Shoppailusta + Shanghai Ocean Aquarium

Voisin kirjoittaa oman luvun kummastakin, mutta yritetään.

Shanghaissa piisaa ostettavaa n. 52 kertaa Helsingin verran. Ongelmana on se, mistä löytää halvimpaan hintaan parhaimmat tuotteet ja mistä kannattaa maksaa mitäkin. Kolmen viikon empiiristen tutkimusten jälkeen olen havainnut, että laukkuja, kenkiä, koruja, huiveja, sukkia, kelloja ja vöitä kannattaa ostaa feikkimarkkinoilta. Olen tehnyt tosi hyviä kauppoja (iso käsilaukku 7,5€) ja huonompia kauppoja (surkealaatuinen pashminahuivi 5€, kun oikea hinta korkeintaan 3€). Pitää vähän tietää hinnoista ja tuotteista, ettei jää harmittamaan. Tinkimisestä pitää kyllä kirjoittaa ihan oma juttunsa.. olen vasta harjoitteluasteella siinä, jotain hyviä diilejä saa aina välillä, mutta aina ei vaan onnistu vaikka kuinka yrittää.


Ellei tinkiminen innosta, voi suunnata kauppakeskuksiin. Niitä täällä piisaa vaikka millä mitalla. Useimmissa on länkkärimerkkejä (C&A, Vero Moda, H&M) ja aasialaisia merkkejä sekaisin. Pudongilla sijaitseva Super Brand Mall on varmaankin isoin, missä ollaan tähän mennessä käyty. 10 kerrosta eikä jaksettu edes kiertää kaikkia liikkeitä. Kenkien löytäminen suomalaiselle bigfootille (39, onko se muka iso??) tuottaa hankaluuksia! Feikkimarkkinoilta kyllä löytyy, mutta kauppakeskusten liikkeistä kun käy kysymässä niin ne vaan nauraa kun kysyn, löytyykö kokoani. Muutenkin tässä on nieltävä ylpeytensä ja ostettava paidat L-kokoa ja housut XL, kun ovat semmoisia taskuraketteja suurin osa kiinalaisnaisista.



Ihaninta shoppailussa täällä on edullisten hintojen (länkkärivaatteetkin on hitusen halvempia) lisäksi se, että täällä saa oikeasti palvelua! Koska työntekijöitä on niin paljon, heillä on oikeasti aikaa ja halua auttaa. Paikallisessa Onlyssa kolme myyjää kiikutti sovituskoppiini erilaisia farkkuja ja ehdotti niiden kanssa sopivia paitoja. Kaupat tuli. Suomessa joutuu aina raahaamaan koppiin maksimimäärän kaikkia kokoja ja malleja tai ottamaan kaverin mukaan hakemaan lisää kokoja sovituskoppiin, jotta löytäisi oikean mallin nopeasti.


Eilen kävimme Shanghai Ocean Aquariumissa. Se sijaitsee Pudongin puolella, ja menimme joen ali Bund Sightseeing Tunnelia pitkin. Kiinalaiset ovat kuulemma ihan mehuissaan tunnelistaan, mutta meitä se ei ainakaan vakuuttanut. Ei siis kannata maksaa mokomasta, kun metrolla pääsee halvemmalla. Pikku junanvaunussa mentiin tunnelissa, jossa oli välkkyviä valoja, ja maksettiin n. 4€. Itse merimaailma oli iloinen yllätys. 12€:n pääsymaksulla sitä jo odottaa saavansa jotain. Esillä oli 300 eri kalalajia, hylkeitä, pingviinejä.. ja hieno 155-metrinen tunneli ison altaan alla. Nähtiin haita (ja sopivasti myös niiden ruokinta), rauskuja ja iiisoja kilpikonnia. Ruuhkaa ei juuri ollut vaikka olikin ystävänpäivä, kun kiinalaisten lomat alkaa olla ohitse.



Koulu alkaa ensi viikon torstaina. Suunnitelmissa on vielä sitä ennen piipahtaa Shanghain ulkopuolella, käydä museoissa ja ehkä myös vähän shoppailla lisää. Stay tuned.
Ystävänpäivästä puheen ollen: vaikka se olikin eilen, hyvää ystävänpäivää kaikille ystävillemme Suomessa (ja maailmalla!). Teitä on ikävä! <3

Vanha kaupunki

Täytyy myöntää, aloin jo hieman tottua moniin asioihin: tuoksuihin, töniviin ihmisiin, tungokseen, asioiden hitauteen, ruokaan jne. Tuntui olevan vaikea keksiä, mistä kummallisuuksista voisin kirjoittaa. Tänään tehtiin onneksi retki vanhaan kaupunkiin, ja johan löytyi kummasteltavaa! Vaikka itse vanha kaupunki tuntuu olevan aika feikki muka vanhoine rakennuksineen ja turistimassoineen, on se silti virkistävän erilainen osa Shanghaita.. ja vähän toista kuin eurooppalaiset vanhat kaupungit.

















