En tiedä, kuinka moni teistä loppupeleissä uskoi 50 rmb:n päiväbudjettini onnistuvan, mutta voin kertoa jo tässä vaiheessa, ettei siihen ihan päästy :D.. Mutta nyt kun rahasta puhutaan, niin voisin kertoa paljonko sitä kului maanantaista torstaihin ja mihin kaikkeen sitä oikeastaan meni.
Maanantai: Dragon Boat festivalin vuoksi tämä oli vapaapäivä, joten arkipäivän kulutus ei oikeastaan ole mahdollista.. koko päivän satoi vettä, joten siivosimme kotona ja kävimme kaupassa ja salilla. Perustarvikkeet viikoksi Carrefourista maksoivat n. 8 e/hlö. Nyt kuvien lataus tökkii, mutta lataan ne kun saan sen toimimaan. Länsimaalaiselle meidän ostoksissa ei ole mitään ihmeellistä (juusto-kinkku-hedelmiä-leipää jne), mutta kiinalaiset aina tuijottavat meitä ja ostoskorejamme aina kuin viimeistä päivää, ei hajuakaan miksi. Lisäksi ostin ison pullon piilarinestettä, 4 e. Illalla meni Element Freshissa13 e illalliseen.Tarvitsin viikottaisen salaattini!
Maanantai yht.25 e
Tiistai: Koulupäivä ja takaisin ruotuun. Lounaaksi 0,30 e:n dumpling-keitto. Muuten meni hyvin, mutta illalla meille tuli kiinalaisia ystäviä kylään, ja oli meidän vuoro tarjota heille illallinen lähiravintolassa. Kumpikin pulitimme 10 e. Lisäksi nettilasku tulla tupsahti postiluukusta, ja siihen meni minulta 6,5 e (yht. 13 e)
Tiistai yht. 16,8 e
Keskiviikko: Lounas muslimiravintolassa 0,7 e. Illalla kävimme viemässä serkkuni luokse Pudongille hääkuvia ja yhden matkalaukun, joten oli pakko ajaa taksilla sinne (mutta Jaska maksoi). Meille tarjottiin loistava illallinen hyvässä ravintolassa, joten siitä ei huolta. Taksimatka kotiin yöllä kustansi 6 e. Keskiviikko yht. 6,7 e.
Tänään torstaina rahaa on mennyt lounaaseen (spagettia, 2 e), kosmetiikkatarpeisiin Watsonilla (6 e), mansikkajäähilejuomaan (0,5 e) ja kavereiden synttärilahjaan (1,2 e).Lisää rahanmenoa ei ole odotettavissa tälle päivälle. Torstai yht. 9,7 e
Maanantaista torstaihin rahanmenoa kertyi 58,2 e. Viikko oli melko tavanomainen, tosin heittoa päivien välillä ei yleensä ole noin paljon. Jos pysyy kotinurkilla eikä tee mitään, menee rahaa paljon vähemmän. Taksilla ajeluun, laskuihin ja keskustassa syömiseen menee eniten rahaa. Mutta niin se lienee Suomessakin. Oli kyllä ihan hyvä kirjata menoja ylös, sillä jotenkin tuntuu että vaikka kaikki on paljon halvempaa kuin Suomessa, rahaa menee siitä huolimatta enemmän.
Viikonloppu on jo luku sinänsä ;)
torstai 12. kesäkuuta 2008
lauantai 7. kesäkuuta 2008
Sano se suoraan
Suomessa ei ole tapana töksäyttää suoraan tuntemattomille ihmisille mielipiteitään näistä. Kiinassa se on arkipäivää, ja siihen on ollut suoraan sanoen hieman totuttelemista. Kaikilla on oikeus kommentoida toisten ulkonäköä ja tapoja.
Kaupassa myyjä saattaa tulla heti sanomaan, ettei siellä ole minun kokoiselleni vaatteita, tai "oletpas sinä iso/pitkä/lihava/laiha/lyhyt". Samalla kun ilahtuu kiinalaisen kehuessa "oletpa todella kaunis", putoaa maanpinnalle hänen tokaistessaan heti perään"mutta kylläpä olet isokokoinen".
Osoittelussa, tuijottamisessa ja suoraan päin naama nauramisessa ei heidän mielestään ole mitään pahaa. Länsimaalaisena koen sen kiusalliseksi, etenkin alussa.
