Angkor What?

Ei toimi kuvien lataus vielakaan, sorry vaan kaikille tasapuolisesti..

Mutta yritetaan silti kuvailla. Ollaan otettu aika rennosti taalla Siem Reapissa. Eilen parkkeerattiin ittemme laheisen hotellin uima-altaalle, joka oli melkein yksityinen, paitsi loppupaivasta saatiin seuraa.. loistavaa lojua palmun alla ja lueskella, toipua matkasta jne. Samalla valmistauduttiin henkisesti tan paivan koitokseen; lahdettiin Angkorin temppeleita katsomaan, ja auringonnousu piti tietenkin nahda. Onneksi se oli heraamisen arvoinen: taivas oli kirkas eika sadetta missaan. Buukattiin kadulta tuktuk-kuski, joka ajelutti meita iltapaivaan asti (pidempaan ei jaksettu) temppeleilla. Ehdittiin nahda jonkin verran, mutta on se alue vaan kasittamattoman suuri!

Paasymaksu 20 dollaria on suolainen, mutta toisaalta jos siita menee senttikin paikan yllapitoon, maksan sen mielihyvin. Osa temppeleista oli huollossa ja monet kaipasivat sita. Ehdottomasti vaikuttavin temppeli ei ollutkaan Angkor Wat, vaan Ta Prohm, jossa luonto tainnuttaa temppelia kovaa vauhtia (http://www.pbase.com/srijith/taprohm). Paikassa on kuvattu ainakin Tomb Raider ja olikohan myos Indiana Jones? Taydellinen ymparisto moiselle actionille. Lisaksi kierreltiin Angkor Thomin kaupungissa, Bayonissa, ja kaikkien nimia en edes muista.. uskomattoman kauniita ja vaikuttavia. Oli melko paljon muita turisteja, muttei mitenkaan hairitsevasti. High seasonina ei valttamatta kovin miellyttavaa tungeksia tuolla.

Iltapaivan kuumuus ja lyhyet younet ottivat hikisista lankkareista voiton, ja mentiin iltapaivaksi unille. Seuraavina paivina olis tarkoitus mm. pyorailla hevosfarmille, uida lisaa, ja menna kokkikurssille (saa nahda pysyyko soppakauha kadessa, ei olla laitettu ruokaa 7kk:n). Stay tuned.

"Save the children, save the world"

Paivat on menneet valuen jonnekin. Ollaan muka oltu taalla jo viis paivaa, vaikka tuntuu etta just saavuttiin. Keskipaivan kuumuudessa on hyva vetaytya terassin varjoon siemailemaan banana shakea, paattaa hiljalleen soisko thaimaalaista vai khmer-ruokaa tanaan.. ja lounaan jalkeen lukea vahan lisaa tai kavella vilkkailla kaduilla.
Iltaisin, kun viilenee vahan, hypataan tuktukin kyytiin ja ajetaan kaupungin laidalle orpokotiin. Loppuilta kuluu guesthousen 'olohuoneessa' juttelemassa muiden matkaajien kanssa elamasta (mm. tanaan tavattiin saanpieksema reissuruuna Rich, joka kay vain kaantymassa 'koti'maassaan Briteissa hakemassa rahaa ja karkaa takaisin maailmalle, ja eilen belgialainen Jan, jolta oli ryostetty koko omaisuus..)

Tanaan kavin sokeiden hierontapaikassa. Heilla on tietty loistava tuntoaisti, eli tunnin jalkahieronnan jalkeen jaksoi taas paremmin talsia polyisilla kaduilla.
Ollaan kayty katsomassa jotain nahtavyyksia, mutta enimmakseen otettu aika rennosti. Eilen kaveltiin kaupungin korkeimmalle kukkulalle (parisataa metria..) Wat Phnomille. Toissapaivana kaytiin Choeung Ekin Kuoleman kentilla, jossa Khmer Rouge teloitti kymmenia tuhansia ihmisia. Jaljella oli puita, kyltteja, monumentti taynna uhrien paakalloja, ja surullinen tunnelma. Sita tosin vahan hairitsi (niinkuin taalla aika monessa paikassa) kerjaavat lapset, jotka eivat jata rauhaan ja seuraavat joka paikkaan. Paivittain n. 20-30 ihmista kerjaa meilta rahaa, plus loput jotka kaupittelevat moto/tuktuk-kyytia, kirjoja, riippumattoja, postikortteja, vetta jne. Kerjalaisia on joka puolella.

