Hevostelua Siem Reapissa ja eiku Malesiaan

Pikapaivitysta KL:sta.

Viimeinen paiva Kambodzassa oli taydellinen! Paatettiin skipata kokkikurssi ja vuokrata pyorat (vahan liikuntaa meille liikkumattomille). Mentiin kattomaan sita hevosfarmia (http://www.thehappyranch.com/). En tiennyt yhtaan mita odottaa, silla Kambodzassa nakee niin paljon kurjuutta, nalkaa nakevia ihmisia ja elaimia ja koyhyytta, etten oikein uskonut, etta elaimia voitaisiin kohdella hyvin. Tallille vieva tie ei oikeastaan ollut tie lainkaan, kuoppainen ja vaikea pyoraillakin.
Mutta todellisuus oli jotain aivan muuta. Tilaa piti pitkaan Yhdysvalloissa asunut kambodzalaismies, joka toivotti meidat lampimasti tervetulleiksi, kertoi tilastaan ja itsestaan, pyysi meita katselemaan paikkoja ja vasta sitten paattamaan haluaisimmeko ratsastaa. Tama 'grandpa' osoittautui mita parhaimmaksi seuramieheksi, jolla oli uskomattomia tarinoita kerrottavanaan. Talli oli puhdas, hevoset terveita, iloisia ja hyvin hoidettuja, niilla oli virikkeita ja niita kohdeltiin silminnahden hyvin. Tilalla oli toissa uusiseelantilainen tytto ja saksalainen nainen, joka antoi tunteja ja koulutti hevosia (ja oli kyparapakko!). Tilalla on noin 30 hevosta, suurin osa pienikokoista paikallista rotua.
Paatimme kaikista ennakkopaatoksista huolimatta menna tunnin maastoratsastukselle. Se oli mahtava kokemus: vain parin kilometrin paassa Siem Reapista paasee nakemaan 'oikeaa' kambodzaa hevosen selasta, laukata pehmeita hiekkateita ja pellonreunoja. Jaskakin tykkasi ;)!


Ratsastuksen jalkeen illalla omistaja ajelutti meita ensin ympari kaupunkia tuktukillaan (ja paikalliset katsoivat vahan pahasti, mies on pienimuotoinen julkkis Siem Reapissa, koska halla ei tosiaankaan ole rahasta pulaa ja se herattaa kateutta), etsi meille rahanvaihtopaikan (kaikki olivat kiinni vaalien vuoksi) ja lopulta vei takaisin ranchilleen. Han tarjosi meille possupihvit ja juotavaa, siina ilta meni hyvassa seurassa (lisaksi yhen kanadalaisen miehen ja thaimaalaisen tyton seurassa). Lopuksi han heitti meidat viela takaisin hostellilleen, huolimatta rahaa mistaan muusta paitsi ratsastuksesta!!
Jos kaytte Siem Reapissa, suosittelen ko. paikkaa ihan vaikka vaan retkikohteeksi, vaikka ette ratsastamassa kavisikaan.

Seuraavana aamuna lahdettiin tanne Kuala Lumpuriin ja nahtiin Katja ja Jaakko viimein!! Eka paiva oli kaupunki- ja pienimuotoinen shoppailupaiva. Taa paiva on mennyt multa vahan ohitse hotellihuoneessa potkotellen vatsaongelmien ja kuumeen takia, mutta muut kavi Batu Cavesilla ja Chinatownissa, jotka oli kuulemma hienoja ja kaymisen arvoisia paikkoja.

Huomenna lahdetaan taalta jatkamaan eteenpain, en tieda viela minne, mutta yritan taas paivittaa kun loydan koneen jostain. Taalla tuntuu nettikahvilat vahan kadonneet maan paalta, mutta yhteydet on hullun nopeita.

Angkor What?

Ei toimi kuvien lataus vielakaan, sorry vaan kaikille tasapuolisesti..

Mutta yritetaan silti kuvailla. Ollaan otettu aika rennosti taalla Siem Reapissa. Eilen parkkeerattiin ittemme laheisen hotellin uima-altaalle, joka oli melkein yksityinen, paitsi loppupaivasta saatiin seuraa.. loistavaa lojua palmun alla ja lueskella, toipua matkasta jne. Samalla valmistauduttiin henkisesti tan paivan koitokseen; lahdettiin Angkorin temppeleita katsomaan, ja auringonnousu piti tietenkin nahda. Onneksi se oli heraamisen arvoinen: taivas oli kirkas eika sadetta missaan. Buukattiin kadulta tuktuk-kuski, joka ajelutti meita iltapaivaan asti (pidempaan ei jaksettu) temppeleilla. Ehdittiin nahda jonkin verran, mutta on se alue vaan kasittamattoman suuri!