Tähän kaikkeen on kuitenkin totuttava ja yrittää olla ottamatta henkilökohtaisesti. Varmasti kiinalaisten mielestä länsimaisessa kulttuurissa on joitakin käsittämättömän töykeitä ja epäkohteliaita tapoja. Täytyy yrittää löytää sopiva välimuoto kummankin kulttuurin välistä; molempien on tultava vähän vastaan.
Huomaan mieluummin shoppailevani kaupoissa, joista tiedän löytyvän helposti länsimaisten naisten kokoja, jotta välttyisin hervottomalta kikatukselta, jonka kuulen kertoessani kokoni. Yritän ymmärtää heidän reaktioitaan; eihän täällä joka päivä kävele vastaan vaaleaa pitkää naista, kai se on sitten kestettävä tuijotukset.
Kaipa voisin sanoa heille samalla tavalla ilman, että he juurikaan loukkaantuisivat. Miltähän heistä tuntuisi, kun tokaisisin "hyi kun henkesi haisee, pesisit hampaasi joskus" tai "älä kaiva nenääsi" tai "englantisi on käsittämättömän huono". Todennäköisesti he eivät ymmärtäisi mitä sanon.
Ensi viikolla kokeillaan, kuinka halvalla täällä voi todella elellä: Päiväbudjettini maanantaista perjantaihin on 50 rmb eli n. 5e. Katsotaan kuinka käy (ja onnistuuko).
Kaupassa myyjä saattaa tulla heti sanomaan, ettei siellä ole minun kokoiselleni vaatteita, tai "oletpas sinä iso/pitkä/lihava/laiha/lyhyt". Samalla kun ilahtuu kiinalaisen kehuessa "oletpa todella kaunis", putoaa maanpinnalle hänen tokaistessaan heti perään"mutta kylläpä olet isokokoinen".
Osoittelussa, tuijottamisessa ja suoraan päin naama nauramisessa ei heidän mielestään ole mitään pahaa. Länsimaalaisena koen sen kiusalliseksi, etenkin alussa.
Tähän kaikkeen on kuitenkin totuttava ja yrittää olla ottamatta henkilökohtaisesti. Varmasti kiinalaisten mielestä länsimaisessa kulttuurissa on joitakin käsittämättömän töykeitä ja epäkohteliaita tapoja. Täytyy yrittää löytää sopiva välimuoto kummankin kulttuurin välistä; molempien on tultava vähän vastaan.
Huomaan mieluummin shoppailevani kaupoissa, joista tiedän löytyvän helposti länsimaisten naisten kokoja, jotta välttyisin hervottomalta kikatukselta, jonka kuulen kertoessani kokoni. Yritän ymmärtää heidän reaktioitaan; eihän täällä joka päivä kävele vastaan vaaleaa pitkää naista, kai se on sitten kestettävä tuijotukset.
Kaipa voisin sanoa heille samalla tavalla ilman, että he juurikaan loukkaantuisivat. Miltähän heistä tuntuisi, kun tokaisisin "hyi kun henkesi haisee, pesisit hampaasi joskus" tai "älä kaiva nenääsi" tai "englantisi on käsittämättömän huono". Todennäköisesti he eivät ymmärtäisi mitä sanon.Ensi viikolla kokeillaan, kuinka halvalla täällä voi todella elellä: Päiväbudjettini maanantaista perjantaihin on 50 rmb eli n. 5e. Katsotaan kuinka käy (ja onnistuuko).
tiistai 3. kesäkuuta 2008
Häät ja muita iloisia tapahtumia
Jotenkin salaa on kuukausi vaihtunut kesäkuuksi ja pian otetaan aamukampa käyttöön. Aika kuluu aina nopeasti, kun on hauskaa: viikonloppu sujui serkkuni häissä Shenzhenissä (Hong Kongin vieressä Kiinan puolella).
Hääpari oli umpirakastunut ja onnellinen ja morsian uskomattoman kaunis, kuten kuuluukin ;). Seremonia pidettiin laivan (joka on samalla hotelli) kannella, jossa oli myöhemmin illalla ilotulitus. Ruoka oli erittäin hyvää (en lähde tässä luettelemaan niin ette suotta kadehdi) ja häät olivat hääparin näköiset. Vaikka porukkaa ei ollut paljon, pidimme hauskaa ja varsinkin jatkoilla otettiin ilo irti.
Paljon onnea hääparille vielä kerran ja nauttikaa ansaitusta häämatkastanne!
