Jotain sentään

Vihainen kiinalainen flunssavirus on iskenyt porukkamme useisiin jäseniin (myös allekirjoittaneeseen), joten viime päivinä on lähinnä syljeskelty kattoon ja teeskennelty, että ollaan kunnossa ja käyty välillä koulussa. Koko ajan mennään nopeaa vauhtia eteenpäin, eikä oikein pysy mukana ellei ole paikalla + tee läksyjä.

Jaska kävi testaamassa eilen meidän lähellä sijaitsevan huvittelukeskuksen keilausmahdollisuudet. Mainittakoon, että keilauksen lisäksi löytyy karaokea, seinäkiipeilyä, bilistä, sulkista, megazone jne. Keilauksesta maksettiin kierrosten mukaan ja hintaa 2 kierrokselle (kengät mukaan lukien) tuli 5 €/naama. Siitä ilta jatkui vielä paikalliseen japanilaiseen ravintolaan pelaamaan kiinalaista pokeria. Tuosta näkee hyvin, että vaikka ei asutakaan ihan ydinkeskustassa, kaupunki on niin käsittämättömän laaja, että meidänkin asuinalueella piisaa paljon tekemistä.

Tänään luvassa vieraita Suomesta, jee! Kohta lähdetään Maglevin pääteasemalle vastaan. Niin ja tänään lähtee meidän karaokeneitsyys.

p.s. Hyvää naistenpäivää!

Soccer game @ Shanghai Stadium

Eilen tarjoutui tilaisuus päästä katsomaan Shanghai Stadiumille LA Galaxyn (Beckhamin jengi) ja Shanghai HongKong Unitedin peliä! En ollut koskaan ollut futismatsissa (ja ehkä jotkut tietää, etten ihan järjetön penkkiurheilija muutenkaan ole), mutta kun saatiin ilmaiset liput ja halusin nähdä sen meiningin, päätettiin lähteä 8 hengen voimin.
Meillä oli hyvät paikat. Stadion oli todella hieno, kuten kuvista näkee.


Itse peli ei saa mua ryhtymään futis- eikä Beckham-faniksi.. laiskaa ja väsynyttä peliä. Kiina pelasi teknisesti paljon parempaa peliä, mutta ei saanut maalia millään. USAn maalit taas näytti kaikki vahingoilta. Jengi oli ihan hurmiossa Becksistä ja hurrasi (tai buuasi) kun pallo oli hänellä. Herra poistui varttia ennen ottelun loppua, ja iso osa yleisöstäkin lähti pois! Kummallisinta oli, ettei tauolla saanut ostaa kaljaa sitten mistään! Miettikää, jos lätkämatseissa ei myytäisi kaljaa Suomessa... ei tulis mitään. Tosin ei kaljaa varmaan kaivanneet muut kuin länkkärit. Katsomossa oli onneksi meille viihdettä: yksi kiinalainen, joka heilutti espanjan lippua ja teki hulluna aaltoja.

Tylsästä pelistä huolimatta oli hyvä, että lähdettiin, koska tilaisuus ei välttämättä toistu.
Koulussa tahti vaan kiihtyy ja yhtäkkiä läksynä on taas 19 merkkiä. Niiden piirtäminen on helppoa, mutta on vaikeaa muistaa, mikä merkki tarkoittaa mitäkin kun niissä on paljon yhtäläisyyksiä. Alkaa nää "se on se mökin näköinen merkki" -muistisäännöt käydä tehottomiksi. Täytyy siis vaan harjoitella raa'asti joka päivä.

Viikonloppu lähenee ja luvassa on vieraita Suomesta!! Tiedossa ainakin keilausta ja karaokea.

Hemmottelua

Maanantain räntäsade voi joskus masentaa, joten oli pakko päästä hemmoteltavaksi. Tai siis eihän meillä tietenkään täällä mitään räntää ole (+15 tänään), ja tunnelma oppitunnilla oli vähintään hysteerinen, mutta silti.

Mentiin siis meidän 6 hengen porukalla lähiparturiin. Pojat otti hiustenleikkuun ja me tytöt hiustenpesun ja hieronnan. Siitä ne vaan töräytti kuiviin hiuksiin puoli litraa shampoota ja alkoi hieroa. Koko homma kesti 45 minuuttia, ja hommaan kuului siis pesun lisäksi päänahan, hartioiden, selän ja käsien hieronta, sormien naksuttelu sekä korvien puhdistus. Yrittivät föönata mun hiuksia, mutta ei siitä näyttänyt tulevan mitään, joten tein sen itse.
Poikia vähän jännitti, mutta lopputulokseen oli kaikki enemmän tai vähemmän tyytyväisiä. Pojat maksoivat 1 € ja me tytöt 2 €. Ei paha hinta moisesta hemmottelusta.