Allaolevassa kuvassa näkyy mukava pattitilanne: hullun kapealla ja piiiitkällä kujalla, jossa autot ei todellakaan mahdu ohittamaan toisiaan, on kaksi autoletkaa vastakkain. Kummat 20 autoa peruuttaa? Ei jääty katsomaan, mutta yleisöä oli paljon ja hienoja kiinalaisia (eikä ulkomaalaisia) kirosanoja säästelty ("you motherfucking scheisse")!





















Vanhan kaupungin täyteen ahdetulla kadulla ihmiset tungeksivat ja ukot kerääntyvät tiiviiksi joukoksi katselemaan jonkun helppoheikin myymää ihmepuhdistusainetta tai ties mitä vanhaa tavaraa. Myynnissä oli lusikoiden, pyöränrenkaiden, vanhojen partakoneiden ohella myös kommaritavaraa! Oli Ihan Pakko ostaa tietty se pieni punainen kirja.. Lisäksi myynnissä oli mm. isoja sammakoita, ankeriaita, kilpikonnia, ankkoja... mitä tahansa elukoita.

Vierailimme myös temppelissä, jonne viimeisiä lomapäiviään viettävät kiinalaiset kävivät tuomassa suitsukkeita, hedelmiä ja muita uhrilahjoja. Mietinkin että kuka hitto ne kaikki hedelmäkorit saa, joita täällä on joka kadunkulmassa myynnissä. Niin ja temppelin yhdessä isossa padassa poltettiin rahaa. Kaipa siellä koitettiin tehdä maailmasta vähän parempi paikka. Siellä olikin tosi hiljaista, vaikka oltiin ihan kaupungin ytimessä. Harmi ettei temppelissä saanut kuvata.
















Käveltiin siis vanhasta kaupungista Bundille, ja Nanjing Roadia pitkin aina Jing'an Temple -asemalle asti (lue: piiiitkä matka!) herkuttelemaan Brazil Steak Houseen. 11,8€:lla sai vetää pihviä, ankkaa, kanaa, lammasta ja kaiken maailman grillattua herkkua mitä maailmasta löytyy, niin paljon kuin napa vetää. Eikä niitä tarjoiltu edes mistään puolikylmästä buffetpöydästä, vaan kokit kävivät vähän väliä tarjoamassa juuri paistamaansa lihaa ja leikkasivat haluamani kokoisen palan. Oli todella hyvää, tämmöistä Suomeen ja äkkiä!

Ulkoilemassa + kotijuttuja

Hauskan eilisillan jälkeen tänään on mukava hissutella kotona. Olimme ensin intialaisessa Punjabi -ravintolassa, jolla oli tarjous all-you-can-eat&drink buffetista 8,8€. Siellä vierähti useampi tunti, viihdykettä tarjosi perinteinen intialainen tanssiesitys. Jatkoimme isommalla, varsin kansainvälisellä (suomalais-amerikkalais- ranskalais-taiwanilaisella) porukalla O'Malleysiin, josta vielä loppuillasta C's -baariin. Suurimmassa osassa täkäläisistä juottoloista on musiikki todella kovalla, drinkit joko todella halpoja (1,5€) tai sitten ihan armaan Suomen hinnoissa (6€). Vaikka taksikuski tuntui ajavan vähän kiertoreittiä kotiin, ei harmittanut, koska Bundin valot aamuhämärässä olivat huikean kauniit! Katseltiin auringonnousua kodin ikkunasta vielä ennen nukkumaanmenoa.




Kiinassa kyllä todella tarvittaisiin vähän rakennusinsinöörioppia. Rakentaminen on kyllä huippunopeaa; pilvenpiirtäjiä löytyy kuukaudessa monta uutta, mutta laatu on sitten toinen juttu. Meidänkin asunnossa seinät ja katto ovat niin ohuet, että monesti olen aamulla herännyt säikähdykseen, että liikkuuko tuolla toisessa huoneessa joku! Kaikenmoista rapinaa, ja suhinaa ja ihme ääniä piisaa. Ja tietenkin yksinkertaiset ikkunat. Asuntomme on juuri rempattu ja kalusteet suht uusia, lukuunottamatta törkeän vanhaa vaatekaappia ja lipastoa (no, ovet on sentään maalattu, tärkeintä lienee että kaikki näyttää uudelta).