Tanaan kaytiin viimeista kertaa orpokodissa ennen ku huomenna lahdetaan kohti Siem Reapia. Ollaan kayty siella nyt kolmena paivana ja joistakin lapsista on jo ehtiny tulla suosikkeja meille.. jaa kylla ikava kaikkia heita ja koko paikkaa! Kaikilla heilla on niin suuri sydan.. heille on iso juttu aina kun joku tulee kylaan, haluavat aina tarjota jotain, vaikka yritetaan kieltaytya, on heille tarkeaa etta saavat tarjota jotain.

Kambodzan vaalit lahestyvat. Joka paikassa taalla on vaalijulisteita ja autot megafonein varustettuna huutelee kansalaisia aanestamaan. Kuulemma kansalaiset eivat ole tyytyvaisia hallitukseen, koska se on hullun korruptoitunut ja kaikki valtion tyontekijat ajelee uusilla mersuilla ja lexuksilla, kun koyhat vaan koyhtyy entisestaan. Toisin sanoen vaikka turismi lisaantyy, sen tuoma raha ei nay kansalaisten elamassa millaan tavalla. Mutta ihmiset ovat peloissaan, eika kukaan oikein uskalla nousta vastarintaan. Vaalipaiva on ensi sunnuntaina, kun meidan pitais lahtea maasta.. toivottavasti onnistuu :)

Huomisaamuna siis Siem Reapiin.

Voices from S-21

On ollut niin vastakohtia taynna heti ensimmainen kokonainen paiva taalla Kambodzassa, etten oikein tieda mita sanoa. Yritetaan nyt kuitenkin.

Eilen otimme vaan rennosti ja keskityimme loytamaan majan + asettumaan taloksi. Loysimme tosi kivan ja edullisen guesthousen, jossa on superpuhtaat uudet huoneet ja iso olohuoneen tyylinen ruokailutila/katos alakerrassa. Siella pyorii uusia dvd-leffoja ja ruoka on halpaa, joten sinne on vaarallisen helppo jymahtaa..
Tana aamuna majapaikkamme tyontekija vei meidat kaymaan paikallisessa orpokodissa. Olimme kysyneet hanelta edellisena iltana mahdollisuutta tehda vapaaehtoistyota. Hostellimme olohuoneen seinalla oli paljon ilmoituksia vapaaehtoistyomahdollisuuksista, joten ei tarvinnut kuin kysya, ja heti loytyi hommaa.
Heti kun paasimme orpokodin ovelle (tai jos sita oveksi voi kutsua), lapset kiipesivat tervehtimaan meita, jotkut syliin, jotkut halasivat, kaikki halusivat valitonta huomiota. Kyseisessa paikassa asui 30 lasta, aivan vauvasta 15-vuotiaisiin. Luimme lasten kanssa englanninkirjaa, leikimme, pidimme sylissa, letitin yhden tyton hiukset ja juttelimme paljon. He puhuivat hyvin perusenglantia. Kaikki kaipasivat kosketusta ja huomiota, mutta kukaan heista ei ollut silmiinpistavan laiha tai huonokuntoinen. Tilaa heilla ei ollut paljon. Pari tuntia oltuamme lapset lahtivat kouluun lahistolle. Olemme menossa huomenna uudestaan, tarkoitus olisi kayda useampana paivana ja opettaa englantia/tehda muita juttuja. Jos voin taalla ollessani tehda jotain hyvaa sen ohella etta kayn perus turistinahtavyyksissa ja lomailen, teen sen mielellani.

Orpokodista lahdettyamme menimme taysin toisenlaiseen ymparistoonTuol Slengiin (katsokaa taalta: http://www.tuolsleng.com/), joka toimi punakhmerien "salaisena"vankilana ja kidutuslaitoksena heidan ja Pol Potin terrorisoidessa Kambodzaa. Rakennus oli aiemmin koulu, mutta he muuttivat luokkahuoneet pikkuisiksi selleiksi, joihin ihmiset lukittiin mita ihmeellisemmista syista. Paikka on kokemisen arvoinen, mutta aika karmiva. Uskomaton todiste siita, kuinka kasittamattoman pahoihin tekoihin ihminen kykenee. Nyt naytilla oli paljon valokuvia, kidutusvalineita, haastatteluja (seka uhrien etta kiduttajien), paakalloja ja tietenkin sellit, joiden katoissa on veritahroja. Ja kaikesta tasta ei ole edes montaakymmenta vuotta.

