Sweet home?

Asioita, joita ikävöin Suomesta:

• Perhe ja ystävät
• Ruoka: makaronilaatikko, itse tehty pizza, sämpylät, omatekoiset hampurilaiset, piirakat, paellat, salaatit, lohikeitto.. ylipäätään kotona tehtyä ruokaa saa täällä aivan liian harvoin (meillä ei siis ole kokkausvälineitä asunnossa, ja nuudelikeitto on jo kiellettyjen listalla).
• Toimivaa sähköpostia ja nettiä. Tämä armas valtio on estänyt pääsyn paitsi yliopistojen sivuille (=sähköpostiin), myös useille uutissivustoille.
  
• Sitä, että voi käydä saunassa ja ottaa pitkän kuuman suihkun koska tahansa
• Juomakelpoista hanavettä
  
• Sitä, että ihmiset välittävät ympäristöstä. Täällä samaan jokeen kaadetaan yleisen vessan jätökset, ruoantähteet, jätteet, pestään mopit jne. turhia välittämättä saastumisesta. Jätteitä ei pahemmin lajitella.
• Lämmintä asuntoa!
• Sitä, että tulee ymmärretyksi arkipäivän tilanteissa. Vaikka puhunkin auttavasti kiinaa, ei rajoittuneella sanavarastolla jutella vielä päivänpolttavista aiheista tai ymmärretä, miksi juuri tämä fööni on ominaisuuksiltaan parempi (=miksi myyjä tyrkyttää sitä käteeni halvemman vaihtoehdon sijaan).
  

(kuvassa siis hapankorppuja ja mignon-munien suklaata <3)

Toisaalta en ikävöi

• Suomen säätä (hiukset voi aamulla laittaa kotona ja ne on kuosissa vielä koulumatkan jälkeenkin)
  
• Kotona olevia tiskivuoria (jos tykkää tehdä kotona ruokaa, tää on välttämätön paha).
  
• Kalenteria. En täällä käytä kalenteria lainkaan ja toivottavasti unohdan koko mokoman kapistuksen olemassaolon!
  
• Kouluhommia ja oravanpyörää. Lukuunottamatta pikku kuulusteluja kerran viikossa täällä selviää sillä, että on paikalla tunnilla. Täällä ei tule suunniteltua liian paljon tekemisiään etukäteen, eikä ole kiire minnekään. Voi lähteä shoppailemaan/hierontaan/museoon/keilaamaan jos siltä tuntuu.
  
• Sitä, että pyhäpäivinä koko Suomi on suljettu; kaupat kiinni ja ei mitään tekemistä. Täällä kaikki pelaa sunnuntaisinkin!
• Suomen hintatasoa. Eduskunta väittää, että opintotuella voi elää, mutta vasta täällä olen huomannut, että se on mahdollista. Vaatteet, kengät, laukut, ruoka, asuminen... jos menee oikeaan paikkaan, kaikki on edullista. No, juusto ei ole.
• Suomalaisten elämänasennetta ja kiittämättömyyttä. Täällä näkee todella köyhiä ihmisiä, jotka eivät ole digibokseista tai minimipalkasta kuulleetkaan, mutta jotka ovat todella onnellisia ja tyytyvät siihen, mitä heillä on.

What a weekend! Zhouzhuang + tuparit

Huh, mikä viikonloppu! Ihan hulluna ohjelmaa, mutta niin hauskoja juttuja tapahtui ettei pitkään aikaan!

Perjantaina ei ollut tunteja, vaan lähdettiin koulun järjestämälle reissulle Zhouzhuangin kylään. Kieltämättä lähtö klo 7 aamulla ei ollut helppo, mutta onneksi matka ei kestänyt kuin n. tunnin. Kylä oli pikkuinen, vain 30 000 asukasta. Se oli kanaalien ja siltojen ympäröimä Venetsian tyyliin, ja suurin osa rakennuksista oli todella vanhoja. Perinteisempää Kiinaa siis Shanghain valojen loisteen jälkeen. Käytiin parissa perinteisessä kiinalaisessa rikkaan perheen talossa, veneajelulla kanaalissa ja suuressa temppelissä. Temppeliä maalattiin parhaillaan, ja suuri osa puupinnoista oli vielä märkiä, mutta missään ei ollut mitään varoituskylttejä (tietenkään). Oma vika, jos sotket vaatteesi (me ei sotkettu).