Viikonloppu oli siis onnistunut: tapasin vanhempani pitkästä aikaa ja muita mainioita tyyppejä, rentouduimme täysillä (manikyyri+pedikyyri+kiinalainen kokovartalohieronta) ja söimme hyvin. Shenzhen oli yllättävän kiva paikka: länkkäri ei ole kummastus, kaikki on uutta ja monet paikallisista puhuvat englantia. Ihmiset olivat ystävällisiä ja hintataso oli edullisempi kuin Shanghaissa ja Beijingissa. Ja ilmasto on erittäin trooppinen.. mukaan lukien jotkut lieveilmiöt, kuten äkäiset hyttyset.
Jotkut teistä tietävät, että olen erittäin allerginen hyttysten pistoille.. teidän pitäisi nähdä minut nyt! Yritän ajatella, että on hyvä altistua joillekin pistoille ennen kuin Aasian kierros alkaa, koska siellä joudun kohtaamaan niitä paljon suuremmassa mittakaavassa.. mutta eipä tämä kovin kaunista katseltavaa ole.
Kotiin tullessamme kohtasimme ihanimman yllätyksen, mitä reissusta tullessa voi saada: koko kämppä oli siivottu ja tuoksui puhtaalta ja raikkaalta! Suomi-vieraat olivat puunanneet kaikki paikat! Suurkiitos Reippaalle Markulle ja Kari Grandille! Tänään ei tarvinnutkaan muuta kuin pestä pyykkiä, käydä kaupassa ja salilla (jossa on muuten nyt niin kuuma, että tanko ei pysy hien takia selässä ja painot on ällöttävän liukkaita.. sitä talvea muistellessa!).
perjantai 30. toukokuuta 2008
Hemmottelua, osa enmuistamikä
Kuten ehkä olette aiemmista jutuistani havainneet, eläminen Kiinassa Suomen opintotuella on varsin mahdollista (Suomessahan opintotuella ei pitkälle pötki). Paikallisiin verrattuna olemme rikkaita. En vaan meinaa millään uskoa, mihin kaikkeen sellaiseen täällä on varaa, mihin päin en Suomessa opiskelijana edes voi vilkaista.
Torstaipäivä oli sateinen, joten ei ollut muutakaan tekemistä kuin paeta iltapäiväksi spa:n uumeniin hemmoteltavaksi. Paikka oli sisustettu kauttaaltaan violetiksi, ympäriinsä oli valtavia tyynyjä ja divaaneja ja verhoja, jotta asiakkaat saivat yksityisyyttä. Otin syväpuhdistavan kasvohoidon (täällä saasteiden keskellä sitä tarvitaan) ja manikyyrin, hinta yhteensä 26e.
Tuolla hinnalla tunsi todella olevansa luksuspaikassa: henkilökunta puhui englantia ja saattoi joka paikkaan, auttoi töppöset jalkaan, kaiuttimista tulviva rentoutusmusiikki pakotti aivot narikkaan, luettavana oli englanninkielisiä juorulehtiä (joita en ole nähnyt kuukausiin!!) jne.
No myönnetään, että paikka oli täynnä juoruilevia expat-vaimoja, ja ehkä vähän kitschy, mutta jokainen nainen kaipaa hemmottelua silloin tällöin (=en edes jaksanut ottaa kuvia paikasta).
Tällainen on mahdollista halvan työvoiman maassa. Vaikka maksoin hoidoista paljon enemmän kuin jos olisin käynyt täällä meidän asuinalueella, en silti usko että maksamallani rahalla on mahdollista maksaa työntekijöille kunnollista palkkaa. Tällaisia paikkoja on kuitenkin pilvin pimein Shanghaissa, ja vaikka valitsisin kalliimman paikan (tukeakseni työntekijöitä tmv), ei raha silti todennäköisesti mene työntekijöille itselleen. Toisaalta, täällä "kunnollinen palkka" ei tarvitse olla yhtä suuri kuin Suomessa, koska täällä tulee toimeen vähemmälläkin, etenkin jos ei käytä rahojaan moisiin turhuuksiin.
Tullessamme ulos hemmottelun jälkeen mieli oli virkeä ja sain taas uutta voimaa taksin metsästykseen iltapäiväruuhkassa ja jonotaisteluun Carrefourissa.
