ja verhoja, jotta asiakkaat saivat yksityisyyttä. Otin syväpuhdistavan kasvohoidon (täällä saasteiden keskellä sitä tarvitaan) ja manikyyrin, hinta yhteensä 26e.
Tuolla hinnalla tunsi todella olevansa luksuspaikassa: henkilökunta puhui englantia ja saattoi joka paikkaan, auttoi töppöset jalkaan, kaiuttimista tulviva rentoutusmusiikki pakotti aivot narikkaan, luettavana oli englanninkielisiä juorulehtiä (joita en ole nähnyt kuukausiin!!) jne.
No myönnetään, että paikka oli täynnä juoruilevia expat-vaimoja, ja ehkä vähän kitschy, mutta jokainen nainen kaipaa hemmottelua silloin tällöin (=en edes jaksanut ottaa kuvia paikasta).

Tällainen on mahdollista halvan työvoiman maassa. Vaikka maksoin hoidoista paljon enemmän kuin jos olisin käynyt täällä meidän asuinalueella, en silti usko että maksamallani rahalla on mahdollista maksaa työntekijöille kunnollista palkkaa. Tällaisia paikkoja on kuitenkin pilvin pimein Shanghaissa, ja vaikka valitsisin kalliimman paikan (tukeakseni työntekijöitä tmv), ei raha silti todennäköisesti mene työntekijöille itselleen. Toisaalta, täällä "kunnollinen palkka" ei tarvitse olla yhtä suuri kuin Suomessa, koska täällä tulee toimeen vähemmälläkin, etenkin jos ei käytä rahojaan moisiin turhuuksiin.

Tullessamme ulos hemmottelun jälkeen mieli oli virkeä ja sain taas uutta voimaa taksin metsästykseen iltapäiväruuhkassa ja jonotaisteluun Carrefourissa.

Viikonlopuksi suuntaamme serkkuni häihin Shenzheniin! Tiedossa on hauska viikonloppu; ehkä toinenkin spa-vierailu ja hyvät bileet :)

Olympialaisista

Kiinaa koetellaan nyt aika lailla. Olympialaisiin ja viimeaikaisiin tapahtumiin liittyy mielenkiintoisia juttuja ja outoja yhteensattumia.

Olette ehkä kuulleet, että Sichuanin provinssin maanjäristys oli voimakkuudeltaan 8.0 richteria ja se tapahtui 88 päivää ennen olympialaisten alkua. 8 on kiinalaisten onnenumero: 8.kerroksen asunnot ovat muita kalliimpia ja puhelinnumerot, joissa on numero 8, ovat nekin kalliimpia ostaa.

Olympialaisten maskotteihin liittyy niin ikään erikoisia juttuja:
- Vihreällä maskotilla, Ninillä, on päässään leija. Leijat liittyvät kiinalaiseen Shandongin kaupunkiin... ja sattumalta juuri siellä sattui noin kuukausi sitten se vakava junaonnettomuus.
- Oranssilla maskotilla, Yingyingilla on päässään antiloopin sarvet. Antiloopit viittaavat Tiibetiin, joka on mellakoiden vuoksi ollut poliittisesti arka aihe Kiinassa tänä keväänä.
- Huanhuan, punainen maskotti kantaa päässään soihtua.. olympiasoihdun kivinen matka maailman ympäri ei liene jäänyt keneltäkään huomaamatta.
- Jingjing, panda-maskotti viittaa Sichuaniin, jossa pandoja asuu paljon. Ja juuri Sichuanissa sattui tuhoisa maanjäristys.

Jäljellä on vielä Beibei, kalannäköinen maskotti kuvassa vasemmalla. Kala viittaa mereen, mutta toivottavasti ei Shanghaihin.

Vaikuttaa siltä, kuin maskotit toisivat suorastaan pahaa onnea Kiinalle.

Yellow Mountain

Yellow Mountain on kirjaimellisesti pohkeessa!