Kokonaisuudessaan retki oli mukava, mutta oltais ehkä saatu enemmän irti omatoimiretkestä. Nyt mentiin lampaina kiinaa molottavan oppaan (joka heilutti tietysti punaista lippua) perässä paikasta toiseen. Veneajelu oli hauska, siitä näki kylän vähän eri näkökulmasta.

Illalla mentiin serkkuni luo grillibileisiin. Oli ihanaa saada kunnon pihvi pitkästä aikaa! Jäätiin yöksi Pudongin puolelle, ja aamulla piti lähteä kotiin siivoamaan ja valmistelemaan omia kemuja. Päätettiin viimein pitää tuparit, kun on täällä asusteltu jo pari kuukautta.

Oltiin kutsuttu n. 15 ihmistä; suomalaisia, hollantilaisia, japanilainen... Porukka kuitenkin kasvoi huomaamatta, ja hyvä niin! Saatiin jopa kung fu -mestari vieraaksi! Onnistuttiin kysymään kiinaksi mitä hän haluaisi juoda, ja teetä tietty... onneksi meillä oli oikeaa kiinalaista teetä eikä mitään Liptonia. Herralle kelpasi kyllä myös fisu! Lopulta asunnossa oli niin paljon jengiä, ettei kaikki edes mahtuneet ryhmäkuvaan, ja meteli oli mahtava! Ei siis musiikista, vaan pelkästään puheesta. Meno oli kuin kansainvälisessä suurperheessä; tavattiin todella hyviä tyyppejä kaikkialta maailmasta. Lähdettiin puolen yön maissa baariin, ja oli kyllä tosi hauskaa, kiitos vaan kaikille jotka olitte paikalla :)
Saimme hollantilaisilta kavereiltamme tuparilahjaksi valokuva-albumin, johon oli koottu hauskoja kuvia yhteisistä kemuista ja retkistämme. Jo kuukaudessa oli kertynyt lukematon määrä hauskoja hetkiä ja muistoja! Albumin lopussa oli vielä ihana teksti sekä tilaa lisäkuville, joista ei varmasti tule pulaa. Nyt jo kansiossani on yli 1400 kuvaa Shanghain ajalta, 2 kuukaudessa! Tervetuloa meille siis kattomaan valokuvia kun palataan.

Tänään käytiin korealaisessa barbecue-paikassa syömässä. 45 rmb:lla (n. 4,5e) sai syödä ja juoda niin paljon kuin halusi, ja sai itse grillata pöydän ääressä omat sapuskansa. Tosi hyvää ja halpaa, kuten ruoka täällä yleensäkin. Nyt pitäis vielä koota ittensä ens viikkoa varten.

Hen gaoxing renshi ni!

Maanantaina käytiin syömässä hienosti, teppanyaki -paikassa. Kokki siis valmisti silmiemme edessä 8 ruokalajin illallisen. Todella hyvää ja mainio palvelu, kuten yleensäkin japanilaisissa ravintoloissa. Jälkiruoka nautittiin Bundin ja Pudongin maisemia ihaillen.
Kiitos vielä vierailijoille!


Tänään oli niin mahtava (ja lämmin!) ilma, ettei opettaja hennonut pitää meitä sisällä, kun pyysimme nätisti, voisimmeko pitää toisen oppituntimme läheisessä puistossa, Lu Xun Parkissa. Ideana oli siis tutustua paikallisiin ja keskustella heidän kanssaan. Päästiin portista sisään ja heti oli lauma uteliaita (ja samalla voimistelevia!) vetreitä vanhuksia ympärillä. Kielitaidollamme ei voi vielä kertoa kovin pitkiä juttuja (saati sitten ymmärtää vanhusten murretta), mutta opettaja auttoi tarvittaessa(otsikon teksti tarkoittaa, että hauska tavata sinut).