Viikonlopuksi suuntaamme serkkuni häihin Shenzheniin! Tiedossa on hauska viikonloppu; ehkä toinenkin spa-vierailu ja hyvät bileet :)
Torstaipäivä oli sateinen, joten ei ollut muutakaan tekemistä kuin paeta iltapäiväksi spa:n uumeniin hemmoteltavaksi. Paikka oli sisustettu kauttaaltaan violetiksi, ympäriinsä oli valtavia tyynyjä ja divaaneja ja verhoja, jotta asiakkaat saivat yksityisyyttä. Otin syväpuhdistavan kasvohoidon (täällä saasteiden keskellä sitä tarvitaan) ja manikyyrin, hinta yhteensä 26e.
Tuolla hinnalla tunsi todella olevansa luksuspaikassa: henkilökunta puhui englantia ja saattoi joka paikkaan, auttoi töppöset jalkaan, kaiuttimista tulviva rentoutusmusiikki pakotti aivot narikkaan, luettavana oli englanninkielisiä juorulehtiä (joita en ole nähnyt kuukausiin!!) jne.
No myönnetään, että paikka oli täynnä juoruilevia expat-vaimoja, ja ehkä vähän kitschy, mutta jokainen nainen kaipaa hemmottelua silloin tällöin (=en edes jaksanut ottaa kuvia paikasta).
Tällainen on mahdollista halvan työvoiman maassa. Vaikka maksoin hoidoista paljon enemmän kuin jos olisin käynyt täällä meidän asuinalueella, en silti usko että maksamallani rahalla on mahdollista maksaa työntekijöille kunnollista palkkaa. Tällaisia paikkoja on kuitenkin pilvin pimein Shanghaissa, ja vaikka valitsisin kalliimman paikan (tukeakseni työntekijöitä tmv), ei raha silti todennäköisesti mene työntekijöille itselleen. Toisaalta, täällä "kunnollinen palkka" ei tarvitse olla yhtä suuri kuin Suomessa, koska täällä tulee toimeen vähemmälläkin, etenkin jos ei käytä rahojaan moisiin turhuuksiin.
Tullessamme ulos hemmottelun jälkeen mieli oli virkeä ja sain taas uutta voimaa taksin metsästykseen iltapäiväruuhkassa ja jonotaisteluun Carrefourissa.
Viikonlopuksi suuntaamme serkkuni häihin Shenzheniin! Tiedossa on hauska viikonloppu; ehkä toinenkin spa-vierailu ja hyvät bileet :)
maanantai 26. toukokuuta 2008
Olympialaisista
Kiinaa koetellaan nyt aika lailla. Olympialaisiin ja viimeaikaisiin tapahtumiin liittyy mielenkiintoisia juttuja ja outoja yhteensattumia.
Olette ehkä kuulleet, että Sichuanin provinssin maanjäristys oli voimakkuudeltaan 8.0 richteria ja se tapahtui 88 päivää ennen olympialaisten alkua. 8 on kiinalaisten onnenumero: 8.kerroksen asunnot ovat muita kalliimpia ja puhelinnumerot, joissa on numero 8, ovat nekin kalliimpia ostaa.
Olympialaisten maskotteihin liittyy niin ikään erikoisia juttuja:
- Vihreällä maskotilla, Ninillä, on päässään leija. Leijat liittyvät kiinalaiseen Shandongin kaupunkiin... ja sattumalta juuri siellä sattui noin kuukausi sitten se vakava junaonnettomuus.
- Oranssilla maskotilla, Yingyingilla on päässään antiloopin sarvet. Antiloopit viittaavat Tiibetiin, joka on mellakoiden vuoksi ollut poliittisesti arka aihe Kiinassa tänä keväänä.
- Huanhuan, punainen maskotti kantaa päässään soihtua.. olympiasoihdun kivinen matka maailman ympäri ei liene jäänyt keneltäkään huomaamatta.
- Jingjing, panda-maskotti viittaa Sichuaniin, jossa pandoja asuu paljon. Ja juuri Sichuanissa sattui tuhoisa maanjäristys.
Jäljellä on vielä Beibei, kalannäköinen maskotti kuvassa vasemmalla. Kala viittaa mereen, mutta toivottavasti ei Shanghaihin.
Vaikuttaa siltä, kuin maskotit toisivat suorastaan pahaa onnea Kiinalle.