Kaikesta kokemastaan huolimatta paikalliset ovat iloisia ja hymyilevat varauksetta. Hintataso on hitusen kalliimpi kuin Vietnamissa, ja tinkiminen ei niin raadollista.. Yksi tuktuk-kuski suuttui meille verisesti kun muka maksettiin liian vahan, mita ei tosiaankaan tehty. Phnom Penh ei ole kovin jalankulkijaystavallinen kaupunki, mista johtuen noita moto- ja tuktuk-kuskien palveluja on pakko hyodyntaa.

Ensitunnelmat on siis aika ristiriitaisia.. kurjuutta ja loistoa nakee koko ajan ymparillaan. Majapaikkamme lahella on kuninkaan palatsi, ja viereisella kujalla kerjalainen ilman jalkoja anelee rahaa. Hyvinsyoneen hyvinvointivaltiossa kasvaneen lankkarin lienee hyva nahda tallainenkin puoli elamasta.

I just love the smell of napalm in the morning...

Viimeista viedaan Vietnamin osalta. Viime paivat ollaan vietetty sota-aiheisia nahtavyyksia kiertaen.
Eilen War Remnants Museumista loytyi paljon tavaraa (valokuvia, aseita, ammuksia, lehtijuttuja) ja esimerkkeja sotavankien kohtelusta ja Vietnamin sodasta muutenkin. Aika jarkyttava paikka, varsinkin kun naytettiin millaista jalkea 'Agent Orange' eli dioksiini, jota amerikkalaiset pudottivat miljoonia tonneja koneistaan alas siviilialueille (metsiin ja kyliin, kaikkialle Pohjois-Vietnamiin) saa aikaan. Aiheuttaa meinaan aikamoisia epamuodostumia viela sukupolvien jalkeenkin.

Tanaan olimme katsomassa Caodai -temppelia ja Cu Chi -tunneleita, joissa Viet Cong -sissit piileksivat (ja jopa asuivat) amerikkalaisten pommeja piilossa, ja joista kasin he taistelivat. Jos kirja The Girl in the Picture -kirja on tuttu, olimme sen maisemissa... Kirja kertoo kuuluisasta uutiskuvasta, jossa napalmipommituksessa vahingoittunut tytto juoksee alastomana tiella perheensa kanssa. Ajoimme kyseisen tien ohitse. Suosittelen lukemaan kirjan, etenkin jos olette suuntaamassa tannepain, antaa hyvin taustatietoa Vietnamin sodasta, josta en ainakaan itse hapeakseni tiennyt paljoakaan.

Cu Chi -tunnelit oli janna kokemus. Jaska oli luonnollisesti ihan liekeissa ja moyri tunneleissa 100 metrin matkan kuin paraskin sissi.. mulle riitti 30 metria maan alla. Kuuma ja klaustrofobinen kokemus! Onneksi sielta paasi pois tuon lyhyen matkan jalkeen.

Vietnam jatti kylla meihin lahtemattoman vaikutuksen ja halun tulla takaisin. Taalla on paljon nahtavaa, seka kaupungeissa etta pienemmissa kylissa. On mahtavia rantoja ja eloisia kaupunkeja... ja yllattavan hyvin kehittynyt turismi esimerkiksi Kiinaan verrattuna, jossa matkailija saa itse kaivaa kaikki tiedot (ja jossa tietoa on huomattavasti vahemman saatavilla englanniksi). Ihmiset ovat yllattaneet positiivisesti, eivat yrita kusettaa yhtaan sen enempaa kuin kiinalaisetkaan. Kaupan paalle ovat viela ystavallisia, kohteliaita ja hymyilevat herkasti.

Saa nahda mita Kambodza tuo tullessaan. Paakaupunkiin Phnom Penhiin lahtee bussi huomenaamulla klo 8, ja 6 tunnin matka on edessa.

Back in Saigon

Kuvien lataaminen ei edelleenkaan onnistu, joten odotellaan parempia aikoja.

Mui Ne oli mainio valietappi kaupunkihengailun lomassa. Rentouduttiin kunnolla, tuli siina tuijotettua horisonttiin riippumatossa sen verran, etta se sisainen rauha alkoi pikku hiljaa loytya. Tavattiin kivoja tyyppeja, terveisia vaan Antille ja Tuomakselle, jotka jai viela nauttimaan Mui Nen rauhasta :) toivottavasti teille tulee hieno reissu.

