Huristelua ja paristelya

Tanaan aamulla meita onnisti, eika sadellut. Paineltiin vuokraamaan skootteri paivaksi (5e) ja lahdettiin hankkimaan aamiaista.


Siina kun nautiskeltiin rauhassa hedelmia ja tuoretta leipaa, huomattiin etta kyllapas joku lahti meidan ajokin nakoisella skootterilla pihasta. Taalla on paljon samannakoisia skoottereita joten ei ajateltu asiaa sen enempaa. Syonnin jalkeen kuitenkin havaittiin totuus: joku turistilikka oli ihmeen kaupalla haipynyt meidan skootterilla ja jattanyt omansa meille. Meidan avain ei kuitenkaan kaynyt hanen pyoraansa, joten piti menna noyrana selittaan vuokraamoon etta lahti ajokki alta. Onneksi niita vaan nauratti (se turistilikan skootteri oli kans vuokrattu heilta) ja antoivat meille uuden pyoran.

Oli mahtavaa ajella upeissa maisemissa vuoristoisia sademetsia ihaillen ja pysahtyen valilla rannalle tai turistikohteita ihmettelemaan. Kaytiin Kuahin kaupungissa ostamassa lauttaliput huomiseen Thaimaan-lauttaan. Poliisiki pysaytti meidat kerran, mutta ku kuuli etta ollaan Suomesta, han toivotti vaan hyvaa matkaa :) hieno kotimaa meilla.

Talla kertaa Jaska sai olla kuskina koko paivan. Ma kokeilin ajaa, mutta en pystyny keskittymaan seka vasemmanpuoleiseen liikenteeseen etta skootteriin jollaista en oo koskaan ajanu. Joten sain vaan nauttia maisemista!

Talla kertaa kuvien latauskin toimii, joten laitoin teille erikoisannoksen Malesia-kuvia:

Jaakot herkuttelemassa durianilla.. Durian on Malesian kansallishedelma, joka haisee jarkyttavan kayneelta ja pilaantuneelta. Voitte ehka itse kuvitella maun.

Alakuvassa neidot kenkalaatikkorappanan vieressa vuorelle menossa (tai tulossa). Vikassa kuvassa ollaan veneajelulla mangrovemetsassa.

Langkawi

Langkawilla on nyt kaannetty kylkea, syoty ja juotu ja shoppailtu minimaalisesti. Taalla tosin voi tehda paljon enemmankin..
Malesialaiset ovat ymmartaneet, miten paljon turismilla voi tehda rahaa. He tekevat sen onneksi melko tyylikkaasti (toistaiseksi).
Langkawi on pullollaan turisteja varten rakennettuja ihmettelykohteita ja palveluja. On kylpyloita krokotiilipuistoa golfkenttaa ratsastusta norsuretkia kalliokiipeilya kajakointia kaarmepuistoa nakoalavuoria, you name it. Naita ei ole viela hairitsevan paljon, vaan taalla voi viettaa kohtuuyksityista rantalomaa ylellisissa resorteissa, joiden hinta ei ainakaan nain low seasonina paata huimaa. Poissa on kuitenkin pikkukylien eksotiikka, eika toivoakaan etta oltais kylan nahtavyys ainoina lankkareina..

Liikkumiseen taalla tarvii jonkin kulkupelin. Taksit on yllattavan kalliita, joten ollaan liikuttu kenkalaatikoksi ristitylla vuokra-autolla (10e paiva) ja jalan. Tarkoitus on viela paristella skootterilla. Talla hetkella tosin saiden jumalat ei suosi meita, vaan kaataa vetta meidan niskaan. Jos tammoinen meininki jatkuu meidan jaljella olevat pari paivaa, jaa skootteriajelut varmaan valiin ja yritetaan keksia jotain muuta.