Torstaina koulun jälkeen köröttelimme 10 hengen porukalla kuutisen tuntia Shanghaista Huangshaniin. Matkalla näytettiin luonnollisesti kiinaksi dubattuja elokuvia.
Bussi jätti meidät keskelle ei-mitään johonkin pikku kylään, joten heti aluksi oli käytävä kuumottavat neuvottelut siitä, miten päästään kaukana (70 km:n päässä) olevalle hotellille. Pulaa kyytien tarjoajista ei ollut, mutta ei tarkkaan tiedetty etäisyyttä tai sitä, miten paljon kyydistä pitäisi maksaa. Lopulta jokainen pulitti 3e ja saimme kaksi taksia. Kello oli lopulta yli 10 illalla, kun saavuimme pikkuiseen Tangkoun kylään vuoren juurella.

Kävi kuitenkin hyvä tuuri, koska paikallinen kylänmies Mr. Hu löysi meidät! Hän on Lonely Planetissakin mainittu travellerien ystävä, majatalon ja ravintolan pitäjä, jolta löytyi vastaus kaikkeen, mikä liittyi Huangshanissa reissaamiseen. Jätettyämme tavarat hotelliin (Huangshan Xingang Hotel, ihan ok ja edullinen, 19e/2hh/yö) menimme Mr. Hu:n ravintolaan illalliselle. Viimeistään tässä vaiheessa huomasimme olevamme oikeassa paikassa: Häneltä löytyi useampia vieraskirjoja, joihin matkaajat ympäri maailman olivat kirjoittaneet terveisiään ja kiitoksiaan Hu:lle. Kirjasta löytyi myös suomea ja saamea.




Aamulla suunnistimme vuorelle lyhyen matkan päähän. Halusimme nousta vuoren itäpuolelta ylös ja laskeutua lännestä, jotta näkisimme auringonlaskun. Puolet meistä meni kabiinilla ylös ja puolet halusi kävellä, minä mukaan lukien. Matka oli 6,5km jyrkkiä portaita ylös... kaksi ja puoli tuntia ja useita satoja kaloreita myöhemmin saavuimme huipulle tyytyväisinä. Maisemat olivat yksinkertaisesti upeita ja ne tuntee suorastaan ansainneensa, kun on kiivennyt koko matkan ylös.

Juuri muita ylös kiipeäviä ei ollut. Ohitimme useita työläisiä, jotka kantoivat ruokaa ja tarvikkeita vuorella oleviin ravintoloihin ja hotelleihin. He saavat palkkansa sen mukaan, paljonko jaksavat kantaa. Tavallisin painolasti heillä on 90 kg/henkilö. Kavereilla oli luonnollisesti pohkeet aikamoisen isot.. ja muutenkin respect heille, en itse ikinä pystyisi tekemään moista työtä.


Vaan ei se lysti siihen loppunut.. kiipeäminen jatkui vielä ylhäällä, kun matkasimme kohti korkeinta huippua (1873m). Harmiksemme huippu oli suljettu, mutta pääsimme kuitenkin melko lähelle. Ihailimme maisemia ja kävelimme (=kiipesimme) vähän lisää. Alas oli kuitenkin jossain vaiheessa mentävä, vaikka pohkeissa alkoi jo tuntua. Paluumatkalla alas alkoi sataa aika rankasti, joten portaat olivat aika liukkaita.


Alas laskeutuminen kesti taas sen pari tuntia. Emme jääneet odottamaan auringonlaskua, koska oli melko sumuista ja sateessa odottelu ei innostanut.
Kun viimein pääsin alas, olo oli kuin maratonin jälkeen (ehkä, en tiedä miltä se tuntuu). Jalat tärisivät kuin viimeistä päivää, mutta olo oli mahtava.
Kylässä palkitsimme itsemme Mr. Hu:n luona illallisella.



Seuraavana päivänä oli tarkoitus käydä vielä vesiputouksella, mutta vesikuurot ja sairaan kipeät jalat pakottivat porukkamme jäämään kylään. Kävelimme vähän ympäriinsä ja ostimme eväät paluubussimatkalle.


Kun illalla saavuimme Shanghaihin, ei lauantai-ilta kotona ja hyvät yöunet tuntuneet ollenkaan pahalta ajatukselta.