Olette ehkä kuulleet, että Sichuanin provinssin maanjäristys oli voimakkuudeltaan 8.0 richteria ja se tapahtui 88 päivää ennen olympialaisten alkua. 8 on kiinalaisten onnenumero: 8.kerroksen asunnot ovat muita kalliimpia ja puhelinnumerot, joissa on numero 8, ovat nekin kalliimpia ostaa.
Olympialaisten maskotteihin liittyy niin ikään erikoisia juttuja:
- Vihreällä maskotilla, Ninillä, on päässään leija. Leijat liittyvät kiinalaiseen Shandongin kaupunkiin... ja sattumalta juuri siellä sattui noin kuukausi sitten se vakava junaonnettomuus.
- Oranssilla maskotilla, Yingyingilla on päässään antiloopin sarvet. Antiloopit viittaavat Tiibetiin, joka on mellakoiden vuoksi ollut poliittisesti arka aihe Kiinassa tänä keväänä.
- Huanhuan, punainen maskotti kantaa päässään soihtua.. olympiasoihdun kivinen matka maailman ympäri ei liene jäänyt keneltäkään huomaamatta.
- Jingjing, panda-maskotti viittaa Sichuaniin, jossa pandoja asuu paljon. Ja juuri Sichuanissa sattui tuhoisa maanjäristys.
Jäljellä on vielä Beibei, kalannäköinen maskotti kuvassa vasemmalla. Kala viittaa mereen, mutta toivottavasti ei Shanghaihin.
Vaikuttaa siltä, kuin maskotit toisivat suorastaan pahaa onnea Kiinalle.
sunnuntai 25. toukokuuta 2008
Yellow Mountain
Yellow Mountain on kirjaimellisesti pohkeessa!
Torstaina koulun jälkeen köröttelimme 10 hengen porukalla kuutisen tuntia Shanghaista Huangshaniin. Matkalla näytettiin luonnollisesti kiinaksi dubattuja elokuvia.
Bussi jätti meidät keskelle ei-mitään johonkin pikku kylään, joten heti aluksi oli käytävä kuumottavat neuvottelut siitä, miten päästään kaukana (70 km:n päässä) olevalle hotellille. Pulaa kyytien tarjoajista ei ollut, mutta ei tarkkaan tiedetty etäisyyttä tai sitä, miten paljon kyydistä pitäisi maksaa. Lopulta jokainen pulitti 3e ja saimme kaksi taksia. Kello oli lopulta yli 10 illalla, kun saavuimme pikkuiseen Tangkoun kylään vuoren juurella.
Kävi kuitenkin hyvä tuuri, koska paikallinen kylänmies Mr. Hu löysi meidät! Hän on Lonely Planetissakin mainittu travellerien ystävä, majatalon ja ravintolan pitäjä, jolta löytyi vastaus kaikkeen, mikä liittyi Huangshanissa reissaamiseen. Jätettyämme tavarat hotelliin (Huangshan Xingang Hotel, ihan ok ja edullinen, 19e/2hh/yö) menimme Mr. Hu:n ravintolaan illalliselle. Viimeistään tässä vaiheessa huomasimme olevamme oikeassa paikassa: Häneltä löytyi useampia vieraskirjoja, joihin matkaajat ympäri maailman olivat kirjoittaneet terveisiään ja kiitoksiaan Hu:lle. Kirjasta löytyi myös suomea ja saamea.
Aamulla suunnistimme vuorelle lyhyen matkan päähän. Halusimme nousta vuoren itäpuolelta ylös ja laskeutua lännestä, jotta näkisimme auringonlaskun. Puolet meistä meni kabiinilla ylös ja puolet halusi kävellä, minä mukaan lukien. Matka oli 6,5km jyrkkiä portaita ylös... kaksi ja puoli tuntia ja useita satoja kaloreita myöhemmin saavuimme huipulle tyytyväisinä. Maisemat olivat yksinkertaisesti upeita ja ne tuntee suorastaan ansainneensa, kun on kiivennyt koko matkan ylös.
Juuri muita ylös kiipeäviä ei ollut. Ohitimme useita työläisiä, jotka kantoivat ruokaa ja tarvikkeita vuorella oleviin ravintoloihin ja hotelleihin. He saavat palkkansa sen mukaan, paljonko jaksavat kantaa. Tavallisin painolasti heillä on 90 kg/henkilö. Kavereilla oli luonnollisesti pohkeet aikamoisen isot.. ja muutenkin respect heille, en itse ikinä pystyisi tekemään moista työtä.