Kaytiin yhden paivan reissulla mangrove-metsassa. Ajettiin veneella metsan keskella joessa, nahtiin paljon trooppisia lintuja (ja varaaneja ja kaarmeita) ja merikotkia. Lisaksi vierailtiin lepakkoluolassa ja syotiin mangrovemetsan keskella ravintolassa. Itse retki oli pienoinen pettymys eika hintansa vaarti, mutta eipa noista voi koskaan etukateen tietaa mita saa.
Tanaan meidan armaat matkakumppanit lahtivat takaisin kohti Kuala Lumpurin syketta, ja me jaadaan viela pariksi paivaksi tanne ennen kuin lahdetaan Thaimaata kohti.

Roadtrip

Nyt kirjoittelen Penangin Georgetownista! Meidan pienoinen roadtrip on paattynyt kestettyaan nelja paivaa. Palautettiin uskollinen Proton Wira (joka jatti lahtemattoman jaljen Jaakkojen sydamiin) lentokentalle ja jalkauduttiin taas julkisten armoille.

Ollaan tosi tyytyvaisia roadtrippiin. Alkuhermoilun (ne ajaa ihan vaaralla puolella tieta!) ja totuttelun jalkeen ajo sujui hyvin, tiet oli hyvassa kunnossa ja kyltitkin melko selkeita. Jaakot ajoi, ja me naiset luettiin takapenkilla karttaa, mika osoittautui hyvaksi tyonjaoksi. Paatettiin ajaa lansirannikkoa pohjoiseen kohti Penangia, mista paasee hyvin lautalla meidan final destinationiin Langkawille.

Ekana paivana ajettiin Kuala Lumpurin lentokentalta (ei onneksi kaupungista) Selangorin provinssiin pohjoiseen, Kuala Selangorin pikkupikku-kylaan. Siella oli hieno majakka ja luonnonpuisto, seka paljon nalkaisia apinoita. Luonto oli lahinna palmuviljelmaa ja maasto tasaista. Tietyot aiheutti pari harhaanajelua ja harmaita hiuksia, mutta lopulta paastiin onneksi oikealle tielle.

Toisena paivana ajettiin pari-kolme tuntia Lumutin kylaan, josta paasi pikkuiselle Pulau Pangkorin saarelle. Kaytiin saarella uimassa ja maastopyorailemassa, mutta yovyttiin Lumutissa halvassa guesthousessa. Aamulla viidelta selvisi miksi se oli niin halpa: moskeija vieressa heratteli rukoilemaan. Seuraava paiva vei meidat vahan sisamaahan Taipingin kylaan Ipohin lahelle, jossa oli joku suuri muslimien karkelo menossa. Kaikki hotellit oli taynna, mutta onnistuttiin saamaan kuitenki hyva huone. Kaytiin myos yosafarilla elaintarhassa, ja oli kieltamatta makeen nakoista kun elaimet oli kerranki aktiivisimmillaan!

Tana aamuna ajettiin viimein tanne Penangille ja Georgetowniin. Taalta loytyy helposti budjettimajoitusta, nettikahviloita, matkatoimistot, halvat ravintolat, baarejakin (mita KL:ssa piti vahan haeskella). Kivantuntuinen ja rento paikka. Mutta ei me kauaa taalla ehdita vanheta, kun huomisaamuna suunnataan jo Langkawille lautalla.
Autolla ajelua Malesiassa ei siis suotta kannata pelata. Isoihin kaupunkeihin kuten Kuala Lumpuriin en suosittele ajamaan, mutta muuten se on melko iisia kun siihen tottuu. Myos bensa on puoli-ilmaista, saatiin tankki tayteen 12 eurolla. Myoskaan autonvuokraus ei ollut kallis, 100e vakuutuksineen, ja se saatiin jaettua 4 hengen kesken. Tarvitaan hyva kartta (ja kartanlukija) eika turhan kunnianhimoisia paivamatkoja.

Reissaaminen taalla on melko helppoa ja edullista. Joskin meille taa tuntuu kalliilta kun tultiin sikahalvoista Vietnamista ja Kambodzasta. Mieli tekis kayda Cameron-ylangolla, Perhentian-saarilla ja Tioman-saarella, seka tietty Borneolla, mutta jotain taytyy jattaa seuraavaan kertaan.