Kaytiin silla kuuluisalla auringonnousuretkella. No aamulla kun herattiin, satoi kaatamalla, mutta mentiin silti (suomalaisia ku ollaan) sovittuna aikana oottamaan ja ootettiin vartti, kun ei ketaan nakyny, mentiin takas nukkumaan. 10min paasta meita tullaan herattamaan, aurinko on jo ylhaalla mutta eikun matkaan silti.
Kaytiin katsomassa valtavia punaisia hiekkadyyneja (josta sai laskea alas, kivaa!). Meidan retki"opas" tosin jai nukkumaan autoon ja dyynit nahtiin 5-15 -vuotiaiden lasten opastuksella (yrittivat pyytaa ylihintaa siita etta laskettiin dyyneilla niiden liukureilla). Lisaksi kaytiin markkinoilla ja kalatorilla, seka "fairy stream" purolla (uskomattoman kaunis paikka!), jossa niin ikaan pienet lapset "opastivat" meita ja vaativat lopuksi rahaa.
Kaytiin valittamassa retkesta (meilla ei esimerkiksi ollut luvattua opasta, vaan kuski, ja lisaksi kaikki nuo edella mainitut asiat arsyttivat). Suureksi yllatykseksi matkatoimiston heppu tuli hotellillemme, loysi meidat aurinkotuoleilta ja tuli pyytamaan anteeksi. Han maksoi meille takaisin mita jouduimme maksamaan ko. pikkulapsille ja oli pahoillaan. En tieda oliko se aitoa, mutta ihan mukava ele siita huolimatta.
Tanaan tultiin bussilla (vietnamilaisen karaoken saestamana) Saigoniin.

Taalla pitais nyt pyoria torstaihin asti. Meilla on mainio hostelli, joka maksaa $15 yolta. Hintaan kuuluu aamiainen, illallinen seka mehua ja hedelmia. Huone on puhdas ja siisti ja henkilokunta tosi mukavaa. Nyt on low season, joten huoneen saa helposti ilman etukateisvarauksia.
Huomenna ohjelmassa jonkinlaista kaupunkikierrosta ja keskiviikkona Cu Chi -tunnelit + Caodai -temppeli. Ja matka jatkuu...

Mui Ne ja elaman tarkoitus

Oon yrittanyt lisailla kuvia Hanoista, mutta yhteydet on melko hitaita (eli pitais istua kauemmin kuin se puoli tuntia nettikahvilassa) ja koneiden usb-portit on ilmeisesti vahan karsineita eika tunnista mun ulkoista kovalevya. Selityksia, selityksia..

Saavuttiin eilen Mui Nen pikkukylaan, n. 200km Saigonista. Lahettiin tosiaan pikavauhtia Hanoista aamulennolla Saigoniin, ja heti sinne saavuttuamme hommattiin itsemme Mui Nen bussiin (n. 5h, 5 dollaria) iltapaivaksi. Samalla saadettiin majoitus maanantaiksi, kun palataan taalta. Taalla oltiin illalla kasin maissa, ja samantien uinumaan omaan rantabungalowiin.
Mui Nessa on 11km:n pituinen hiekkaranta, ja tasan yksi tie, jonka varrella on en tieda kuinka monta sataa resorttia ja guesthousea, hammockia toisensa jalkeen, paahtuneita ihmisia, kiteboardingin harrastajia.. todella rento paikka, jossa voi vain keskittya olemaan tekematta mitaan. Valilla voi kaantaa kylkea tai hakea rantabaarista juoman tai tallustella syomaan.

Hintataso vaihtelee. Edullisimmillaan bungalowin voi saada 10-15 dollarilla, ja lounasta (+juomat ja jalkkarit) saatiin kahdelle henkilolle reilulla 3 e:lla. Tosin halvimmissa ei ole ilmastointia eika kuumaa vetta. Ranta on kaunis ja puhdas, tosin aallokko on aika voimakas joten uida ei juuri voi. Aktiviteetteja loytyy (jos sellaisia joku kaipaa), kuten pyorailya (talla hetkella siihen on turhan kuuma), surffausta, seka erilaisia retkia. Me mennaan huomenna auringonnousuretkelle, joka lahtee 04.50 ja kestaa nelisen tuntia. Mennaan katsomaan valtavia hiekkadyyneja, jotain kalastajakylaa ja semmosia. Paaasiassa keskitytaan levyttamaan ja miettimaan elaman tarkoitusta, ennen kuin palataan vilkkaaseen Saigoniin maanantai-iltana.