Kuvassa meidän 24-kerroksinen kotitalo, jossa on 1-2 vartijaa itse talossa ja 2-4 vartijaa taloyhtiön portilla. Tosi turvallinen olo siis.



Henkilökuntaa piisaa joka paikassa muutenkin todella paljon. Vaatekaupassa kun etsin kokoani (tietenkin sitä suurinta, kun ovat täällä niin hiton pieniä kaikki), koko ajan joku kulkee joku perässäni viikkaamassa vaatepinoja ojennukseen. Tai sitten mennessäni kauppakeskuksen wc:n, neljä siivoojaa nojailee moppeihinsa ovella ja silti vessa on kamalan törkyinen. Kyykkyvessoihin en ole vielä törmännyt kuin parissa paikassa.

Kuvassa vielä O'Malleysissa seuraamme liittynyt arvokakkaasti liikkunut kissaotus, joka otti tyynesti torkut rugbymatsin pauhatessa taustalla. Miten niin on ikävä kissaa?

Vuodenvaihde + viimein pilvenpiirtäjiä

Eilen juhlittiin rotan vuoden vaihtumista. Tai kiinalaiset juhli, ja me kökötettiin kämpillä. Meitä oli etukäteen varoiteltu holtittomasta rakettien paukuttelusta, mutta lopputulos ylitti kaikki arvailut. Meteli alkoi alkuillasta ja kiihtyi silmittömäksi kohti puoltayötä. Rakettien pauke oli niin kova, ettei pystytty katsomaan leffaa kämpässä, ja normaali keskustelukin oli vaikeaa. Melkoinen sotatila päällä, siinä tunsi ittensä aika pieneksi. Nää hullut tähtäili autoihin, asuntojen ikkunoihin ja ihmisiin... autojen varashälyttimet vaan huusi pihalla. Siispä ei voitu muuta kuin ihailla raketteja ikkunoista. Välillä raketit nousivat 11.kerroksen tasolle, mutta onneksi ei osunut lämmityslaitteisiin tai ikkunoihin. Paukkuaroilla koirilla (tai ihmisillä) ei olis mitään asiaa tänne! Meininki jatkunee vielä tänään, mutta toivottavasti pienemmillä panoksilla.

Tänään oli mainio ilma, joten ängettin itsemme kaikkien lomailevien kiinalaisperheiden tapaan metroon ja ajettiin Pudongille ällistelemään pilvenpiirtäjiä. Kävimme JinMao Towerissa, joka on muistaakseni maailman 4.korkein rakennus (saa korjata, jos oon väärässä). Otettiin perinteisiä turistikuvia.

Todettiin, ettei tämä todellakaan ole jalankulkijoille suunniteltu kaupunki. Varmin tapa päästä kadun yli turvallisesti on tietenkin lyöttäytyä kiinalaisen perään. Suojateitä on harvassa. Ruuhka-aikaan suojateiden vieressä päivystää usein "traffic assistant", huomioliiviin pukeutunut mies tai nainen, joka puhaltelee pilliin ja katsoo, ettei kukaan kävele päin punaista tai seiso liian lähellä kadun reunaa. Enimmäkseen he haluavat päteä ja komennella, ja suuri osa kiinalaisista suhtautuu tyynen välinpitämättömästi heidän huuteluihinsa ja lampsii kadun yli, kun sopiva väli tulee.


Loppuun vielä päivän ruokavinkki: jos mietitte sopivaa paikkaa siankorvien, -sorkkien, -saparon tai nahan kuivattamiseen.. No Sehän hoituu samassa paikassa kuin missä tuuletatte vaatteitanne, eli kadunkulmassa. Ja illalliseksi tietenkin herkullista (jo kuollutta) kilpparia suoraan Metro-marketista.