Suomi-juttuja, Wild Animal Park ja peruslauantai

Keskiviikkona oltiin Suomen pääkonsulin asunnossa opiskelijaillassa. Tilaisuus oli siis järjestetty kaikille Shanghaissa opiskeleville suomalaisille (tai kaikille niille, joihin konsulaatti sai yhteyden). Tarjolla oli ihanaa sapuskaa: salaatteja, oikeaa mozzarellaa, tomaatteja, leipiä, kaikkia lihoja, lasagnea, perunoita (jotka tekivät kauppansa!) ym. Jo ihanasta alkupalapöydästä tuli täyteen... ruoka oli ihana sekoitus Suomea ja Kiinaa.
Myös asunto oli mahtava, upeat näkymät Huangpu -joelle, suomalaista designia, valtavat ikkunat.. Meitä opiskelijoita oli paikalla noin 70. Meidän porukan pojat oli pukeutuneet komeasti, James Bond oli paikalla smokissaan kuten kuvasta näette..
Ilta oli onnistunut, ja meidän porukka sai jatkokutsunkin! Konsulin luokse myöhemmin keväällä syömään HK:n blå -kastiketta.




Suuri osa tapaamistamme ihmisistä oli lähdössä pois Shanghaista parin viikon sisällä, joten emme tavanneet ketään uusia hengailukavereita. Onneksi oma lähtö ei ole vielä ajankohtainen. Jäljellä on puolitoista kuukautta, ja sekin tuntuu tosi lyhyeltä ajalta. Pikku hiljaa lähtö kuitenkin konkretisoituu: eteisessä on pahvilaatikko Suomeen lähetettäviä tavaroita varten, huomaan tekeväni listoja pakattavista tavaroista ja etsiväni halpaa lentoa seuraavalle etapillemme, Vietnamin Hanoihin.
Samalla yritän tolkuttaa itselleni, että nauttisin vielä jäljellä olevasta ajasta ilman liikoja suunnitelmia tulevasta.

Lauantaina suunnattiin kaupungin toiselle laidalle Nanhuin alueelle villieläinpuistoon (2 tuntia bussilla!). Shanghai Zoosta jäi vähän ikävä maku, joten halusimme nähdä vapaana olevia eläimiä. Puisto oli suurempi kuin eläintarha. Siellä oli kaksi aluetta: toisella käveltiin ja eläimet olivat häkeissä, ja toisella ajettiin bussilla, ja eläimet olivat vapaina suurilla alueilla. Oli kuuma päivä, 29 astetta, ja maleksittiin ympäri puistoa rauhalliseen tahtiin. Lopuksi käytiin katsomassa merileijonashowta.


Puistosta jäi vähän parempi mieli kuin eläintarhasta, vaikka ei tuokaan mikään malliesimerkki ollut. Alan suhtautua aika ristiriitaisesti koko eläintarhasysteemiin: Vaikka toisaalta eläintarhojen avulla ihmiset voivat oppia paljon eläimistä ja niiden tavoista, eivät ne ole onnellisia tarhoissa pikkupikku häkeissään.
Illaksi reipastuttiin ja lähdettiin porukalla teppanyaki-ravintolaan ja sieltä Muse -baariin. Kokkimme oli hauska mies, kotoisin Pekingistä ja joi kanssamme useammankin maljan sakea... söimme mainiota ruokaa vatsat täyteen: sushia, sashimia, ostereita, jättirapuja, hyvää lihaa, parsaa jne; sai syödä ja juoda niin paljon kuin jaksoi 14 e:lla.

Tänään kaupunki saa hengähtää helteen alta; tulee kunnolla vettä ja on mukavan viileää. Ollaan vietetty kaksin hiljaista sunnuntaita leffan ja pizzan merkeissä.

Ensi viikolla luvassa paljon touhua: keskiviikkona vieraita Suomesta, ja torstaina matkaamme isolla porukalla Keltaiselle vuorelle (Huangshan), joka on kuulemma Kiinan kuuluisin ja kaunein vuori.