Tapasimme mm. 86-vuotiaan papan, joka veti sujuvasti leukoja ja roikkui pää alaspäin kiipeilytelineessä, suomalaissyntyisen (vantaalaisen!!) australialaisnaisen, joka oli kiinalaisen ystävänsä kanssa lomalla Shanghaissa... ja eläkkeellä olevan vanhan herran, joka puhui sujuvaa saksaa ja oli matkustellut ympäri maailmaa (myös Suomessa). Lisäksi oli hauska, muka virallinen hierojatyyppi, joka halusi välttämättä esitellä osaavansa aakkoset ja numerot englanniksi ja japaniksi. Lisäksi oli paljon muita... täytyy mennä tuonne puistoon vielä, pitkään aikaan ei ole tunti mennyt noin nopsaan.

Tänään olin ensimmäistä kertaa elämässäni hääpukuostoksilla.... Ehei, en itseäni varten vaan serkkuni kanssa. People's Squaren metroasemalla oli yksi kokonainen käytävä täynnä hääpukuliikkeitä! Todella kauniita pukuja! Löysimme hyvän mallin, 1800 RMB eli n. 150 e, kuukauden päästä valmis. Ei siis kaada hääbudjettia vaikka ostaakin puvun omaksi.

Nyt vuorossa reippailua ja perjantaina tutustutaan Zhou Zhuangin kaupunkiin, joka on pienempi kuin Vaasa!

City-sherpat seikkailee

2kk Kiinan ihmeellisessä valtiossa kilahti täyteen. Pääsiäisen kunniaksi meidän molempien vanhemmat ilahduttavat meitä vierailullaan. Tuliaisina oli mm. iiiiso kasa juorulehtiä Suomesta (nyt mekin tiedetään tekstarikohusta, tanssikisoista ym. tärkeästä), joten nyt piisaa lukemista niiden ainaisten koulukirjojen sijaan. Miten musta tuntuu, että oon kirjoittanut viime aikoina aika usein vieraista ja tuliaisista? Johtunee siitä, että vieraita on piisannut.

Lauantain huono sää pakotti meidät sisätiloihin, eli feikkimarkkinoille ja jalkahierontaan. Yhtä loistava oli kuin viimeksi, ja kelpasi vanhemmankin väen väsyneille jaloille. Onnistuin markkinoilla tinkaamaan paremmin kuin aiemmin. Epäilen sen johtuvan siitä, etten tingannut itselleni vaan porukoille, joten en näyttänyt liian kiinnostuneelta ostoksista. Uusi laukku tarttui kyllä allekirjoittaneellekin mukaan. Nyt laukkusaldo lienee jo kaksinumeroinen, häpeän tunnustaa.
Tänään sää oli hieno, joten käytiin Yu Gardenissa vanhassa kaupungissa, risteilyllä Huangpu -joella ja akrobaattinäytöksessä.

Ehdottomasti hienoin näistä oli akrobaattinäytös! Puolitoista tuntia kestävä näytös sisälsi mitä ihmeellisempiä köysi/vanne/hyppy/volttitemppuja, kummallisiin asentoihin vääntyviä raajoja, huikaisevaa tasapainoa ja tietenkin ysäritaustamusiikkia, kun Kiinassa ollaan. Kuvista näette vähän enemmän. Suosittelen käymään, jos joskus saatte tilaisuuden!

Shanghai näytti taas monet kasvonsa samana päivänä. Toisaalta Yu Garden oli kauhea turistirysä. Toisaalta taas vanhan kaupungin kapeilla kujilla voi yhtäkkiä olla ihan hiljaista ja voi huomata olevansa ainut länkkäri kadulla, nähdä vanhan kiinalaismummon pesemässä pitkiä kalsareita, vanhan parturin leikkaamassa paikallisten hiuksia ja pikkutytön pissaavan kadulle. Vartin päästä voi kävellä Bundille ja nähdä loistokkaat rakennukset Pudongilla ja kuvitella olevansa jossain muualla.

