Ei järise

Tiedoksi kaikille huolestuneille: kaikki on kunnossa täällä Shanghaissa. Emme havainneet järistystä millään tavalla, itse asiassa luimme siitä vasta uutisista.

Ollaan kuin ihmeen kaupalla vältytty aika monelta sattumukselta. Jos tämänpäiväinen maanjäristys olisi sattunut lauantaina, olisimme todennäköisesti vaikutusalueella, koska oltiin silloin vielä Xi'anissa aika lähellä Chengdua. Vain pari päivää Pekingin-junamatkamme jälkeen sattui paha junaonnettomuus läheisellä rataosuudella. Hong Kongissa tapahtui siellä ollessamme paha bussionnettomuus (en ihmettele; meidänkin bussikuski kaahasi kuin hullu).

Maailmalla aina sattuu ja tapahtuu. Kaikeksi onneksi ollaan vältytty pahemmilta luonnonmullistuksilta (Shanghain tammikuinen lumimyrsky oli riittävä kokemus), mutta paljon on vielä edessä. Kirjoittelin juuri tärkeitä puhelinnumeroita (mm. Suomen edustustojen yhteystiedot ym.) Kaakkois-Aasian reissuamme varten. Kaikeksi onneksi meillä on pelkkää hyvää sanottavaa Shanghain konsulaatista: mainioita tyyppejä!

Suomen konsulaatti järjestää keskiviikkona opiskelijaillan kaikille Shanghaissa asuville suomalaisille opiskelijoille. Sitä odotellaan innolla... ja toivotaan saavamme jotain Suomi-henkistä sapuskaa ;). Täällä kovasti seuraillaan myös lätkän MM-kisoja; kansallistunto aina kovasti kasvaa ulkomailla.
Shanghaissa suomalaisia on yllättävän paljon; heidät on helppo tunnistaa kadulla ja markkinoilla paitsi aksentista, myös pukeutumisesta ja käytöksestä. Ei siis pahaa sanottavaa, mutta tunnistan silti. Tänään bongasin kangasmarkkinoilta suomalaisia.. kävimme teettämässä kumpikin pitkät villakangastakit (40e), Jaskalle frakki (65e) ja mulle jakkupuku (takki, housut, hame yht 37e).

Huomenna juhlimme 2-vuotispäiväämme :)

Xi'anXi'an

Reissaus on hetkeksi aikaa ohitse ja matkaajat jälleen onnellisesti Shanghaissa.

Xi'an on ollut useiden dynastioiden ajan pääkaupunkina, ja siellä on paaaaljon vanhaa ja vieläkin vanhempaa nähtävää. Ehdottomasti vaikuttavin oli tietenkin lähes 8000-päinen terrakottasotilaiden armeija.

En edes tiennyt, että vasta 1970-luvun puolivälissä armeijan löysi sattumalta vanha maanviljelijä. Sotilaat vartioivat keisarin hautaa, ja kaivaukset paikalla jatkuvat edelleen. Kukaan ei tiedä vielä, paljonko sotilaita on yhteensä. Ongelmana on, että kun uusi kuoppa (nyt niitä on 3 erikokoista) löytyy, sotilaiden ja hevosten koristeelliset värit häviävät nopeasti joutuessaan kosketuksiin ilman kanssa (kuvissa olevat ovat harmaita, kuten näette). Siksi arkeologien työ paikalla on hyvin hidasta. Jännää kuitenkin ajatella, että parinkymmenen vuoden päästä paikka voi olla vieläkin vaikuttavampi.



Terrakotta-armeijan lisäksi näimme neoliittiselta ajalta (6000 eKr.) peräisin olevan wanhan kylän (jäännökset) sekä kuumia lähteitä, joissa kävimme rentouttamassa kävelystä uupuneita jalkojamme (ja ajeltiin sähköautolla ympäri alueen puutarhoja).

Xi'anissa ei ole kovin paljoa ulkomaalaisia (Shanghaihin verrattuna), joten tuijottelu, osoittelu ja naureskelu päin naamaa tuntui oudolta pitkästä aikaa. Taksia oli jälleen vaikea saada, koimme nyrpistelyä jopa hotellissa. Tuli siis vahvasti Peking mieleen sen osalta, ettemme tunteneet itseämme tervetulleiksi. Ravintolaillallisella nostimme metelin, kun puoliakaan haluamistamme ruoista ei ollut, ne tuotiin väärässä järjestyksessä ja osa puuttui kokonaan. Tappelun jälkeen lähdimme pois ja maksoimme vain juomat ja osan alkuruoista... ei siis kannata mennä ravintolaan, joka on tyhjä mennessäsi sinne.