Ikeassa ja muuta mukavaa

Maanantaina kävimme sairaalassa hakemassa terveystarkastuksen tulokset (terveen paperit saatiin) ja viemässä pysyvän oleskeluluvan anomukset maahantulovirastoon. Aateltiin, että se on joku suht iso harmaankalsea virastotalo, mutta sehän oli uutuuttaan hehkuva melkein-pilvenpiirtäjä!
Oltiin myös varauduttu jonottamaan tyyliin pari tuntia, mutta homma oli ohi puolessa tunnissa. Nyt meidän passit majailee siellä virastotalon kätköissä pari viikkoa, joten ei hirveesti reissata mihinkään.

Eilen illalla olimme serkkuni luona istumassa iltaa, ja päätimme aamupäivällä lähteä sieltä suoraan Ikeaan Caoxi roadille. Mitään kodinsisustuskampetta ei yllättäen tarttunut mukaan (koska kaikki oli samanhintaista kuin Suomessa), mutta käytiin syömässä lihapullia (ja salaattia + graavilohta) siellä! Maistui ihanalta, pakko myöntää. Ostettiin myös mm. suolakurkkuja ja kuningatarhilloa. Mikä ihme meihin fiksuihin ihmisiin menee täällä?

Asioita, joista pidän Kiinassa:
Täällä voi onneksi unohtaa turhat muodollisuudet, kuten pöytä- ja käytöstavat tai small talkin (tai no jälkimmäinen on pakko unohtaa toistaiseksi, koska kielitaito on vähintään rajoittuneella tasolla). Etuilu, maiskuttelu ja röyhtäily on erittäin hyväksyttävää. Aluksi on hämmentävää, että voit oikeasti ottaa toisen juomaa/tupakkaa/ruokaa/vettä ilman, että tarvitsee edes kysyä. Toisaalta vapautuneeseen syljeskelyyn ja piereskelyyn en osaa oikein vielä suhtautua.


Kiinalaisen uudenvuoden pitäisi alkaa näinä päivinä. Kukaan ei oikein tunnu tietävän, mikä on "the" päivä, jolloin mennä kyttäilemään Bundille tai muualle isoja ilotulituksia. Ulkoa kuuluu kuitenkin jo nyt taukoamaton rakettien ääni ja sotameiningiltä vaikuttaa, joten näkee niitä raketteja täältä kodin ikkunastakin varsin hyvin. Paukuissa ei tosiaankaan säästellä ruutia, tuskin on mitään rajoituksia niin kuin Suomessa. Uutisten mukaan viranomaiset ovat tuhonneet 120 000€:n arvosta ilotulitteita, jotka eivät täyttäneet laatuvaatimuksia. Se ei ole paljon, mutta suurinta osaa ei edes tarkasteta.

Päätettiin seurata paikallisten esimerkkiä ja hamstrata vähän ruokaa kotiin. Jos kaikki menee ihan hulinaksi uudenvuoden aikaan, niin voidaan linnoittautua tänne katsomaan 50 sentin hintaisia dvd-leffoja (jotka pyörii siellä suomessa vielä teattereissa, ja osa ei oo vielä edes tullut..)

All above is true and there is no problem.

Eilen olimme anniskeluravintolassa porukalla nauttimassa happy hourista ja ohrapirtelöstä. Hassua, miten täällä voi kuitenkin halutessaan pärjätä pelkällä englannin kielellä. Voi elää kuplassa eikä tarvitse asioida kiinaksi lainkaan, jos valitsee asuinalueensa ja muut hommat oikein. Ravintolassa pystyi tilaamaan kaiken englanniksi ja näin enemmän länkkäreitä yhdellä kertaa kuin koko viikkona yhteensä! Juteltiin saksalaisten ekspatriaattien kanssa ja olivat innoissaan, kun kuulivat mun osaavan saksaa, ranskaa ja opiskelevan kiinaa! Työpaikka haussa ;) ei vaan, semmoista jutustelua vain. Ilta oli todella hauska!

Shanghaista saa kyllä ihan mitä vaan mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Kaipasimme yöruokaa Pudongilla serkkuni kotona, ja sitten vaan soitettiin että "neljälle ruokaa, tämä ja tämä osoite, xiexie". Hetken päästä ovikello kilahti ja siellä oli muovipussit täynnä ihan kaikenlaista safkaa: ranskalaisia, mozzarellatikkuja, kanansiipiä, possunlihaa, salaattia, toasteja, kastikkeita... ja aamullakaan ei tarvitse poistua kotoa, kun vaan soittaa ja tilaa vaikka pizzan (ja kyllä, englanniksi voi tilata).
Toisaalta Pudongin puolella (oikealla puolella jokea) on paljon hiljaisempaa, kauppoja on paaaljon vähemmän eikä muutenkaan oikein tapahdu mitään, joten noutoruokapaikkoja on pakko olla.

