All above is true and there is no problem.

Eilen olimme anniskeluravintolassa porukalla nauttimassa happy hourista ja ohrapirtelöstä. Hassua, miten täällä voi kuitenkin halutessaan pärjätä pelkällä englannin kielellä. Voi elää kuplassa eikä tarvitse asioida kiinaksi lainkaan, jos valitsee asuinalueensa ja muut hommat oikein. Ravintolassa pystyi tilaamaan kaiken englanniksi ja näin enemmän länkkäreitä yhdellä kertaa kuin koko viikkona yhteensä! Juteltiin saksalaisten ekspatriaattien kanssa ja olivat innoissaan, kun kuulivat mun osaavan saksaa, ranskaa ja opiskelevan kiinaa! Työpaikka haussa ;) ei vaan, semmoista jutustelua vain. Ilta oli todella hauska!

Shanghaista saa kyllä ihan mitä vaan mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Kaipasimme yöruokaa Pudongilla serkkuni kotona, ja sitten vaan soitettiin että "neljälle ruokaa, tämä ja tämä osoite, xiexie". Hetken päästä ovikello kilahti ja siellä oli muovipussit täynnä ihan kaikenlaista safkaa: ranskalaisia, mozzarellatikkuja, kanansiipiä, possunlihaa, salaattia, toasteja, kastikkeita... ja aamullakaan ei tarvitse poistua kotoa, kun vaan soittaa ja tilaa vaikka pizzan (ja kyllä, englanniksi voi tilata).
Toisaalta Pudongin puolella (oikealla puolella jokea) on paljon hiljaisempaa, kauppoja on paaaljon vähemmän eikä muutenkaan oikein tapahdu mitään, joten noutoruokapaikkoja on pakko olla.

Tämä valtio osaa aina kyllä yllättää ihme jutuillaan. Tänään sunnuntaiaamuna olivat poliisiasemalta soittaneet meidän vuokraemännälle, että meidän on mentävä käymään asemalla. Olimme siinä vaiheessa ihan toisella puolella kaupunkia serkkuni asunnolla ja olisi ollut kiva jäädä viettämään sinne sunnuntaipäivää, mutta ei. Loppujen lopuksi pääsimme paikalle, ja piti kirjoittaa lause "all above is true and there is no problem" paperiin, jossa kerrottiin maahantulomme syy ja miksi emme ilmoittautuneet 24 tunnin sisällä poliisiasemalle, ja jossa sanottiin että olemme saaneet varoituksen liian myöhäisestä rekisteröitymisestä. Tästä lähtien, jos poistumme maasta, palatessamme meidän on aina käytävä ko. asemalla. Lisäksi allekirjoitimme 11 eri paperia.
Tämän jälkeen käytiin syömässä namiruokaa: sushia ja korealaista bibin-pataa tonnikalalla. Yht. 5e juomineen päivineen.

p.s. Tänään ekan kerran HIENO ja keväinen ilma, hahaa!

Kiinalainen tehokkuus, osa 2

Koska tähän maahan muuttaminen ja asioiden hoito on tehty mahdollisimman helpoksi ja miellyttäväksi, voin edelleen jatkaa kertomustani oleskeluluvasta. Tarina toivottavasti päättyy Pudongille parin viikon kuluttua, ja sitten lupaan ottaa kuvan ko. paperista.

Olimme varanneet ajan sairaalaan terveystarkastusta varten. Se vaaditaan kaikilta vähänkin pidempään maassa oleskelevilta (opiskelu- tai työviisumilla tulijoilta), ja tätä varten on ihan oma erillinen sairaalansa! Meidän aika oli klo 13, ja siihen aikaan ilmoittautumistiskillä oli n. 35 muutakin ihmistä (paljon länkkäreitä, mokomat korealaiset tietysti yritti ohitella jonossa). Meinattiin jo että jaaha, täällä ollaan sitten koko päivä (kokeiden takia ei saanut syödä mitään aamulla)... mutta ei! Kiinalaisella tehokkuudella meidät ohjattiin uskomattomalla nopeudella yksitellen veri-, EKG-, ultraääni-, röntgen- ja näkötestiin. Lisäksi mitattiin verenpaine sekä pituus ja paino. Tallusteltiin ympäriinsä käytävällä huoneesta toiseen potilastakit päällä ja me länkkärit hymyiltiin toisillemme ja pyöriteltiin päitämme. Tunnissa koko homma ohi ja maanantaina saadaan tulokset. 376 RMB (n. 35€), xiexie.

