Tervetuloa senkin vaihto-opiskelija!

Eka kouluviikko on päässyt alkuun, ja on ollut ihan mielenkiintoista. Eka oppitunti alkoi sillä, että meidät opetettiin tunnistamaan väärät setelit.. Siellä oltiin kaikki sataset kädessä ja opettaja piirteli taululle muistisääntöjä, että mistä kohtaa setelissä olevaa Mao Zedongin kuvaa pitää rapsuttaa. Meidän ryhmässä on me kolme suomalaista, seitsemän ruotsalaista (Örebrosta), kolme hollantilaista ja kaksi ranskalaista. Opiskellaan joka päivä pari tuntia ensin puhumista ja kuuntelua ja sitten lukemista ja kirjoittamista. Tähän mennessä ne on kyllä olleet ihan samanlaisia tunteja. Toistetaan paljon opettajan perässä ja opettajat pyytää kaikkia lukemaan taululta yksitellen. Kuvasta näätte, ettei oo mitkään hirveän modernit tai tilavat opiskelutilat.


Ollaan yritetty hommata kirjoja, mutta tuntuu aika mahdottomalta. Jonotettiin koulun jälkeen 40 minuuttia kirjakauppaan, eikä niillä ollut enää kirjoja alkeiskurssilaisille. Tietenkään täällä ei voi olettaa, että koululta tulis tieto (koulun omaan kirjakauppaan!) että montako opiskelijaa on tulossa kurssille. Kirjat pitäis tulla perjantaina, jos ne muistaa tilata niitä. Siihen asti luetaan vihkoistamme. Opettajat on hyviä ja suostuvat puhumaan englantia. Toinen on paljon rennompi ja toinen taas aikamoinen kuumottaja.

Alkeiskurssilaiset on jaettu aika moneen pieneen ryhmään, mikä on toisaalta hyvä, koska pienessä ryhmässä oppii enemmän, mutta toisaalta kanssakäymistä muiden ryhmien kanssa ei ole. Me kaikki suomalaiset ollaan samassa ryhmässä, joten muita kuin oman ryhmän opiskelijoita on vaikea tavata, tai siis sitä varten täytyy nähdä vaivaa.

Kuvassa ollaan lounaalla koulun jälkeen korealaisessa paikassa hollantilaisten kanssa.

Saatiin jopa operaatio vesilasku päätökseen: Yritettiin mennä pankkiin maksamaan sitä, mutta ei onnistunut. Joku ystävällinen nainen näytti laskussa olevaa vesifirman toimipisteen osoitetta, joka sattui olemaan ihan lähellä. Ei oo merkit vielä ihan hallussa, mutta tunnistin naisen puheesta kadun nimen ja lähettiin kelkkomaan sinnepäin. Löydettiin tunnin etsimisen jälkeen se paikka jostain sivukujalta, jonne ystävällinen vartija meidät ohjasi kun kysyttiin tietä. Ei mennyt korkoja eikä mitään maksua, mutta hirmuinen vaiva 2,7€:n laskun takia.