Viimeisenä päivänä huonot kokemukset tuntuivat kasaantuvan, kun Moenieshin laukku varastettiin ostoskeskuksen pelihallissa muutama tunti ennen kuin piti lähteä lentokentälle. Sinne menivät passi, iPod, Nintendo DS, kännykkä... eikun poliisiasemalle selvittelemään, niin miellyttävää kun se Kiinassa onkin. Kaikeksi onneksi hän pääsi paluukoneeseen poliisiasemalta saamaansa passin katoamisilmoitusta näyttämällä.
Myös Wing Yun kännykkä hävisi, mutta hänellä se tipahti taskusta..

Toisin sanoen siis Xi'aniin kannattaa mennä jo pelkän terrakotta-armeijan (ja kuumien lähteiden!) vuoksi, mutta muuten se ei ole miellyttävä tai turistiystävällinen kaupunki.

Tänään palkitsimme itsemme Sasha's:n brunssilla. Aurinko paistaa!

Hyvää äitienpäivää maailman parhaalle äidilleni <3! Paljon halauksia!

Reissuvalmisteluja

Matkaajien ajatukset lipuvat pikku hiljaa jälleen kohti uutta määränpäätä. Kohteena on Xi'an, tuo ikuinen kaupunki (joka on yksi lukuisista Kiinan vanhoista pääkaupungeista). Sitä ennen piti kuitenkin hoitaa kuljetus kyseiseen paikkaan. Koska ollaan Kiinassa, mikään ei mene niin kuin suunnittelet.

(kuvassa matkatoimiston likkoja, jotka kiireisinä rupattelivat keskenään)

Koska olemme köyhiä opiskelijoita, halusimme junailla paikan päälle. Matka kestää miellyttävät 13 tuntia. MUTTA junassapa ei ole sänkyjä, ainoastaan kana sylissä -luokka ja kovat penkit (ja hintakin lähes 100e edestakaisin!). Köyhillä opiskelijoillakin on kipurajansa, joten yön viettäminen kovalla penkillä ei houkutellut. Löysimme halvat lennot, mutta parin tunnin sisällä niiden hinta oli tuplaantunut. Vaikutti siltä, että Ikuinen Kaupunki ei halunnut meitä vieraikseen. Kaiken lisäksi kenelläkään kuudesta köyhästä opiskelijasta ei ollut riittävästi luottoa kortillaan, jotta olisimme voineet ostaa liput netistä.

Käteistä sen sijaan piisasi, joten marssimme lippuja myyvään toimistoon. Englanninkielisen yhtiön toimistossa kukaan ei tietenkään puhu englantia, joten ystävällinen virkailija ojensi meille puhelimen, jotta voimme soittaa lipputoimiston varauspalveluun (ikään kuin sitä ei voisi tehdä kotona). Hirmuisen sähläyksen ja tunnin odotuksen jälkeen onnistumme tulostamaan liput JA maksamaan ne käteisellä.

(viimein saatiin rahat tiskiin! Jenny, minä ja Jennyn poikaystävä Aron)

Loppu on onnellinen: Xi'an kutsuu sittenkin huomenna! Lämmintä on mukavat 30 astetta ja seura hyvää. Tarinaa terrakotta-armeijasta (ja varmasti muustakin) luvassa sunnuntaina!

I <3 HK

Rinkat on taas raahattu Shanghain maaperälle. Tällä kertaa reissusta jäi erittäin hyvä fiilis. Hong Kong tarjosi juurikin kaivattua vaihtelua Kiinan mantereen meininkiin. Muutos oli suorastaan hätkähdyttävä: Yhtäkkiä ihmiset puhuivat englantia, vessoissa oli paperia ja ne olivat siistejä, ravintolasta sai light-kokista ja kaupoista kevyttuotteita, luotin liikennevaloihin, kadut olivat siistejä, selkeät opasteet kaikkialle, the list goes on and on..

(kuvassa Avenue of Starsilla ihailemassa Hong Kongin valoja)

Honkkari yhdistää mielestäni hyvin sekä Kiinan että länsimaiden hyvät puolet: kaikkea on saatavilla, luontoa ei ole raiskattu pahemmin, hinnat suht edulliset jne (jos tietää minne menee eikä aja taksilla). Majoituimme Kowloonin puolelle yhteen Nathan Roadin lukemattomista budjettihostelleista, USA Hostelliin. Hinta-laatusuhde oli mainio, 17e/yö, puhtaat pyyhkeet joka päivä, huoneessa oli ikkuna ja tuli kuumaa vettä. Myös sijainti oli todella hyvä, jos ei lasketa epämukavan suurta mustien ja kaiken maalaisten tuijottavien miesten määrää hostellin sisäänkäynnillä. Onneksi ei tarvinnut liikkua yksin.