Päivän ihmettelynaine nr. 2 on uusi jääkaappi. Meidän sapuskat tosiaan jäätyi siihen edelliseen, vaikka näyttö valehteli että olisi +8 astetta. Nyt keittiössä pönöttää uuden uutukainen kone, ja voidaan jopa ostaa juustoa. Tässä kuitenkin vinkki kaikille, jotka joutuvat sinnittelemään ilman moista ylellisyyttä: Ikkunanraosta vetää juuri sopivasti, joten eikun ruoat siihen ja hyvin säilyy.

Mitä opin tänään 1: Kiinassa jälkiruokakin voidaan näköjään tuoda aterian aluksi. Ihmeteltiin että onpa makea alkukeitto.
Mitä opin tänään 2: Elekielellä pärjää yllättävän pitkälle: Taksikuski ei halunnut ajaa meitä pois sairaalalta, koska oli menossa kotiin ja meidän määränpää oli eri suunnassa.

Päivän kuvapläjäyksiin kuuluu lumiukko rantakadulta eli Bundilta, allekirjoittanut koulun pihalla sekä kiinalainen asunnonvälitystoimisto. Kuten näette, naiset istuu takit päällä ja pitää alle 10 neliön toimistoa.


P.S. En itse pysty lukemaan näitä tekstejä paikallisen nettisensuurin vuoksi, mikä tarkoittaa myös, etten näe kommenttejanne tai pysty vastaamaan niihin :( mikäli siis tahdotte kommentoida tai kirjoitella muuten vain, tehkää se meilitse, etunimi.sukunimi(at) student.uwasa.fi !

Elämän pieniä iloja

Räntäsateen saatellessa meidät iloisesti matkaan muutimme maanantaina omaan kämppään.

Teimme myös viimein tutkimusmatkan paikalliselle poliisiasemalle. Mukaan lähtivät vuokranantajamme (joka on siis ala-asteen englanninopettaja, mutta puhuu todella yksinkertaista englantia) ja hänen ystävänsä, joka halusi parantaa englantiaan (mutta joka ei kuitenkaan uskaltanut puhua meille yes/no -lauseita enempää). Ensin meinasivat lätkäistä meille 100RMB:n sakon (n. 10€) kummallekin, koska emme olleet ilmoittautuneet poliisiasemalle 24 tunnin kuluessa maahan saapumisesta. Tarvittiin kiinalaista kaveria puhelintulkiksi, vuokranantajan suostuttelua ja lukuisia vakuutteluja tietämättömyydestämme ennen kuin he suostuivat antamaan meille tilapäisen oleskeluluvan. Loppujen lopuksi sakkojakaan ei tarvinnut maksaa.



Tänään kävimme sitten koululla hakemassa opiskelutodistukset. Olisi kiva saada hoidettua systeemit kuntoon ennen kiinalaista uutta vuotta, koska silloin kaikki virastot ovat kiinni, mutta huonolta näyttää, koska vielä puuttuu muutama lappu leimoineen.

Kiinalaisten kylmyydensietokyky on kyllä käsittämätön. Ne vetää tuolla pelkissä villapaidoissa skootterin päällä ilman hanskoja, ja me hytistään kolme paitaa päällekkäin, pipo ja paksut hanskat käsissä (ja muovipussit kenkien sisällä!). Ehkä olette uutisista lukeneet Kiinaa koettelevasta lumimyrskystä ja kylmyydestä. Täällä me nukutaan kaikki vaatteet päällä, pipo päässä ja hihkutaan riemusta, jos kaasuhana ei piippaa 3 minuutin suihkun jälkeen kuuman veden loppumisesta (niin ja ollaan iloisia, jos jääkaappi säilyy ehjänä.. kaikki jäätyi jääkaappiin viime yönä). Toisin sanoen: ollaan iloisia elämän pienistä asioista. Pikku ongelmista huolimatta ollaan hyvällä mielellä, uskokaa pois!

Tänään käytiin syömässä toisen kiinalaisen ystävämme kanssa. Hän vei meidät kantonilaiseen ravintolaan... vähän pelotti, että tuleeko sieltä nyt kananjalkoja eteen (kantonissa syödään just niitä). Ei kuitenkaan tullut yhtäkään pahaa ruokaa eteen; jotain narskuvaa kalaa ja luuydinlihaa, mutta kaikki syötäviä.

