Ystävälle

En tiedä mitä sanoa.
On asioita, joita en uskonut kuuluvan vaihto-opiskeluaikaan... Yksi niistä on ystävän menettäminen äkillisesti.

Tuntuu epätodelliselta, että et ole enää kanssamme. Olit terve, iloinen ja aina valmis lähtemään mukaan reissuille. Sait paljon ystäviä, vaikka ehdit olla täällä vain vähän aikaa. Viihdyit Shanghaissa ja nautit elämästä täysillä; siksi tuntuu niin epäreilulta, että lähdit niin yhtäkkiä! Sairaskohtaus ei katso aikaa eikä paikkaa. Vielä edellispäivänä juttelimme ja sovimme yhteisistä menoista, emmekä kumpikaan tienneet, että se olisi viimeinen kerta kun näemme.

Täällä kaikki ovat kaukana kotoa, joten vaihtareista muodostuu tiivis yhteisö; kuin toinen perhe. Kaikille meille poismenosi tuli järkyttävänä shokkina, enkä voi kuvitellakaan, millainen järkytys se on rakkaillesi kotimaassa. Toivon heille valtavasti voimia ja jaksamista surun keskellä!

Torstai-iltana muistimme sinua kokoontumalla yhteen. Kynttilöitä, kukkia ja kortteja ja paljon ihmisiä, jotka halusivat tulla paikalle ja joilla on ikävä sinua. Kirjoittaessani sinulle kirjettä mietin, mitkä ovat ne oikeat sanat, jotka valita? Mitä sanoa?

Eilispäivä meni täysin sumussa, enkä ole nukkunut paljoa. Tänään oli tavallaan terapeuttista olla mukana hoitamassa käytännön asioita, kuten tehdä listaa tavaroista (ja valvoa, etteivät kiinalaiset näpistä mitään!), pakata ne ja viedä ne konsulaattiin.

Konsulaatin ikkunasta oli valtavan kaunis näkymä yli Shanghain. Uskon, että näet tällä hetkellä paljon kauniimman maiseman kuin kukaan meistä. Nuku hyvin.

Sinä iltana monta tähteä näin,
syttyi kirkkain tähti yllättäin.
Sitten kuulla sain sinun poistuneen
ja jäiseen tuulen henkäykseen
se loi timantiksi kyyneleen.
Kun taivaalle katson ja tähden nään,
muistan sinua, ystävää.
Kirkkaana muistosi säilytän,
tähtitaivaalle tuulessa terveisen lähetän.