Vaan ei se lysti siihen loppunut.. kiipeäminen jatkui vielä ylhäällä, kun matkasimme kohti korkeinta huippua (1873m). Harmiksemme huippu oli suljettu, mutta pääsimme kuitenkin melko lähelle. Ihailimme maisemia ja kävelimme (=kiipesimme) vähän lisää. Alas oli kuitenkin jossain vaiheessa mentävä, vaikka pohkeissa alkoi jo tuntua. Paluumatkalla alas alkoi sataa aika rankasti, joten portaat olivat aika liukkaita.
Alas laskeutuminen kesti taas sen pari tuntia. Emme jääneet odottamaan auringonlaskua, koska oli melko sumuista ja sateessa odottelu ei innostanut.
Kun viimein pääsin alas, olo oli kuin maratonin jälkeen (ehkä, en tiedä miltä se tuntuu). Jalat tärisivät kuin viimeistä päivää, mutta olo oli mahtava.
Kylässä palkitsimme itsemme Mr. Hu:n luona illallisella.
Seuraavana päivänä oli tarkoitus käydä vielä vesiputouksella, mutta vesikuurot ja sairaan kipeät jalat pakottivat porukkamme jäämään kylään. Kävelimme vähän ympäriinsä ja ostimme eväät paluubussimatkalle.
Kun illalla saavuimme Shanghaihin, ei lauantai-ilta kotona ja hyvät yöunet tuntuneet ollenkaan pahalta ajatukselta.
Torstaina koulun jälkeen köröttelimme 10 hengen porukalla kuutisen tuntia Shanghaista Huangshaniin. Matkalla näytettiin luonnollisesti kiinaksi dubattuja elokuvia.
Bussi jätti meidät keskelle ei-mitään johonkin pikku kylään, joten heti aluksi oli käytävä kuumottavat neuvottelut siitä, miten päästään kaukana (70 km:n päässä) olevalle hotellille. Pulaa kyytien tarjoajista ei ollut, mutta ei tarkkaan tiedetty etäisyyttä tai sitä, miten paljon kyydistä pitäisi maksaa. Lopulta jokainen pulitti 3e ja saimme kaksi taksia. Kello oli lopulta yli 10 illalla, kun saavuimme pikkuiseen Tangkoun kylään vuoren juurella.
Kävi kuitenkin hyvä tuuri, koska paikallinen kylänmies Mr. Hu löysi meidät! Hän on Lonely Planetissakin mainittu travellerien ystävä, majatalon ja ravintolan pitäjä, jolta löytyi vastaus kaikkeen, mikä liittyi Huangshanissa reissaamiseen. Jätettyämme tavarat hotelliin (Huangshan Xingang Hotel, ihan ok ja edullinen, 19e/2hh/yö) menimme Mr. Hu:n ravintolaan illalliselle. Viimeistään tässä vaiheessa huomasimme olevamme oikeassa paikassa: Häneltä löytyi useampia vieraskirjoja, joihin matkaajat ympäri maailman olivat kirjoittaneet terveisiään ja kiitoksiaan Hu:lle. Kirjasta löytyi myös suomea ja saamea.
Aamulla suunnistimme vuorelle lyhyen matkan päähän. Halusimme nousta vuoren itäpuolelta ylös ja laskeutua lännestä, jotta näkisimme auringonlaskun. Puolet meistä meni kabiinilla ylös ja puolet halusi kävellä, minä mukaan lukien. Matka oli 6,5km jyrkkiä portaita ylös... kaksi ja puoli tuntia ja useita satoja kaloreita myöhemmin saavuimme huipulle tyytyväisinä. Maisemat olivat yksinkertaisesti upeita ja ne tuntee suorastaan ansainneensa, kun on kiivennyt koko matkan ylös.
Juuri muita ylös kiipeäviä ei ollut. Ohitimme useita työläisiä, jotka kantoivat ruokaa ja tarvikkeita vuorella oleviin ravintoloihin ja hotelleihin. He saavat palkkansa sen mukaan, paljonko jaksavat kantaa. Tavallisin painolasti heillä on 90 kg/henkilö. Kavereilla oli luonnollisesti pohkeet aikamoisen isot.. ja muutenkin respect heille, en itse ikinä pystyisi tekemään moista työtä.