Meidän opetusryhmiä vähän sekoitettiin tänään. Yhtäkkiä luokkaan pelmahti 7 ranskalaista (nyt niitä on 9! tavallaan ne ruotsalaiset olikin ihan kivoja..). Meille sanottiin aluksi, että meidän 7 oppilaan ryhmä pilkotaan muihin ryhmiin, mutta nyt näköjään muista ryhmistä siirretään meidän ryhmään. Ja homma menee nyt niin, että ranskis kysyy kysymyksen opettajalta ranskaksi, joka vastaa siihen ranskaksi, ja lopulta kääntää meille muille koko homman englanniksi. Varmaan arvaatte, ettei moinen käytös juuri kohota ryhmähenkeä.

Täällä voi ottaa koirankin mukaan kampaajalle!

Eläintarha

Lauantaina oli kevättakkisää, joten päätettiin suunnata Jennyn ja Moenieshin kanssa Shanghain eläintarhaan. Puisto oli todella iso eikä pääsymaksukaan (3 €) päätä huimannut. Paikalla oli paljon perheitä (eli molemmat vanhemmat + hemmoteltu lapsi luukkuhousuineen), mutta ei ollut mitään kamalaa ruuhkaa. Tarhassa on yli 3000 lajia, joten Korkeasaari jää siinä kakkoseksi.

(Mongolian Wild Ass..)

Olisihan se tietty pitänyt arvata, että kun täällä poljetaan ihmisoikeuksia, niin eläimillä ei ilmeisesti ole mitään oikeuksia. Tuli todella paha mieli, kun näimme kymmenen kengurua pienessä huoneessa ruoantähteiden ja jätöksien keskellä ilman virikkeitä, tai stressaantuneet elefantit kahleet jaloissaan pienessä betonihäkissä. Ihmiset heittelee eläimiä leivänmuruilla ja mehupurkeilla, hakkaa niiden koppien laseja ja kiusaa niitä. Olin jo pitkään halunnut nähdä pandan, ja toive toteutui! Pandoilla oli kyllä sisä- ja ulkoaitaus ja suht tilava alue, mutta ei ne onnellisia olleet. Pahin oli ehkä kotieläinpuisto, jonne en edes pystynyt menemään kun näin surullisen, takkuturkkisen kissan maukumassa pikku häkissä, jossa oli vain hiekkalaatikko ja vesikuppi.
Matelijoilla, kaloilla ja pingviineillä oli kyllä ihan hyvät oltavat, mutta jäi surullinen olo koko puistosta.



Illaksi tietty piristyttiin, ja lähdettiin Jennyn ja Moenieshin kanssa C's -baariin. Hyvää musiikkia, halpoja drinksuja ja paljon australialaisia. Ilta oli tosi hauska! Nähtiin taksimatkalla myös todella hurjannäköinen tulipalo ilmeisesti vaatetehtaassa. Liekit nuoli kyllä viereistä asuintaloakin, ja ne näkyi kauas monen korttelin päähän. Paikalla oli vain muutama paloauto, eikä uutisissa ollut asiasta (tietenkään) mitään. On jännää, miten täällä tutustuu todella helposti ulkomaalaisiin ja uusiin ihmisiin, kun kynnys tutustua toisiin on paljon matalampi. Ulkopuolisuus yhdistää... aina voi mennä missä tahansa kysymään, että mistä päin olet ja mitä teet Shanghaissa. Perjantaina kun käytiin syömässä kreikkalaisessa tavernassa, ei tuntunut yhtään että oltais oltu Kiinassa: ympärillä oli kreikkalaista musiikkia, loistavaa kreikkalaista ruokaa, ihana sisustus, pystyi tilaamaan englanniksi jne.