Jee!

Nyt suihkukaivo toimii! Vuokraemäntämme ja hänen miehensä tulivat putkimiehen kera vierailulle. Sillä aikaa kun putkimies puuhasteli kylppärissä (porasi jotain + tunki jotain kaapelia suihkukaivoon), vuokraemäntä opetti meille kiinaa! Hän (ala-asteen englanninopettaja) innostui valtavasti kun näki keittiön pöydällä meidän kiinan kirjat.. samalla tuli tarinaa eri kaupungeista, kuten Hangzhousta, Suzhousta ja Nanjingista.
Päivän iloisin asia on siis jälleen sellainen, jota ei osaa arvostaa ennen kuin se lakkaa toimimasta.


Meillä on parin päivän ajan ollut ongelmia päästä suomalaisille uutissivuille. Tällä hetkellä vain Turun Sanomat toimii, apua! Myöskään meili tai yliopiston sivut ei toimi, joten ei syytä ihmettelyyn jos ei kuulu mitään... ihmettelen vaan miten pystyn yhä bloggaamaan tai käyttämään naamakirjaa. Tiedätte mitä on tapahtunut, jos blogi hiljenee :)

Hyvää pääsiäistä! Täällä sitä joutuu meneen kouluun eikä lomailusta (tai suklaamunista) tietoakaan..

Remppaa

Tiistaina saateltiin yhdet sankarit Pekingin-junalle. Toivottavasti loppumatka sujuu hyvin!

En tiedä uskaltaako vieläkään sanoa, että ollaan terveitä. Flunssat, poskiontelontulehdukset, yleisinfektio, silmätulehduksenpoikanen, ripuli... the list goes on. Jotain on varmaan vielä tulossa. Tällä hetkellä ½ meistä on hyvissä voimissa.
Kävin vierailulla Shanghain kirjakauppakadulla Fuzhou Lu:lla. Tai tiedä sitten oliko se mikään virallinen, mutta yli 20 kirjakauppaa samalla kadulla. Tarkoituksena olis ostaa tällainen vehje:

Eli elektroninen sanakirja, johon voi myös kirjoittaa. Yllättäen on vaikeeta löytää laite, jossa on englanninkielinen käyttöohje, mutta ajattelin että opin ehkä käyttämään tuota, jos ostan sen jo nyt.

Muita arkipäivän haasteita tarjoaa armas kämppämme. Ulkoapäin niin siististä asunnosta paljastuu joka viikko jotain mikä on rempallaan.. Muistatte varmaan sen jääkaapin, joka jäädytti meidän sapuskat. Viime viikolla keittiön tiskialtaan putki alkoi vuotaa. Se onneksi korjattiin aika nopeasti, kiinalaiseen tapaan kahteen kertaan teipillä (ensin valkoisella ja kun soitettiin perään, että ei auttanu niin sitte teipattiin mustalla teipillä). Nyt suihkukaivo on tukossa, eli ei voida pestä pyykkiä kun koko kylppäri lainehtii.

Haettiin kaupasta ensiapua ja kaadettiin viemäriin jotain tämmöistä myrkkyä:

Kaadettiin tuota pahanhajuista litkua ensin ohjeen mukaan muutama korkillinen ja vettä päälle, mutta ei auttanut vaikka lopulta sitä meni koko pullollinen. Ei muuta kuin soitto vuokraemännälle ja taas odotellaan minkälainen korjaaja sieltä tulee (toivottavasti tulee..). Niin mukava paikka kun tää onkin asua, joskus sitä toivoo että rakennustekniikka olis samalla tasolla kuin Suomessa.