Tämä valtio osaa aina kyllä yllättää ihme jutuillaan. Tänään sunnuntaiaamuna olivat poliisiasemalta soittaneet meidän vuokraemännälle, että meidän on mentävä käymään asemalla. Olimme siinä vaiheessa ihan toisella puolella kaupunkia serkkuni asunnolla ja olisi ollut kiva jäädä viettämään sinne sunnuntaipäivää, mutta ei. Loppujen lopuksi pääsimme paikalle, ja piti kirjoittaa lause "all above is true and there is no problem" paperiin, jossa kerrottiin maahantulomme syy ja miksi emme ilmoittautuneet 24 tunnin sisällä poliisiasemalle, ja jossa sanottiin että olemme saaneet varoituksen liian myöhäisestä rekisteröitymisestä. Tästä lähtien, jos poistumme maasta, palatessamme meidän on aina käytävä ko. asemalla. Lisäksi allekirjoitimme 11 eri paperia.
Tämän jälkeen käytiin syömässä namiruokaa: sushia ja korealaista bibin-pataa tonnikalalla. Yht. 5e juomineen päivineen.

p.s. Tänään ekan kerran HIENO ja keväinen ilma, hahaa!

Kiinalainen tehokkuus, osa 2

Koska tähän maahan muuttaminen ja asioiden hoito on tehty mahdollisimman helpoksi ja miellyttäväksi, voin edelleen jatkaa kertomustani oleskeluluvasta. Tarina toivottavasti päättyy Pudongille parin viikon kuluttua, ja sitten lupaan ottaa kuvan ko. paperista.

Olimme varanneet ajan sairaalaan terveystarkastusta varten. Se vaaditaan kaikilta vähänkin pidempään maassa oleskelevilta (opiskelu- tai työviisumilla tulijoilta), ja tätä varten on ihan oma erillinen sairaalansa! Meidän aika oli klo 13, ja siihen aikaan ilmoittautumistiskillä oli n. 35 muutakin ihmistä (paljon länkkäreitä, mokomat korealaiset tietysti yritti ohitella jonossa). Meinattiin jo että jaaha, täällä ollaan sitten koko päivä (kokeiden takia ei saanut syödä mitään aamulla)... mutta ei! Kiinalaisella tehokkuudella meidät ohjattiin uskomattomalla nopeudella yksitellen veri-, EKG-, ultraääni-, röntgen- ja näkötestiin. Lisäksi mitattiin verenpaine sekä pituus ja paino. Tallusteltiin ympäriinsä käytävällä huoneesta toiseen potilastakit päällä ja me länkkärit hymyiltiin toisillemme ja pyöriteltiin päitämme. Tunnissa koko homma ohi ja maanantaina saadaan tulokset. 376 RMB (n. 35€), xiexie.

Päivän ihmettelynaine nr. 2 on uusi jääkaappi. Meidän sapuskat tosiaan jäätyi siihen edelliseen, vaikka näyttö valehteli että olisi +8 astetta. Nyt keittiössä pönöttää uuden uutukainen kone, ja voidaan jopa ostaa juustoa. Tässä kuitenkin vinkki kaikille, jotka joutuvat sinnittelemään ilman moista ylellisyyttä: Ikkunanraosta vetää juuri sopivasti, joten eikun ruoat siihen ja hyvin säilyy.

Mitä opin tänään 1: Kiinassa jälkiruokakin voidaan näköjään tuoda aterian aluksi. Ihmeteltiin että onpa makea alkukeitto.
Mitä opin tänään 2: Elekielellä pärjää yllättävän pitkälle: Taksikuski ei halunnut ajaa meitä pois sairaalalta, koska oli menossa kotiin ja meidän määränpää oli eri suunnassa.

Päivän kuvapläjäyksiin kuuluu lumiukko rantakadulta eli Bundilta, allekirjoittanut koulun pihalla sekä kiinalainen asunnonvälitystoimisto. Kuten näette, naiset istuu takit päällä ja pitää alle 10 neliön toimistoa.


P.S. En itse pysty lukemaan näitä tekstejä paikallisen nettisensuurin vuoksi, mikä tarkoittaa myös, etten näe kommenttejanne tai pysty vastaamaan niihin :( mikäli siis tahdotte kommentoida tai kirjoitella muuten vain, tehkää se meilitse, etunimi.sukunimi(at) student.uwasa.fi !