Lisäksi ystävämme vei meidät Bundille (rantakatu Huangpu -joen rannalla, kaupungin ydinturistialuetta) kävelemään. Mainio paikka bongailla pilvenpiirtäjiä, joten Jaska oli elementissään. Taustalla Shanghai Grand Theatre People's Parkilta kuvattuna.

Olkaa siis onnellisia siellä hyvin lämmitetyissä asunnoissanne Suomessa, nih.

Shanghain valot

Iltakävelyllä Nanjing Roadilla.

Kiinan (kieli)muuri

Vaikka olin kuullut etukäteen, että Kiinassa ei pärjää jalolla lontoon kielen taidolla, ei viesti tainnut mennä ihan perille. Olen joutunut toteamaan sen ihan itse. Täällä päin Shanghaita missä asumme, ei välttämättä näe päivän aikana länkkäreitä lainkaan, ja lontoon sanat "yes" tai "no" saavat aikaan kiinalaisille, etenkin taksikuskeille ominaisen "höööh?" -äännähdyksen. Keskustassa tietenkin on helpompaa.

(kuvassa ihmiset jonottavat junalippuja päästäkseen uuden vuoden viettoon perheen luokse. Jengi vietti yön kadulla odottaessaan puljun aukeamista, oli mukana patjat ja viltit. Tällä viikolla joku oli puukotettu, kun oli yrittänyt etuilla junalippujonossa)

Asumme vielä pari päivää kavereiden luona ennen kuin muutamme. Asunnon ovea hakkasi eilen (sinnikkäästi; ei päästetty heti sisään) aamulla kiinalaismies mukanaan kaasu- tai vesilasku (kokonaan kiinaksi, mutta lapun oikeassa yläkulmassa hanan kuva...). Yritäpä siinä sitten selittää, ettemme asu täällä. Kaveri poltteli tupakkia ja syljeskeli käytävälle sillä aikaa, kun hommasimme tulkin puhelimeen. Lopulta lasku maksettiin ja kaveri lompsi matkoihinsa. Meillä ei ollut tasarahaa, mutta rehellinen miekkonen kirjoitti lapulle tuovansa 4 maoa takaisin vielä saman päivän aikana (4 senttiä, joten ei jääty suotta odottelemaan).

Kiinalaisesta tehokkuudesta (tai en tiedä mistä) kertoo sekin, että kaupassa on järjetön määrä työntekijöitä. Suurimman osan ajasta he seisoskelevat ja kaivavat nenää. Loput ajasta he auliisti avustavat asiakkaita tuotteiden valinnassa. Kiehtovaa tietenkin kuulla kiinaksi pesuaineiden ominaisuuksista, mutta kun en heti edes löydä että mikä on pesuaine ja haluaisin rauhassa katsoa, on tuo tyrkyttäminen lähinnä ärsyttävää. Suppealla kiinan kielen taidollani ja erilaisilla äännähdyksillä päästiin kuitenkin yhteisymmärrykseen ja löysin yleispuhdistusaineet sun muut. Yllättävän pitkälle pääsee elekielellä.

(kuvassa meidän kotimetroasema Chifeng Rd)




Pilvenpiirtäjäkuvia on luvassa ehkä ensi viikolla! Ollaan käyty hävettävän vähän keskustassa tai tehty mitään turistijuttuja, kun on pitänyt hoitaa asioita täällä kotinurkilla. Eilen sentään tutustuttiin yöelämään, kaikenmoista hiihtäjää liikenteessä.

p.s. Nyt ollaan lähdössä tarkistamaan, että kämpässä on kaikki kunnossa. Sinne tulee nettiasentajat ja sen jälkeen käydään poliisiasemalla rekisteröitymässä. Jaa mikä lepopäivän pyhittäminen..?

Kiinalainen tehokkuus

Ni hao!

Täällä ollaan (savu)sumuisen taivaan alla ja tuijotellaan jokaista kauppaa/vastaantulijaa/ruokaa hyväntahtoisesti tai sitten epäluuloisesti. Lapset vilkuttelee ja huutelee meille "Hello!!", kun taas vanhemmista ihmisistä ei irtoa sanaakaan lontoota.