Päivän kielimuurikohtaaminen: oli siivous meneillään ja Jaska laittoi kenkiä ulko-ovemme ulkopuolella olevaan kenkäkaappiin, joku vanhempi rouvashenkilö tuli molottamaan kiinaa siihen. Jaska ajatteli, että se varmaan haluaa tietää että montako meitä asuu siellä ja yritti selittää että "kaksi ihmistä". Mummeli on kuitenkin huomannut, että viedään alakerran vartijoille tyhjät pantilliset muovipullot ja kysyi, onko meillä pulloja... ja innostui tietty Jaskan sanoessa että kaksi on! Mummo yritti tunkea sisälle asuntoon väkisin, ja lopulta oli pakko vaan työntää hänet ulos ja sanoa "nou nou nou!". Huh.

Viikonloppuna odotettavissa lisää suomalaisvahvistuksia Shanghaihin! Huan ying guang lin zai Shanghai!

Vierailulla

Lauantaina illalla suunnattiin Bonboniin, jossa sai juoda niin paljon kuin lystäsi sisäänpääsyn hinnalla. Naisille maksoi 8€ ja miehille 12€ (maailmassa on vielä oikeutta! miehet juo kuitenkin enemmän). Open bar valitettavasti näkyi sisätiloissa: nukkuvia/huonosti voivia ihmisiä siellä täällä, vessakoppeja joiden ovi pysyy kiinni epäilyttävän kauan jne. Drinkit olivat tosi vahvoja; täällä ei varmaan tunneta mitään viinamittaa. Juteltiin muutamien länkkärien kanssa (mm. brasilialaisia, hollantilaisia, saksalaisia ja suomalaisia) ja tanssittiin.

Meidät oli kutsuttu tänään illalliselle kiinalaisen ystävämme kotiin, kun hänen vanhempansa halusivat tavata meidät. Oli tosi hienoa päästä vierailulle oikeaan kiinalaiseen kotiin! Vietiin tuliaisiksi mitäs muuta kuin Fazerin sinistä, sekä poroaiheisia lasinalusia ja jotain käsintehtyjä poromagneetteja. Perheellä oli modernisti sisustettu aika tilava kerrostaloasunto.

Aluksi meille tarjottiin hulluna suklaata, keksejä ja karkkeja (ennen ateriaa! joten pahin nälkä lähti siinä, kun ei kehdattu kieltäytyäkään). Itse aterialla oli tarjolla tietenkin paljon erilaisia ruokia: naudanlihapataa, paahdettua ankkaa, kiinalaisia vihanneksia, kanakeittoa, jotain tuntematonta merenelävää, isoja katkarapuja, kalaa, täytettyjä taikinanyyttejä... Siinä vaan reilusti syljeskeltiin luut ja kalanruodot pöydälle ja kilisteltiin punaviiniä pahvimukeista! Isäntä oli tyytyväinen ku kehuttiin hänen laittamaansa ruokaa. Vanhemmat eivät puhuneet englantia muutamaa sanaa enempää. Lähinnä kommunikoitiin ystävämme välityksellä, välillä käyttäen vähän kiinaa ja yksinkertaista englantia.


Vanhemmat ovat ammatiltaan lääkäreitä. Jaska on vielä vähän kipeänä, joten he kysyivät heti tarvitseeko hän jotain lääkettä. Saman tien isäntä lähti apteekkiin hakemaan lääkettä! Eikä tietenkään suostunut ottamaan mitään korvausta. Aterian jälkeen katsottiin perheen valokuvia ja me näytettiin kuvia Suomesta. Ilta oli tosi mukava, vaikkei yhteistä kieltä ollutkaan... Saatiin vielä mukaan perinteistä kiinalaista teetä.


Tämmöistä herkkua myydään kadulla.. Myyjä kuorii sen ja pilkkoo muovipussiin. Siitä haukataan ja pureskellaan hetki, ja syljetään pois. Tosi mehukasta, mutta ei aavistustakaan mitä se on.. luultiin, että noi on bambukeppejä, mutta eipä.