Tahan mennessa meita ei ole huijattu mitenkaan muuten, kuin etta Hanoissa ravintolassa kun pyydettiin paperia, ne maksoivat yhtakkia 8000 dongia (n. 30 senttia)! (oli lisatty laskuumme) oli pakko vain nauraa.. mutta siis mitaan ei ole (ainakaan viela) ryostetty, ja aina ollaan saatu rahasta oikein takaisin.
Nyt pitaa lopettaa kun nettikahvila menee kiinni. Meen takaisin miettimaan elaman tarkoitusta ja kaantamaan kylkea.. palataan taas Saigonista.

Halong Bay ja reissusaatoja

Hanoissa jalleen, vasyneina mutta onnellisina.

Vietimme Halong Baylla kaksi paivaa ja yhden yon. Ryhma oli pieni ja kansainvalinen, ja hauskaa seuraa piisasi. Ensin mentiin bussilla kolmisen tuntia Haiphongiin, josta siirryimme laivalle. Laivalla oli mainio lounas, ja ruokaa kelpasi sulatella upeissa maisemissa.


Iltapaivan ohjelmaan kuului melomista ja uintia, mika oli mahtavaa kun ei ole puoleen vuoteen paassyt pulahtamaan! Hypittiin laivan katolta ja nautittiin taysilla. Uituamme nautiskeltiin maisemista vahan lisaa, ja ajettiin laivalla ko.reissufirman omistamalle yksityiselle pikkusaarelle, johon maijoituttiin bungaloweihin. Saarella oli hyva ranta, 8 bungalowia ja rantabaari/ravintola. Mitapa sita muuta ihminen tarvitsee... Paratiisi.

Ilta meni saarella rentoutuen ja illastaen. Aamulla banana pancaket masussa lahdettiin laivalla pikkusaarelta pois Cat Ba -saarelle. Siella kaytiin katsomassa Vietnamin sodan aikana kaytossa ollutta luolaa, joka toimi sairaalana. Sitten tehtiin 14km retki maastopyorilla Cat Ban luonnonpuistossa upeissa maisemissa. Oli hullun kuuma, ja taytyy myontaa etta Vaasan Wolffintien maki tuntuu huomattavasti helpommalta. Hikinen lankkari vaan huohotti!

Pyorareissun jalkeen lounastettiin ja chillailtiin pikkuisessa tienvarsiravintolassa, josta meidat kuljetettiin pikaveneelle, joka vei meidat takaisin Haiphongiin. Sielta koroteltiin takaisin Hanoihin.
Tapasimme reissulla mm. saksalaiset Nathalien ja Betramin, jotka ovat vuoden pituisella maailmanymparimatkallaan! Saksaa osaavat voivat katsastaa pariskunnan blogin taalta:
http://weltverreisen.wordpress.com/. Mahtavaa, etta jotkut oikeasti toteuttavat unelmansa eivatka vain puhu asiasta. He vuokrasivat asuntonsa pois, jattivat tyopaikkansa, myivat autonsa ja saastivat vuoden verran rahaa.

Reissu oli tosi onnistunut ja jai hyva mieli. Tosin meidan matkasuunnitelmiin tuli vahan muutosta.. kuultiin laivalla, etta kuvittelemamme "yojuna Saigoniin" ei tosiaankaan ole yojuna, vaan komea 30 tunnin takamuksenpuudutusreissu (nopeimmallakin junalla). Se olisi tuhlannut meilta viela kaksi ylimaaraista paivaa, joten tanaan illalla heti Hanoihin palattuamme palautimme junaliput ja varasimme lennot huomisaamuksi Saigoniin.
Nain paasemme heti huomispaivana (toivottavasti) Mui Ne:n, ja ehditaan viela oleilla Saigonissakin muutama paiva sen jalkeen. Saatiin onneksi aika edullinen lento.

Vietnam on edelleen positiivinen yllatys. Kohteliaisuus ja ystavallisyys tuntuu Kiinan jalkeen ihanalta, ja matkaajalle tama on helppo paikka. Kaikkea on tarjolla edullisesti. Luonto on uskomattoman kaunista, joten mitaan teemapuistoja tai maailmanpyoria ei tarvita ihmisten houkuttelemiseksi tanne. Melominen luolassa on lankkarille yhta eksoottista kuin aasialaiselle lumi ja Lapin eramaa.