Paasymaksu 20 dollaria on suolainen, mutta toisaalta jos siita menee senttikin paikan yllapitoon, maksan sen mielihyvin. Osa temppeleista oli huollossa ja monet kaipasivat sita. Ehdottomasti vaikuttavin temppeli ei ollutkaan Angkor Wat, vaan Ta Prohm, jossa luonto tainnuttaa temppelia kovaa vauhtia (http://www.pbase.com/srijith/taprohm). Paikassa on kuvattu ainakin Tomb Raider ja olikohan myos Indiana Jones? Taydellinen ymparisto moiselle actionille. Lisaksi kierreltiin Angkor Thomin kaupungissa, Bayonissa, ja kaikkien nimia en edes muista.. uskomattoman kauniita ja vaikuttavia. Oli melko paljon muita turisteja, muttei mitenkaan hairitsevasti. High seasonina ei valttamatta kovin miellyttavaa tungeksia tuolla.

Iltapaivan kuumuus ja lyhyet younet ottivat hikisista lankkareista voiton, ja mentiin iltapaivaksi unille. Seuraavina paivina olis tarkoitus mm. pyorailla hevosfarmille, uida lisaa, ja menna kokkikurssille (saa nahda pysyyko soppakauha kadessa, ei olla laitettu ruokaa 7kk:n). Stay tuned.

"Save the children, save the world"

Paivat on menneet valuen jonnekin. Ollaan muka oltu taalla jo viis paivaa, vaikka tuntuu etta just saavuttiin. Keskipaivan kuumuudessa on hyva vetaytya terassin varjoon siemailemaan banana shakea, paattaa hiljalleen soisko thaimaalaista vai khmer-ruokaa tanaan.. ja lounaan jalkeen lukea vahan lisaa tai kavella vilkkailla kaduilla.
Iltaisin, kun viilenee vahan, hypataan tuktukin kyytiin ja ajetaan kaupungin laidalle orpokotiin. Loppuilta kuluu guesthousen 'olohuoneessa' juttelemassa muiden matkaajien kanssa elamasta (mm. tanaan tavattiin saanpieksema reissuruuna Rich, joka kay vain kaantymassa 'koti'maassaan Briteissa hakemassa rahaa ja karkaa takaisin maailmalle, ja eilen belgialainen Jan, jolta oli ryostetty koko omaisuus..)

Tanaan kavin sokeiden hierontapaikassa. Heilla on tietty loistava tuntoaisti, eli tunnin jalkahieronnan jalkeen jaksoi taas paremmin talsia polyisilla kaduilla.
Ollaan kayty katsomassa jotain nahtavyyksia, mutta enimmakseen otettu aika rennosti. Eilen kaveltiin kaupungin korkeimmalle kukkulalle (parisataa metria..) Wat Phnomille. Toissapaivana kaytiin Choeung Ekin Kuoleman kentilla, jossa Khmer Rouge teloitti kymmenia tuhansia ihmisia. Jaljella oli puita, kyltteja, monumentti taynna uhrien paakalloja, ja surullinen tunnelma. Sita tosin vahan hairitsi (niinkuin taalla aika monessa paikassa) kerjaavat lapset, jotka eivat jata rauhaan ja seuraavat joka paikkaan. Paivittain n. 20-30 ihmista kerjaa meilta rahaa, plus loput jotka kaupittelevat moto/tuktuk-kyytia, kirjoja, riippumattoja, postikortteja, vetta jne. Kerjalaisia on joka puolella.

Tanaan kaytiin viimeista kertaa orpokodissa ennen ku huomenna lahdetaan kohti Siem Reapia. Ollaan kayty siella nyt kolmena paivana ja joistakin lapsista on jo ehtiny tulla suosikkeja meille.. jaa kylla ikava kaikkia heita ja koko paikkaa! Kaikilla heilla on niin suuri sydan.. heille on iso juttu aina kun joku tulee kylaan, haluavat aina tarjota jotain, vaikka yritetaan kieltaytya, on heille tarkeaa etta saavat tarjota jotain.