Ei järise

Tiedoksi kaikille huolestuneille: kaikki on kunnossa täällä Shanghaissa. Emme havainneet järistystä millään tavalla, itse asiassa luimme siitä vasta uutisista.

Ollaan kuin ihmeen kaupalla vältytty aika monelta sattumukselta. Jos tämänpäiväinen maanjäristys olisi sattunut lauantaina, olisimme todennäköisesti vaikutusalueella, koska oltiin silloin vielä Xi'anissa aika lähellä Chengdua. Vain pari päivää Pekingin-junamatkamme jälkeen sattui paha junaonnettomuus läheisellä rataosuudella. Hong Kongissa tapahtui siellä ollessamme paha bussionnettomuus (en ihmettele; meidänkin bussikuski kaahasi kuin hullu).

Maailmalla aina sattuu ja tapahtuu. Kaikeksi onneksi ollaan vältytty pahemmilta luonnonmullistuksilta (Shanghain tammikuinen lumimyrsky oli riittävä kokemus), mutta paljon on vielä edessä. Kirjoittelin juuri tärkeitä puhelinnumeroita (mm. Suomen edustustojen yhteystiedot ym.) Kaakkois-Aasian reissuamme varten. Kaikeksi onneksi meillä on pelkkää hyvää sanottavaa Shanghain konsulaatista: mainioita tyyppejä!

Suomen konsulaatti järjestää keskiviikkona opiskelijaillan kaikille Shanghaissa asuville suomalaisille opiskelijoille. Sitä odotellaan innolla... ja toivotaan saavamme jotain Suomi-henkistä sapuskaa ;). Täällä kovasti seuraillaan myös lätkän MM-kisoja; kansallistunto aina kovasti kasvaa ulkomailla.
Shanghaissa suomalaisia on yllättävän paljon; heidät on helppo tunnistaa kadulla ja markkinoilla paitsi aksentista, myös pukeutumisesta ja käytöksestä. Ei siis pahaa sanottavaa, mutta tunnistan silti. Tänään bongasin kangasmarkkinoilta suomalaisia.. kävimme teettämässä kumpikin pitkät villakangastakit (40e), Jaskalle frakki (65e) ja mulle jakkupuku (takki, housut, hame yht 37e).

Huomenna juhlimme 2-vuotispäiväämme :)

Xi'anXi'an

Reissaus on hetkeksi aikaa ohitse ja matkaajat jälleen onnellisesti Shanghaissa.

Xi'an on ollut useiden dynastioiden ajan pääkaupunkina, ja siellä on paaaaljon vanhaa ja vieläkin vanhempaa nähtävää. Ehdottomasti vaikuttavin oli tietenkin lähes 8000-päinen terrakottasotilaiden armeija.

En edes tiennyt, että vasta 1970-luvun puolivälissä armeijan löysi sattumalta vanha maanviljelijä. Sotilaat vartioivat keisarin hautaa, ja kaivaukset paikalla jatkuvat edelleen. Kukaan ei tiedä vielä, paljonko sotilaita on yhteensä. Ongelmana on, että kun uusi kuoppa (nyt niitä on 3 erikokoista) löytyy, sotilaiden ja hevosten koristeelliset värit häviävät nopeasti joutuessaan kosketuksiin ilman kanssa (kuvissa olevat ovat harmaita, kuten näette). Siksi arkeologien työ paikalla on hyvin hidasta. Jännää kuitenkin ajatella, että parinkymmenen vuoden päästä paikka voi olla vieläkin vaikuttavampi.



Terrakotta-armeijan lisäksi näimme neoliittiselta ajalta (6000 eKr.) peräisin olevan wanhan kylän (jäännökset) sekä kuumia lähteitä, joissa kävimme rentouttamassa kävelystä uupuneita jalkojamme (ja ajeltiin sähköautolla ympäri alueen puutarhoja).