Vaan ei se lysti siihen loppunut.. kiipeäminen jatkui vielä ylhäällä, kun matkasimme kohti korkeinta huippua (1873m). Harmiksemme huippu oli suljettu, mutta pääsimme kuitenkin melko lähelle. Ihailimme maisemia ja kävelimme (=kiipesimme) vähän lisää. Alas oli kuitenkin jossain vaiheessa mentävä, vaikka pohkeissa alkoi jo tuntua. Paluumatkalla alas alkoi sataa aika rankasti, joten portaat olivat aika liukkaita.
Alas laskeutuminen kesti taas sen pari tuntia. Emme jääneet odottamaan auringonlaskua, koska oli melko sumuista ja sateessa odottelu ei innostanut.
Kun viimein pääsin alas, olo oli kuin maratonin jälkeen (ehkä, en tiedä miltä se tuntuu). Jalat tärisivät kuin viimeistä päivää, mutta olo oli mahtava.
Kylässä palkitsimme itsemme Mr. Hu:n luona illallisella.
Seuraavana päivänä oli tarkoitus käydä vielä vesiputouksella, mutta vesikuurot ja sairaan kipeät jalat pakottivat porukkamme jäämään kylään. Kävelimme vähän ympäriinsä ja ostimme eväät paluubussimatkalle.
Kun illalla saavuimme Shanghaihin, ei lauantai-ilta kotona ja hyvät yöunet tuntuneet ollenkaan pahalta ajatukselta.
sunnuntai 18. toukokuuta 2008
Suomi-juttuja, Wild Animal Park ja peruslauantai
Keskiviikkona oltiin Suomen pääkonsulin asunnossa opiskelijaillassa. Tilaisuus oli siis järjestetty kaikille Shanghaissa opiskeleville suomalaisille (tai kaikille niille, joihin konsulaatti sai yhteyden). Tarjolla oli ihanaa sapuskaa: salaatteja, oikeaa mozzarellaa, tomaatteja, leipiä, kaikkia lihoja, lasagnea, perunoita (jotka tekivät kauppansa!) ym. Jo ihanasta alkupalapöydästä tuli täyteen... ruoka oli ihana sekoitus Suomea ja Kiinaa.
Myös asunto oli mahtava, upeat näkymät Huangpu -joelle, suomalaista designia, valtavat ikkunat.. Meitä opiskelijoita oli paikalla noin 70. Meidän porukan pojat oli pukeutuneet komeasti, James Bond oli paikalla smokissaan kuten kuvasta näette..
Ilta oli onnistunut, ja meidän porukka sai jatkokutsunkin! Konsulin luokse myöhemmin keväällä syömään HK:n blå -kastiketta.
Suuri osa tapaamistamme ihmisistä oli lähdössä pois Shanghaista parin viikon sisällä, joten emme tavanneet ketään uusia hengailukavereita. Onneksi oma lähtö ei ole vielä ajankohtainen. Jäljellä on puolitoista kuukautta, ja sekin tuntuu tosi lyhyeltä ajalta. Pikku hiljaa lähtö kuitenkin konkretisoituu: eteisessä on pahvilaatikko Suomeen lähetettäviä tavaroita varten, huomaan tekeväni listoja pakattavista tavaroista ja etsiväni halpaa lentoa seuraavalle etapillemme, Vietnamin Hanoihin.
Samalla yritän tolkuttaa itselleni, että nauttisin vielä jäljellä olevasta ajasta ilman liikoja suunnitelmia tulevasta.
Lauantaina suunnattiin kaupungin toiselle laidalle Nanhuin alueelle villieläinpuistoon (2 tuntia bussilla!). Shanghai Zoosta jäi vähän ikävä maku, joten halusimme nähdä vapaana olevia eläimiä. Puisto oli suurempi kuin eläintarha. Siellä oli kaksi aluetta: toisella käveltiin ja eläimet olivat häkeissä, ja toisella ajettiin bussilla, ja eläimet olivat vapaina suurilla alueilla. Oli kuuma päivä, 29 astetta, ja maleksittiin ympäri puistoa rauhalliseen tahtiin. Lopuksi käytiin katsomassa merileijonashowta.
Puistosta jäi vähän parempi mieli kuin eläintarhasta, vaikka ei tuokaan mikään malliesimerkki ollut. Alan suhtautua aika ristiriitaisesti koko eläintarhasysteemiin: Vaikka toisaalta eläintarhojen avulla ihmiset voivat oppia paljon eläimistä ja niiden tavoista, eivät ne ole onnellisia tarhoissa pikkupikku häkeissään.