On jännä myös huomata, miten alkaa tunnistaa sanoja kiinan puhutusta kielestä. Aikaisemmin se oli aikamoista molotusta, missä ei oo päätä eikä häntää, mutta nyt jo tajuaa kysymykset ym. Sitten kun vielä osais vastata niin hyvä. Kaupunki on niin erikoinen sekoitus kaikenlaisia ihmisiä ja puhetyylejä, että kaikki puhuu eri tavalla. Ollaan yhden kerran tähän mennessä osattu sanoa taksikuskille meidän osoite niin että se tajusi sen ilman, että tarvitsi näyttää lappua.
Nyt pitäis taas valmistautua uuteen kouluviikkoon ja kerrata läksyksi tulleet merkit. Tänään oli muuten 18 astetta lämmintä! :)

Koulua ja sairaalareissu

(kuvassa läheisyyttä metrossa ruuhka-aikana)

Koulussa edetään kovaa vauhtia, vaikka ei edelleenkään ole kirjoja (tai no on yksi, koska ruotsalaiset vaihtoi ryhmää ja myi kirjansa meille) ja on vasta ensimmäinen viikko. Ollaan jo opittu hurja määrä sanoja ja seitsemän kirjoitusmerkkiä. Enää 293 jäljellä siis tälle lukukaudelle... Ei siis mikään kevyt paketti tää kurssi. Meillä ei ole mitään muita kursseja kuin kiinan kieltä, mutta se riittää pitämään sopivan kiireisenä. Tunneilta ei oikein voi olla pois nopean etenemitahdin vuoksi ainakaan näin alkuvaiheessa.

Pääsin tutustumaan kiinalaiseen sairaalaan tänään! Korvani tulehtui ekalla Kiinan-viikolla, eikä se täällä kosteissa oloissa ole parantunut millään. Lähdettiin sattumanvaraisesti valittuun sairaalaan (Shanghai First People's Hospital) taksilla. Päädyttiin ensin jonnekin paikallisten puolelle, mutta meidät ohjattiin ystävällisesti toiselle puolelle, jossa onneksi puhuttiin lontoota. Odotin 10 minuuttia ja pääsin heti fiksun lääkärin luo, joka määräsi mulle antibioottikuurin ja jotain rasvaa. Sain lääkkeet heti mukaan ja sairaalan VIP -kortin, ja lasku oli yhteensä 21,4 € (josta VIP-kortin osuus 10 €). Koko hommaan meni n. 45 minuuttia! Jälleen hyvä esimerkki kiinalaisesta tehokkuudesta.
Kuvassa näette übermodernit laitteet..

Säät tuntuu vaan paranevan; tänään auringonpaistetta ja 13 astetta. Viikonlopuksi on luvattu samanlaista. Nyt ohjelmassa karaokea, stay tuned.
Alakuvassa hollannikkaita ja pari finskiä tänään lounastauolla.

Tervetuloa senkin vaihto-opiskelija!

Eka kouluviikko on päässyt alkuun, ja on ollut ihan mielenkiintoista. Eka oppitunti alkoi sillä, että meidät opetettiin tunnistamaan väärät setelit.. Siellä oltiin kaikki sataset kädessä ja opettaja piirteli taululle muistisääntöjä, että mistä kohtaa setelissä olevaa Mao Zedongin kuvaa pitää rapsuttaa. Meidän ryhmässä on me kolme suomalaista, seitsemän ruotsalaista (Örebrosta), kolme hollantilaista ja kaksi ranskalaista. Opiskellaan joka päivä pari tuntia ensin puhumista ja kuuntelua ja sitten lukemista ja kirjoittamista. Tähän mennessä ne on kyllä olleet ihan samanlaisia tunteja. Toistetaan paljon opettajan perässä ja opettajat pyytää kaikkia lukemaan taululta yksitellen. Kuvasta näätte, ettei oo mitkään hirveän modernit tai tilavat opiskelutilat.


Ollaan yritetty hommata kirjoja, mutta tuntuu aika mahdottomalta. Jonotettiin koulun jälkeen 40 minuuttia kirjakauppaan, eikä niillä ollut enää kirjoja alkeiskurssilaisille. Tietenkään täällä ei voi olettaa, että koululta tulis tieto (koulun omaan kirjakauppaan!) että montako opiskelijaa on tulossa kurssille. Kirjat pitäis tulla perjantaina, jos ne muistaa tilata niitä. Siihen asti luetaan vihkoistamme. Opettajat on hyviä ja suostuvat puhumaan englantia. Toinen on paljon rennompi ja toinen taas aikamoinen kuumottaja.

Alkeiskurssilaiset on jaettu aika moneen pieneen ryhmään, mikä on toisaalta hyvä, koska pienessä ryhmässä oppii enemmän, mutta toisaalta kanssakäymistä muiden ryhmien kanssa ei ole. Me kaikki suomalaiset ollaan samassa ryhmässä, joten muita kuin oman ryhmän opiskelijoita on vaikea tavata, tai siis sitä varten täytyy nähdä vaivaa.