Xi'anissa ei ole kovin paljoa ulkomaalaisia (Shanghaihin verrattuna), joten tuijottelu, osoittelu ja naureskelu päin naamaa tuntui oudolta pitkästä aikaa. Taksia oli jälleen vaikea saada, koimme nyrpistelyä jopa hotellissa. Tuli siis vahvasti Peking mieleen sen osalta, ettemme tunteneet itseämme tervetulleiksi. Ravintolaillallisella nostimme metelin, kun puoliakaan haluamistamme ruoista ei ollut, ne tuotiin väärässä järjestyksessä ja osa puuttui kokonaan. Tappelun jälkeen lähdimme pois ja maksoimme vain juomat ja osan alkuruoista... ei siis kannata mennä ravintolaan, joka on tyhjä mennessäsi sinne.

Viimeisenä päivänä huonot kokemukset tuntuivat kasaantuvan, kun Moenieshin laukku varastettiin ostoskeskuksen pelihallissa muutama tunti ennen kuin piti lähteä lentokentälle. Sinne menivät passi, iPod, Nintendo DS, kännykkä... eikun poliisiasemalle selvittelemään, niin miellyttävää kun se Kiinassa onkin. Kaikeksi onneksi hän pääsi paluukoneeseen poliisiasemalta saamaansa passin katoamisilmoitusta näyttämällä.
Myös Wing Yun kännykkä hävisi, mutta hänellä se tipahti taskusta..

Toisin sanoen siis Xi'aniin kannattaa mennä jo pelkän terrakotta-armeijan (ja kuumien lähteiden!) vuoksi, mutta muuten se ei ole miellyttävä tai turistiystävällinen kaupunki.

Tänään palkitsimme itsemme Sasha's:n brunssilla. Aurinko paistaa!

Hyvää äitienpäivää maailman parhaalle äidilleni <3! Paljon halauksia!

Reissuvalmisteluja

Matkaajien ajatukset lipuvat pikku hiljaa jälleen kohti uutta määränpäätä. Kohteena on Xi'an, tuo ikuinen kaupunki (joka on yksi lukuisista Kiinan vanhoista pääkaupungeista). Sitä ennen piti kuitenkin hoitaa kuljetus kyseiseen paikkaan. Koska ollaan Kiinassa, mikään ei mene niin kuin suunnittelet.

(kuvassa matkatoimiston likkoja, jotka kiireisinä rupattelivat keskenään)

Koska olemme köyhiä opiskelijoita, halusimme junailla paikan päälle. Matka kestää miellyttävät 13 tuntia. MUTTA junassapa ei ole sänkyjä, ainoastaan kana sylissä -luokka ja kovat penkit (ja hintakin lähes 100e edestakaisin!). Köyhillä opiskelijoillakin on kipurajansa, joten yön viettäminen kovalla penkillä ei houkutellut. Löysimme halvat lennot, mutta parin tunnin sisällä niiden hinta oli tuplaantunut. Vaikutti siltä, että Ikuinen Kaupunki ei halunnut meitä vieraikseen. Kaiken lisäksi kenelläkään kuudesta köyhästä opiskelijasta ei ollut riittävästi luottoa kortillaan, jotta olisimme voineet ostaa liput netistä.

Käteistä sen sijaan piisasi, joten marssimme lippuja myyvään toimistoon. Englanninkielisen yhtiön toimistossa kukaan ei tietenkään puhu englantia, joten ystävällinen virkailija ojensi meille puhelimen, jotta voimme soittaa lipputoimiston varauspalveluun (ikään kuin sitä ei voisi tehdä kotona). Hirmuisen sähläyksen ja tunnin odotuksen jälkeen onnistumme tulostamaan liput JA maksamaan ne käteisellä.

(viimein saatiin rahat tiskiin! Jenny, minä ja Jennyn poikaystävä Aron)

Loppu on onnellinen: Xi'an kutsuu sittenkin huomenna! Lämmintä on mukavat 30 astetta ja seura hyvää. Tarinaa terrakotta-armeijasta (ja varmasti muustakin) luvassa sunnuntaina!