Ei sita tieda mita kujeita tassa viela keksitaan, mutta Langkawilta mennaan luultavasti Thaimaahan joskus ensi viikon lopulla. Saa nahda. Siella on tarkoitus on parkkeerata itsemme edulliseen resorttiin ja nauttia elamasta. Ehka myos kirjoittaa blogia.

Hevostelua Siem Reapissa ja eiku Malesiaan

Pikapaivitysta KL:sta.

Viimeinen paiva Kambodzassa oli taydellinen! Paatettiin skipata kokkikurssi ja vuokrata pyorat (vahan liikuntaa meille liikkumattomille). Mentiin kattomaan sita hevosfarmia (http://www.thehappyranch.com/). En tiennyt yhtaan mita odottaa, silla Kambodzassa nakee niin paljon kurjuutta, nalkaa nakevia ihmisia ja elaimia ja koyhyytta, etten oikein uskonut, etta elaimia voitaisiin kohdella hyvin. Tallille vieva tie ei oikeastaan ollut tie lainkaan, kuoppainen ja vaikea pyoraillakin.
Mutta todellisuus oli jotain aivan muuta. Tilaa piti pitkaan Yhdysvalloissa asunut kambodzalaismies, joka toivotti meidat lampimasti tervetulleiksi, kertoi tilastaan ja itsestaan, pyysi meita katselemaan paikkoja ja vasta sitten paattamaan haluaisimmeko ratsastaa. Tama 'grandpa' osoittautui mita parhaimmaksi seuramieheksi, jolla oli uskomattomia tarinoita kerrottavanaan. Talli oli puhdas, hevoset terveita, iloisia ja hyvin hoidettuja, niilla oli virikkeita ja niita kohdeltiin silminnahden hyvin. Tilalla oli toissa uusiseelantilainen tytto ja saksalainen nainen, joka antoi tunteja ja koulutti hevosia (ja oli kyparapakko!). Tilalla on noin 30 hevosta, suurin osa pienikokoista paikallista rotua.
Paatimme kaikista ennakkopaatoksista huolimatta menna tunnin maastoratsastukselle. Se oli mahtava kokemus: vain parin kilometrin paassa Siem Reapista paasee nakemaan 'oikeaa' kambodzaa hevosen selasta, laukata pehmeita hiekkateita ja pellonreunoja. Jaskakin tykkasi ;)!


Ratsastuksen jalkeen illalla omistaja ajelutti meita ensin ympari kaupunkia tuktukillaan (ja paikalliset katsoivat vahan pahasti, mies on pienimuotoinen julkkis Siem Reapissa, koska halla ei tosiaankaan ole rahasta pulaa ja se herattaa kateutta), etsi meille rahanvaihtopaikan (kaikki olivat kiinni vaalien vuoksi) ja lopulta vei takaisin ranchilleen. Han tarjosi meille possupihvit ja juotavaa, siina ilta meni hyvassa seurassa (lisaksi yhen kanadalaisen miehen ja thaimaalaisen tyton seurassa). Lopuksi han heitti meidat viela takaisin hostellilleen, huolimatta rahaa mistaan muusta paitsi ratsastuksesta!!
Jos kaytte Siem Reapissa, suosittelen ko. paikkaa ihan vaikka vaan retkikohteeksi, vaikka ette ratsastamassa kavisikaan.

Seuraavana aamuna lahdettiin tanne Kuala Lumpuriin ja nahtiin Katja ja Jaakko viimein!! Eka paiva oli kaupunki- ja pienimuotoinen shoppailupaiva. Taa paiva on mennyt multa vahan ohitse hotellihuoneessa potkotellen vatsaongelmien ja kuumeen takia, mutta muut kavi Batu Cavesilla ja Chinatownissa, jotka oli kuulemma hienoja ja kaymisen arvoisia paikkoja.

Huomenna lahdetaan taalta jatkamaan eteenpain, en tieda viela minne, mutta yritan taas paivittaa kun loydan koneen jostain. Taalla tuntuu nettikahvilat vahan kadonneet maan paalta, mutta yhteydet on hullun nopeita.