(kuvassa Jaska meidän kompaktin kokoisessa huoneessa)

Säät suosivat meitä, mitä nyt yhtenä päivänä satoi aamupäivästä. Pilvistä oli melkein joka päivä, mutta siitä huolimatta onnistui blondi Suomi-neito käräyttämään nahkansa :( . Vapun kunniaksi lämpötila pyöri 27 asteen tienoilla ja ilmankosteus trooppiset 90%.

(kuvassa Jaska Lammalla)

Kävimme tietenkin Victoria Peakilla ihailemassa näköaloja, ja reippailimme siellä metsissä useamman tunnin. Ylitsevuotava reippailu jatkui seuraavana päivänä viereisellä Lamman pikkusaarella, jossa talsimme tunteja mahtavissa maisemissa ihanissa metsissä ja söimme hyvää seafoodia (apua, mikä se on suomeksi? nyt hävettää).

(Victoria Peakin maisemia)

Teimme myös päivän visiitin Macaolle. Paitsi iiisoja hotelleja ja kasinoita, se oli viehättävä yhdistelmä eurooppalaista rakennustyyliä (pikkuisia kiemurtelevia kujia, aukioita suihkulähteineen, siesta!) ja kiinalaisia vaikutteita (paaaljon henkilökuntaa, ja ööh, olympiasoihtu).

(tauolla Lammalla)

Olympiasoihtu tosiaan seurasi meitä joka paikkaan... Ensin Hong Kongissa kun yritimme päästä satamaan, jouduimme keskelle hurraavaa "Zhongguo! Zhongguo!" (Kiina, Kiina) -väkijoukkoa. Flipflopit jalassa siinä tuli pikku paniikki; paljon pahempaa kuin Shanghain metro ruuhka-aikaan! Macaolla meininki oli rauhallisempaa ja onnistuimme jopa näkemään soihdun melko läheltä.

(Kirkon raunioilta avautuva näkymä Macaolla.. taustalla kasinoita)

(siellä se soihtu menee!)

Lisäksi tuli shoppailtua hieman, mm. uusi kamera ja joitakin rättejä. Käytiin myös pitkästä aikaa leffassa (The Other Boleyn Girl), kun kerran oli harvinainen tilaisuus nähdä "uusi" elokuva valkokankaalta. Kotona Shanghaissa uudet leffat katsotaan aina kadulta ostetulta dvd:ltä.

(St. Paulin kirkon jäännökset Macaolla ja voittajafiilis)

Paluulentomme oli (kuten menolentokin) yli tunnin myöhässä eikä kiinalaiseen tapaan lentoyhtiö vaivautunut pahoittelemaan tai kertomaan syytä, puhumattakaan kompensaatiosta. Onneksi päästiin viimein takaisin Shanghaihin.

Huomenna pakko päästä pedikyyriin (meidän molempien), niin hajalla on matkaajien jalat tällä hetkellä.

Beijing and back again, home sweet home.

Jälleen turvallisesti Shanghaissa, jee! Beijing on nyt koettu riittävän laajasti, eikä sinne tarvitse välttämättä enää palata. Saldona monta sataa kuvaa, upeita kokemuksia, nolla matkamuistokrääsää, kaksi väärää satasen seteliä ja hieman ärsyyntynyt olo.

Junamatka oli tosi onnistunut valinta: sängyt suht pehmeät, puhtaat lakanat, rauhallista... hytti oli vähän pienempi kuin perus ruotsinlaivan C-hytti, mutta mitä sitä nukkumiseen kummempaa kaipaakaan. Junasta löytyi pesutilat ja jopa toimivat vessat. Hintaakin tuli vain n. 50e. Suosittelen.
Aamulla päästiin enemmän tai vähemmän reippaina hotellille (Beijing ShaTan Hotel), joka osoittautui nimestään huolimatta hyväksi! Halpa (39e/yö/huone) ja siisti, aamupala sisältyi hintaan, hyvä sijainti Kielletyn kaupungin takanurkalla. Älkää tosin kuvitelko saavanne moista hintaa olympialaisten aikaan (200e).