Kuvassa ollaan lounaalla koulun jälkeen korealaisessa paikassa hollantilaisten kanssa.

Saatiin jopa operaatio vesilasku päätökseen: Yritettiin mennä pankkiin maksamaan sitä, mutta ei onnistunut. Joku ystävällinen nainen näytti laskussa olevaa vesifirman toimipisteen osoitetta, joka sattui olemaan ihan lähellä. Ei oo merkit vielä ihan hallussa, mutta tunnistin naisen puheesta kadun nimen ja lähettiin kelkkomaan sinnepäin. Löydettiin tunnin etsimisen jälkeen se paikka jostain sivukujalta, jonne ystävällinen vartija meidät ohjasi kun kysyttiin tietä. Ei mennyt korkoja eikä mitään maksua, mutta hirmuinen vaiva 2,7€:n laskun takia.

Koulunaloitusjuttuja

Koulunaloitusseremoniat torstaina sujuivat ilman kulttuurishokkia. Rekisteröityessäni kouluun tuntui suorastaan luonnolliselta, että ensimmäisellä tiskillä täytetään pari lomaketta, toisella otetaan passista kopio, kolmannella täytetään kolmas lomake jne. Kuudes tiski olisi ollut kiinan kielen tasokoetta varten, mutta opettaja huomasi hyvin pian, ettei ole epäselvyyttä siitä että kuulun alkeiskurssille. Kymmenennellä tiskillä tarkistettiin, että olin käynyt kaikilla edellisillä.

(kuvassa tutkitaan ruokalistaa ja arvaillaan pikkukuvista, mitä sitä söis tänään)

Lopuksi saimme opiskelijakortit, joihin otettiin kuva. Tätä varten oli pikkuinen kone, johon laitettiin tyhjä opiskelijakortti, ja kortti tuli nimellä ja kuvalla varustettuna minuutissa koneen toisesta päästä ulos! Ehdotan, että Vaasassa harkitaan samanlaisen koneen hankkimista.
Käytiin myös koulun salilla, ja hankittiin puolen vuoden jäsenyys (50€) saman tien. Vähän tuotti vaikeuksia kirjoittaa nimeni jäsenyyslomakkeeseen kiinaksi, mutta ei se oo niin tarkkaa. Sali on ok, puolet kuntopyöristä ja juoksumatoista toimii, mutta siellä on todella kylmä, kylmempi kuin ulkona! Täytyy siis pysyä liikkeessä ettei tuu kylmä, eikä jumppatopeissa oo paljon asiaa sinne.

Tänään orientaatiopäivässä kokoonnuimme auditorioon, jossa meille luettiin koulun sääntökirjaa kolmella kielellä (kiina, englanti, japani): tärkeitä kohtia, kuten "kuinka haet stipendiä", "kuka voi hakea stipendiä", "stipendiluokitukset" jne. Lisäksi meitä kierrätettiin ympäri kampusta ja näytettiin kaikki paikat. Päivän paras anti oli uudet ihmiset. Vaihtareita on mm. Koreasta, Japanista, Ranskasta, Hollannista, Ruotsista, Puolasta... Ja yhden tahitilaisen tytön tapasin myös. Kohta ollaan lähdössä ulos hollantilaisten kanssa.

(ja taas ruokakuva! tää hirmuinen grillimättökasa maksoi alle 3e juomineen per naama ja sisälsi grillattua kanaa, possua, lammasta, maissia, sieniä, valkosipulia, munakoisoa, herneitä, leipää...)

Yritettiin maksaa tänään vesilaskua, mutta se osoittautui vaikeaksi. Täällä laskut voi maksaa pikku marketeissa (paitsi puhelinlasku puhelinyhtiössä) kassalla. Meidän lasku oli kuitenkin erääntynyt vuokranantajan muistamattomuuden takia jo joulukuussa, eikä sitä voinut maksaa enää marketissa. Vuokraemäntä lupasi antaa meille rahat, jos kävisimme maksamassa sen vesiyhtiöön. Meille ei kuitenkaan selvinnyt, missä vesiyhtiö sijaitsee. Kysyimme kadulla parilta nuorelta kiinalaiselta, jotka lähtivät näyttämään meille tietä vähän matkaa. Käveltyämme 2,5km huomasimme, että firma menee pian kiinni ja vielä on vaikka kuinka pitkä matka. Päätettiin yrittää alkuviikosta uudestaan, ens kerralla mennään kyllä taksilla. Yksinkertaisetkin asiat voi olla todella monimutkaisia täällä.