Voices from S-21

On ollut niin vastakohtia taynna heti ensimmainen kokonainen paiva taalla Kambodzassa, etten oikein tieda mita sanoa. Yritetaan nyt kuitenkin.

Eilen otimme vaan rennosti ja keskityimme loytamaan majan + asettumaan taloksi. Loysimme tosi kivan ja edullisen guesthousen, jossa on superpuhtaat uudet huoneet ja iso olohuoneen tyylinen ruokailutila/katos alakerrassa. Siella pyorii uusia dvd-leffoja ja ruoka on halpaa, joten sinne on vaarallisen helppo jymahtaa..
Tana aamuna majapaikkamme tyontekija vei meidat kaymaan paikallisessa orpokodissa. Olimme kysyneet hanelta edellisena iltana mahdollisuutta tehda vapaaehtoistyota. Hostellimme olohuoneen seinalla oli paljon ilmoituksia vapaaehtoistyomahdollisuuksista, joten ei tarvinnut kuin kysya, ja heti loytyi hommaa.
Heti kun paasimme orpokodin ovelle (tai jos sita oveksi voi kutsua), lapset kiipesivat tervehtimaan meita, jotkut syliin, jotkut halasivat, kaikki halusivat valitonta huomiota. Kyseisessa paikassa asui 30 lasta, aivan vauvasta 15-vuotiaisiin. Luimme lasten kanssa englanninkirjaa, leikimme, pidimme sylissa, letitin yhden tyton hiukset ja juttelimme paljon. He puhuivat hyvin perusenglantia. Kaikki kaipasivat kosketusta ja huomiota, mutta kukaan heista ei ollut silmiinpistavan laiha tai huonokuntoinen. Tilaa heilla ei ollut paljon. Pari tuntia oltuamme lapset lahtivat kouluun lahistolle. Olemme menossa huomenna uudestaan, tarkoitus olisi kayda useampana paivana ja opettaa englantia/tehda muita juttuja. Jos voin taalla ollessani tehda jotain hyvaa sen ohella etta kayn perus turistinahtavyyksissa ja lomailen, teen sen mielellani.

Orpokodista lahdettyamme menimme taysin toisenlaiseen ymparistoonTuol Slengiin (katsokaa taalta: http://www.tuolsleng.com/), joka toimi punakhmerien "salaisena"vankilana ja kidutuslaitoksena heidan ja Pol Potin terrorisoidessa Kambodzaa. Rakennus oli aiemmin koulu, mutta he muuttivat luokkahuoneet pikkuisiksi selleiksi, joihin ihmiset lukittiin mita ihmeellisemmista syista. Paikka on kokemisen arvoinen, mutta aika karmiva. Uskomaton todiste siita, kuinka kasittamattoman pahoihin tekoihin ihminen kykenee. Nyt naytilla oli paljon valokuvia, kidutusvalineita, haastatteluja (seka uhrien etta kiduttajien), paakalloja ja tietenkin sellit, joiden katoissa on veritahroja. Ja kaikesta tasta ei ole edes montaakymmenta vuotta.

Kaikesta kokemastaan huolimatta paikalliset ovat iloisia ja hymyilevat varauksetta. Hintataso on hitusen kalliimpi kuin Vietnamissa, ja tinkiminen ei niin raadollista.. Yksi tuktuk-kuski suuttui meille verisesti kun muka maksettiin liian vahan, mita ei tosiaankaan tehty. Phnom Penh ei ole kovin jalankulkijaystavallinen kaupunki, mista johtuen noita moto- ja tuktuk-kuskien palveluja on pakko hyodyntaa.

Ensitunnelmat on siis aika ristiriitaisia.. kurjuutta ja loistoa nakee koko ajan ymparillaan. Majapaikkamme lahella on kuninkaan palatsi, ja viereisella kujalla kerjalainen ilman jalkoja anelee rahaa. Hyvinsyoneen hyvinvointivaltiossa kasvaneen lankkarin lienee hyva nahda tallainenkin puoli elamasta.