Kävimme Kielletyssä kaupungissa ja Taivaan temppelissä.Tuli käveltyä todella paljon; varsinkin Kielletyssä kaupungissa tuntui, etteivät Pyhät Portit ja Taivaalliset Huoneet lopu ikinä. Tietysti keisari tarvitsi tilaa ympärilleen. Bell Museum oli todella vaikuttava. Illalla yritettiin päästä katsomaan Tian'anmenin aukiolle kun sotilaat auringon laskiessa laskevat lipun, mutta ei onnistunut. Olemme Shanghaissa tottuneet siihen, että taksin saa viidessä minuutissa, mutta Beijingissä siihen ei riittänyt 40 minuuttia. Päästyämme viimein aukiolle, sotilaat ajoivat meidät pois, koska aukio suljettiin. He ajelivat ympäri aukiota huutaen megafoniin, että menkää pois.

Lauantaina vuokrasimme tutun taksikuskin kautta minibussin kuljettajineen. Mr Li vei meidät muurille ja Ming-haudoille. Menimme Mutianyu:n (osa muuria), mikä oli hyvä valinta: ei liikaa porukkaa, mutta mahtavat maisemat ja kelkkarata alas! Vaikka olin käynyt muurilla yli 10 vuotta sitten, oli se taas yhtä vaikuttava... Ming-haudat olivat sen sijaan pettymys, ei mitään nähtävää.
Sunnuntaina menimme vielä Kesäpalatsiin, vaikka jalat olivat turtana muurilla kiipeämisestä. Kannatti mennä maisemien puolesta... kyllä keisarin kelpasi. Vuokrasimme 6 hengen polkuveneen ja ajelimme ympäri Kunming -järveä. Aurinko paistoi ja ihmiset olivat ystävällisiä.

Huono maku jäi sen sijaan paluumatkasta. Otimme Kesäpalatsista hotellille pimeän taksin (oma vika), jonka viritetty mittari näytti hotellille saapuessa (kiertelyn jälkeen) 13e (normaalisti 7e). Maksun jälkeen huomattiin vielä kaiken lisäksi, että takaisin saamamme setelit (20e) olivat väärennettyjä.

Kaiken kaikkiaan kaupungista jäi sellainen olo, ettemme olleet tervetulleita ja ettei ulkomaalaisista pidetä. Koko ajan yritettiin viilata linssiin. Taksin saaminen oli todella vaikeaa, sillä taksit eivät saa pysähtyä isompien teiden varsilla ja poliiseja on joka paikassa. Pienemmillä teillä taas ei takseja ole niin paljoa. Liikenne on paljon tukkoisempaa kuin Shanghaissa, ja tuntuu että vietimme paljon turhaa aikaa taksissa istuen. En voi ymmärtää, miten kaupunki aikoo selvitä olympialaisista. Meidän taksikuskeista yksi puhui pari sanaa englantia, loput eivät ymmärtäneet mitään... Harmittaa Kiinan puolesta, kun nyt olisi näytön paikka, mutta kohtaamamme ihmiset eivät ymmärrä, että hekin voivat hyötyä siitä että olisivat ystävällisiä turisteille. Suuri osa kisaturisteista näkee vain Beijingin, mikä on todella sääli. Kaikki kulttuuriperintö Beijingissä on mahtavaa ja ainutlaatuista, mutta ihmiset tekevät kokemuksesta ikävän.

Toisin sanoen ollaan todella iloisia paluusta Shanghaihin. Tänään aamulla teki mieli halata tutun dumpling-ravintolamme omistajaa, kun näin hänet koulumatkalla. Vapaita takseja oli paljon tarjolla, ja ihmiset hymyilivät ja heiluttelivat "Hellooooo!" kun ajoivat skootterilla ohitseni. Tuntuu hyvältä olla taas kotona.

...Mutta ei sitä kauaa kestä! Parhaillaan on menossa huima pyykki/siivous/pakkaaminen/purkaminen -show, koska keskiviikkona suuntaamme kohti uusia seikkailuja!
Hong Kong, here we come!

Ni shi bu shi faguo ren? Are you french?

Maailmalta kuuluu edelleen lisää uutisia Kiinassa tapahtuneista turisteihin kohdistuneista väkivaltaisuuksista ja erilaisista yhteenotoista. Täällä sellaisesta ei (tietenkään) ole lehdissä tai missään muuallakaan mitään mainintaa. Jaska sanoi, että hänestä tuntuu kuin ihmiset katsoisivat pahasti eivätkä enää niin hyväntahtoisen uteliaasti. Mä en tiedä, koska olen niin tottunut toljotukseen etten enää reagoi mitenkään.