Kiinalaisella tehokkuudella ja suomalaisten avustuksella on hoidettu jo metrokortit, kiinalaiset puhelinliittymät (numero löytyy facebookista) ja jopa asunto! Nyt siis aluksi majaillaan täällä yliopistokavereiden luona (onneksi! alku olis ollut tosi hankalaa ilman), ja Ville oli onneksi meitä vastassa huolehtien, ettei jet lagin uuvuttamina painella väärään metroon.

Mentiin kiinalaisen kaverin kanssa aamulla asunnonvälitystoimistoon heti aamusta. Heti alkoi kiivas soittelu, ja käytiin katsomassa kolmea kämppää. Päädyttiin ottamaan 66-neliöinen kaksio, joka on vasta rempattu. Vuokra 3500 RMB eli n. 330e. Muutetaan maanantaina, kun sinne saadaan pari tv:tä, netti ja ovipuhelin. 5min kävelymatka metrolle ja 10min kouluun. Onneksi oli kiinalainen ystävä mukana, muuten ei olis tullut mistään mitään. Sopimus on allekirjoitettu, mutta ei olla ainakaan vielä huomattu että meitä olis huijattu.. Ainoa ongelma oli se, kun piti maksaa takuuvuokra (3500) + 2kk:n vuokra (+ agentin palkkio 1225 RMB). Isoin setelihän on 100 yuania, joten allaolevasta kuvasta näätte kun likka laskee ihan mukavaa pinoa seteleitä (lyötiin sille 10 500 RMB käteen..).

Ei Suomessa onnistuis mitenkään kämpän hommaaminen päivässä kävelemällä johonkin toimistoon! Mutta on tässä kävelty muutenkin; etäisyydet on käsittämättömän pitkiä ja harkitsisin polkupyörän hankkimista, ellei se ois niin pirun vaarallisen näköistä hommaa!








Päivän ruokavinkki:

Käytiin syömässä hot pot -paikassa (ideana tuikata kuvassa näkyviä raakoja juttuja kiehuvaan mausteiseen liemeen kypsymään ja syödä ne sitten kastikkeen kera) ja oli pakko ottaa kuva ruokalistasta, vasemmassa alakulmassa varmasti herrrrkullisia possunaivoja!). Me kyllä syötiin parsaa, possua, kalaa, jotain taikinanyyttejä, nuudeleita, sieniä jne.. oli hyvää. Ja kyllä, kertaakaan ei olla vielä syöty veitsellä ja haarukalla ;)

Huomenna, jos Mao suo, mennään hankkimaan varusteita kämppään ja nuokutaan metrossa seisaallaan, niinku kaikki kiinalaisetkin tekee. Tehokkuus ennen kaikkea.

Pakkaamisen filosofiaa + palvelus isänmaalle

Yritän ratkaista yhtälöä, jossa tekijöinä ovat 65+10 -litrainen rinkka ja syntymälahjana saatu voimakas ylipakkausvietti. Ratkaisuun vaaditaan kylmähermoisuutta ("kai mä pärjään ilman tätä mun iiihanaa biletoppia") , optimistisuutta (kai kiinalaiset käyttää huulikiiltoa?) ja voimakasta muistoa siitä, miltä tuntuu raahata täyteen + vähän yli pakattua rinkkaa yli 100m matka. Näiden lisäksi voi vielä yrittää vaivihkaa ujuttaa välttämättömyyksiä matkakumppanin tavaroiden joukkoon (jälleen kerran nähdään, että miehellä on paljon vähemmän tavaraa kuin naisella).

Tämän yhdistelmän avulla olen nyt päässyt melko pitkälle: Rinkka mahtuu kiinni, sitä voi nostaa (jos jaksaa) ja tuntuu, että pärjään ainakin jonkin aikaa. Voitto! Lähtöselvitys on tehty, mulla on ikkunapaikka ja lentosukat. Ei kai voi muuta kuin surffailla übertarpeellisilla sivuilla:
Fiilisteltiin katsomalla YouTubesta Maglev -luotijunan video. Muistakaa laittaa kaiuttimet päälle ;). Maglev kulkee siis Pudongin lentokentältä metrolinja 1:n päähän, josta sitten jatketaan matkaa metrolla.

Tehdään siis Suomelle palvelus ja poistutaan maasta. Ja Elastisen sanoin, "häivytään täältä, N-Y-T, nyt..."
Palataan Kiinasta!


P.S. Maksettu mainos: Deuterin AirContact -rinkka on aivan mainio!