I <3 HK

Rinkat on taas raahattu Shanghain maaperälle. Tällä kertaa reissusta jäi erittäin hyvä fiilis. Hong Kong tarjosi juurikin kaivattua vaihtelua Kiinan mantereen meininkiin. Muutos oli suorastaan hätkähdyttävä: Yhtäkkiä ihmiset puhuivat englantia, vessoissa oli paperia ja ne olivat siistejä, ravintolasta sai light-kokista ja kaupoista kevyttuotteita, luotin liikennevaloihin, kadut olivat siistejä, selkeät opasteet kaikkialle, the list goes on and on..

(kuvassa Avenue of Starsilla ihailemassa Hong Kongin valoja)

Honkkari yhdistää mielestäni hyvin sekä Kiinan että länsimaiden hyvät puolet: kaikkea on saatavilla, luontoa ei ole raiskattu pahemmin, hinnat suht edulliset jne (jos tietää minne menee eikä aja taksilla). Majoituimme Kowloonin puolelle yhteen Nathan Roadin lukemattomista budjettihostelleista, USA Hostelliin. Hinta-laatusuhde oli mainio, 17e/yö, puhtaat pyyhkeet joka päivä, huoneessa oli ikkuna ja tuli kuumaa vettä. Myös sijainti oli todella hyvä, jos ei lasketa epämukavan suurta mustien ja kaiken maalaisten tuijottavien miesten määrää hostellin sisäänkäynnillä. Onneksi ei tarvinnut liikkua yksin.

(kuvassa Jaska meidän kompaktin kokoisessa huoneessa)

Säät suosivat meitä, mitä nyt yhtenä päivänä satoi aamupäivästä. Pilvistä oli melkein joka päivä, mutta siitä huolimatta onnistui blondi Suomi-neito käräyttämään nahkansa :( . Vapun kunniaksi lämpötila pyöri 27 asteen tienoilla ja ilmankosteus trooppiset 90%.

(kuvassa Jaska Lammalla)

Kävimme tietenkin Victoria Peakilla ihailemassa näköaloja, ja reippailimme siellä metsissä useamman tunnin. Ylitsevuotava reippailu jatkui seuraavana päivänä viereisellä Lamman pikkusaarella, jossa talsimme tunteja mahtavissa maisemissa ihanissa metsissä ja söimme hyvää seafoodia (apua, mikä se on suomeksi? nyt hävettää).

(Victoria Peakin maisemia)

Teimme myös päivän visiitin Macaolle. Paitsi iiisoja hotelleja ja kasinoita, se oli viehättävä yhdistelmä eurooppalaista rakennustyyliä (pikkuisia kiemurtelevia kujia, aukioita suihkulähteineen, siesta!) ja kiinalaisia vaikutteita (paaaljon henkilökuntaa, ja ööh, olympiasoihtu).

(tauolla Lammalla)

Olympiasoihtu tosiaan seurasi meitä joka paikkaan... Ensin Hong Kongissa kun yritimme päästä satamaan, jouduimme keskelle hurraavaa "Zhongguo! Zhongguo!" (Kiina, Kiina) -väkijoukkoa. Flipflopit jalassa siinä tuli pikku paniikki; paljon pahempaa kuin Shanghain metro ruuhka-aikaan! Macaolla meininki oli rauhallisempaa ja onnistuimme jopa näkemään soihdun melko läheltä.

(Kirkon raunioilta avautuva näkymä Macaolla.. taustalla kasinoita)

(siellä se soihtu menee!)

Lisäksi tuli shoppailtua hieman, mm. uusi kamera ja joitakin rättejä. Käytiin myös pitkästä aikaa leffassa (The Other Boleyn Girl), kun kerran oli harvinainen tilaisuus nähdä "uusi" elokuva valkokankaalta. Kotona Shanghaissa uudet leffat katsotaan aina kadulta ostetulta dvd:ltä.

(St. Paulin kirkon jäännökset Macaolla ja voittajafiilis)

Paluulentomme oli (kuten menolentokin) yli tunnin myöhässä eikä kiinalaiseen tapaan lentoyhtiö vaivautunut pahoittelemaan tai kertomaan syytä, puhumattakaan kompensaatiosta. Onneksi päästiin viimein takaisin Shanghaihin.

Huomenna pakko päästä pedikyyriin (meidän molempien), niin hajalla on matkaajien jalat tällä hetkellä.