Illaksi reipastuttiin ja lähdettiin porukalla teppanyaki-ravintolaan ja sieltä Muse -baariin. Kokkimme oli hauska mies, kotoisin Pekingistä ja joi kanssamme useammankin maljan sakea... söimme mainiota ruokaa vatsat täyteen: sushia, sashimia, ostereita, jättirapuja, hyvää lihaa, parsaa jne; sai syödä ja juoda niin paljon kuin jaksoi 14 e:lla.
Tänään kaupunki saa hengähtää helteen alta; tulee kunnolla vettä ja on mukavan viileää. Ollaan vietetty kaksin hiljaista sunnuntaita leffan ja pizzan merkeissä.
Ensi viikolla luvassa paljon touhua: keskiviikkona vieraita Suomesta, ja torstaina matkaamme isolla porukalla Keltaiselle vuorelle (Huangshan), joka on kuulemma Kiinan kuuluisin ja kaunein vuori.
Myös asunto oli mahtava, upeat näkymät Huangpu -joelle, suomalaista designia, valtavat ikkunat.. Meitä opiskelijoita oli paikalla noin 70. Meidän porukan pojat oli pukeutuneet komeasti, James Bond oli paikalla smokissaan kuten kuvasta näette..
Ilta oli onnistunut, ja meidän porukka sai jatkokutsunkin! Konsulin luokse myöhemmin keväällä syömään HK:n blå -kastiketta.
Suuri osa tapaamistamme ihmisistä oli lähdössä pois Shanghaista parin viikon sisällä, joten emme tavanneet ketään uusia hengailukavereita. Onneksi oma lähtö ei ole vielä ajankohtainen. Jäljellä on puolitoista kuukautta, ja sekin tuntuu tosi lyhyeltä ajalta. Pikku hiljaa lähtö kuitenkin konkretisoituu: eteisessä on pahvilaatikko Suomeen lähetettäviä tavaroita varten, huomaan tekeväni listoja pakattavista tavaroista ja etsiväni halpaa lentoa seuraavalle etapillemme, Vietnamin Hanoihin.
Samalla yritän tolkuttaa itselleni, että nauttisin vielä jäljellä olevasta ajasta ilman liikoja suunnitelmia tulevasta.
Lauantaina suunnattiin kaupungin toiselle laidalle Nanhuin alueelle villieläinpuistoon (2 tuntia bussilla!). Shanghai Zoosta jäi vähän ikävä maku, joten halusimme nähdä vapaana olevia eläimiä. Puisto oli suurempi kuin eläintarha. Siellä oli kaksi aluetta: toisella käveltiin ja eläimet olivat häkeissä, ja toisella ajettiin bussilla, ja eläimet olivat vapaina suurilla alueilla. Oli kuuma päivä, 29 astetta, ja maleksittiin ympäri puistoa rauhalliseen tahtiin. Lopuksi käytiin katsomassa merileijonashowta.
Puistosta jäi vähän parempi mieli kuin eläintarhasta, vaikka ei tuokaan mikään malliesimerkki ollut. Alan suhtautua aika ristiriitaisesti koko eläintarhasysteemiin: Vaikka toisaalta eläintarhojen avulla ihmiset voivat oppia paljon eläimistä ja niiden tavoista, eivät ne ole onnellisia tarhoissa pikkupikku häkeissään.Illaksi reipastuttiin ja lähdettiin porukalla teppanyaki-ravintolaan ja sieltä Muse -baariin. Kokkimme oli hauska mies, kotoisin Pekingistä ja joi kanssamme useammankin maljan sakea... söimme mainiota ruokaa vatsat täyteen: sushia, sashimia, ostereita, jättirapuja, hyvää lihaa, parsaa jne; sai syödä ja juoda niin paljon kuin jaksoi 14 e:lla.
Tänään kaupunki saa hengähtää helteen alta; tulee kunnolla vettä ja on mukavan viileää. Ollaan vietetty kaksin hiljaista sunnuntaita leffan ja pizzan merkeissä.
Ensi viikolla luvassa paljon touhua: keskiviikkona vieraita Suomesta, ja torstaina matkaamme isolla porukalla Keltaiselle vuorelle (Huangshan), joka on kuulemma Kiinan kuuluisin ja kaunein vuori.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