Joka tapauksessa se, että täällä ei pidetä ranskalaisista vaikuttaa myös meihin, koska kiinalaisille ulkomaalaiset eivät merkitse välttämättä hyvää. Tänään viimeksi kotitalomme hississä meiltä kysyttiin, olemmeko ranskalaisia. No ei olla!
Huomenna illalla lähdetään yöjunalla Pekingiin. Toivotaan, että siellä nyt ei mitään suurempia sattumuksia paikallisten kanssa kävisi.

Saimme viimein meidän kauluspaidat... Räätäli tuli tuomaan ne koulun asuntolaan Jennyn huoneeseen, kun markkinoilla käydessämme niissä oli vielä korjailtavaa. Nyt ne istuvat tosi hyvin! Hinta 9e/kpl. Tarkoitus on teettää vielä ainakin talvitakki, mekko ja jakkupuku. Saa nähdä miten sitä Suomesta enää osaa tyytyä vaatekauppojen melkein-sopiviin vaatteisiin... Kun täältä saa halvemmalla mittojen mukaan tehdyt. Frakin ja puvun saa teetettyä 60e:lla.


Nyt on kokeet viimein ohi! Tämänpäiväisestä kirjoittamisen kokeesta (kyllä, niitä risuaita-laatikko-risuaita-mökki -juttuja) sain huijaamatta 98/100 pistettä, kun luokkamme ranskalaisoppilaat saivat huijaamalla 97 pistettä. Opettaja halusi tähänkin kokeeseen välttämättä kertoa osan kysymyksistä etukäteen, joten se ei tosiaankaan ollut vaikea eikä siis edes huijaamisen arvoinen. Opettajaa ei kiinnosta vaikka joku huijaa, koska jos emme pääsisi kokeesta läpi, hän menettäisi kasvonsa (=hän ei olisi hyvä opettaja). Voidaanko ottaa tämä käytäntö myös esim. kirjanpidon tentteihin?



Kuvassa Jaska ja Mauri (Moenieshin suomalainen nimi) kokeen jälkeisellä kaljalla riisikakun kera.
Nyt lähdetään juhlistaan kokeiden loppumista to the track... eli radalle! Hollantilaisille kavereille on aina hauska kääntää suomalaisia sanontoja..

Loppuun vielä meidän kampusmaisemaa asuntolan parvekkeelta:

Pari kesäistä päivää

Joinakin päivinä tuntuu, että kesä on jo täällä... ja toisina tulee taas suorastaan Helsinki/Vaasa -fiilis, kun tuulee 16m/s ja sataa vaakasuoraan.
Tiedoksi ny kuitenki kaikille, että tänä vuonna aloitin flipflopien käytön huhtikuun puolivälissä! Mites siellä?

Keskiviikkona oltiin piknikillä koulun asuntolan nurmikolla. Haettiin takakujan ruokamarkkinoilta leipää, nuudeleita, kanaa, lihaa, tuoretta ananasta... täydellistä! Tietty piti olla myös oppikirjat mukana, että näyttäis siltä ku opiskeltais ahkerasti välikokeeseen.

Lauantaina sitte seistiin vesisateessa hampaat irveessä grillibileissä, koska oli tehty Päätös siitä, että lauantainahan grillataan, oli sää mikä hyvänsä. Ei vaan, hauskaa oli ja kiitos kaikille. Nyt aletaan olla siinä vaiheessa, että kiinalainen ruoka on kyllä hyvää, mutta ei sitä joka päivä jaksa. Kunnon grillattu liha tuli siis tarpeeseen. Tietty pöydässä oli myös itse tehtyä fisua ja vihanneksia, pastasalaattia ja punaviiniä.

Kuulin huonoja uutisia Suomesta. Ne saivat mut paitsi kaipaamaan ystävääni, myös miettimään, miten ihmisten tiet joskus eroavat pitkänkin yhteiselon jälkeen.. pitkäkin parisuhde kaipaa jatkuvaa hoitoa ja asiat on selvitettävä ajoissa. Olen itsekin kokenut saman, joten tiedän, ettei tilanne ole helppo. Ystävät ja perhe ovat kuitenkin aina lähellä ja valmiita tukemaan ja kuuntelemaan; nyt sitä tarvitaan. Lähetän paljon halauksia Suomeen.

Haluaisin myös sanoa ystävillemme, jotka lukevat tätä blogia: Vaikka emme pidä jatkuvasti paljon yhteyttä, ajattelemme teitä paljon ja haluamme kuulla, mitä teille kuuluu. Niin pienet kuin suuretkin uutiset luetaan innolla.