Kambodzan vaalit lahestyvat. Joka paikassa taalla on vaalijulisteita ja autot megafonein varustettuna huutelee kansalaisia aanestamaan. Kuulemma kansalaiset eivat ole tyytyvaisia hallitukseen, koska se on hullun korruptoitunut ja kaikki valtion tyontekijat ajelee uusilla mersuilla ja lexuksilla, kun koyhat vaan koyhtyy entisestaan. Toisin sanoen vaikka turismi lisaantyy, sen tuoma raha ei nay kansalaisten elamassa millaan tavalla. Mutta ihmiset ovat peloissaan, eika kukaan oikein uskalla nousta vastarintaan. Vaalipaiva on ensi sunnuntaina, kun meidan pitais lahtea maasta.. toivottavasti onnistuu :)

Huomisaamuna siis Siem Reapiin.

Voices from S-21

On ollut niin vastakohtia taynna heti ensimmainen kokonainen paiva taalla Kambodzassa, etten oikein tieda mita sanoa. Yritetaan nyt kuitenkin.

Eilen otimme vaan rennosti ja keskityimme loytamaan majan + asettumaan taloksi. Loysimme tosi kivan ja edullisen guesthousen, jossa on superpuhtaat uudet huoneet ja iso olohuoneen tyylinen ruokailutila/katos alakerrassa. Siella pyorii uusia dvd-leffoja ja ruoka on halpaa, joten sinne on vaarallisen helppo jymahtaa..
Tana aamuna majapaikkamme tyontekija vei meidat kaymaan paikallisessa orpokodissa. Olimme kysyneet hanelta edellisena iltana mahdollisuutta tehda vapaaehtoistyota. Hostellimme olohuoneen seinalla oli paljon ilmoituksia vapaaehtoistyomahdollisuuksista, joten ei tarvinnut kuin kysya, ja heti loytyi hommaa.
Heti kun paasimme orpokodin ovelle (tai jos sita oveksi voi kutsua), lapset kiipesivat tervehtimaan meita, jotkut syliin, jotkut halasivat, kaikki halusivat valitonta huomiota. Kyseisessa paikassa asui 30 lasta, aivan vauvasta 15-vuotiaisiin. Luimme lasten kanssa englanninkirjaa, leikimme, pidimme sylissa, letitin yhden tyton hiukset ja juttelimme paljon. He puhuivat hyvin perusenglantia. Kaikki kaipasivat kosketusta ja huomiota, mutta kukaan heista ei ollut silmiinpistavan laiha tai huonokuntoinen. Tilaa heilla ei ollut paljon. Pari tuntia oltuamme lapset lahtivat kouluun lahistolle. Olemme menossa huomenna uudestaan, tarkoitus olisi kayda useampana paivana ja opettaa englantia/tehda muita juttuja. Jos voin taalla ollessani tehda jotain hyvaa sen ohella etta kayn perus turistinahtavyyksissa ja lomailen, teen sen mielellani.

Orpokodista lahdettyamme menimme taysin toisenlaiseen ymparistoonTuol Slengiin (katsokaa taalta: http://www.tuolsleng.com/), joka toimi punakhmerien "salaisena"vankilana ja kidutuslaitoksena heidan ja Pol Potin terrorisoidessa Kambodzaa. Rakennus oli aiemmin koulu, mutta he muuttivat luokkahuoneet pikkuisiksi selleiksi, joihin ihmiset lukittiin mita ihmeellisemmista syista. Paikka on kokemisen arvoinen, mutta aika karmiva. Uskomaton todiste siita, kuinka kasittamattoman pahoihin tekoihin ihminen kykenee. Nyt naytilla oli paljon valokuvia, kidutusvalineita, haastatteluja (seka uhrien etta kiduttajien), paakalloja ja tietenkin sellit, joiden katoissa on veritahroja. Ja kaikesta tasta ei ole edes montaakymmenta vuotta.

Kaikesta kokemastaan huolimatta paikalliset ovat iloisia ja hymyilevat varauksetta. Hintataso on hitusen kalliimpi kuin Vietnamissa, ja tinkiminen ei niin raadollista.. Yksi tuktuk-kuski suuttui meille verisesti kun muka maksettiin liian vahan, mita ei tosiaankaan tehty. Phnom Penh ei ole kovin jalankulkijaystavallinen kaupunki, mista johtuen noita moto- ja tuktuk-kuskien palveluja on pakko hyodyntaa.

Ensitunnelmat on siis aika ristiriitaisia.. kurjuutta ja loistoa nakee koko ajan ymparillaan. Majapaikkamme lahella on kuninkaan palatsi, ja viereisella kujalla kerjalainen ilman jalkoja anelee rahaa. Hyvinsyoneen hyvinvointivaltiossa kasvaneen lankkarin lienee hyva nahda tallainenkin puoli elamasta.